Tänään aamusella naapuri tuli juttusilleni ja kertoili. Oli aamulla ostanut paikallisesta marketista muikkuja ja kysynyt myyjältä; ovatko tuoreia? Myyjä oli sanonut; tänään tulleita.
Kertoi sitten kun paketin avasi, kalat olivat selkeästi pehmeitä, lajittelemattomia, seassa kuoretta ja todella isoja muikkuja. Kertoili, ettei koskaan tämmöisiä ole saanut ko marketista.
Aivan selkeä kysymys ostokalaa hankkiessaan on; mistä pyydetty, nostopäivä, millä pyyntivälineellä? Nämä tiedot löytyvät sieltä kalalaatikon päädystä ja ovat lakisääteisiä. Vain harva kalanostaja osaa näitä erittäin oleellisia asioita kysyä.
Em tilanteessa oli ilmeisesti kalakaupassa yleisesti harrastettu kalojen ”vispaaminen”, siis vanhat ja uudehkot sekoitetaan.
Sanoin naapurille; vie takaisin, en tiedä veikö.
Kyllä kala ostoksilla kannattaa tosiaan vähän kysellä, katsella ja vaikka haistaa jos mahdollista.
Itse olen pitänyt tässä viikon taukoa kalassa käymisessä, eikä sieltä naapurien mukaan juuri mitään kyllä ole tullut.
No silakkaa sain toiselta naapurilta perjantaina. Tein muutaman pihvin ja lopusta suutarilohta.
Suutarinlohi ja silakkarullat ovat mainiota herkkua. Tuolta etelä-naapurista tullessani otan aina pari purkkia Kalurin ”Räimerullid”. Täältä meiltä kun kunnollista silakkaa ei ole saatavilla, niin pakko tuoda naapurista.
Eestiläiset ovat muuten erittäin taitavia kalasäilykkeiden valmistajia, varsinkin saarenmaalaiset tuotteet. Kihnussa olen muuten saanut maistaa ihan paikallisen emännän valmistamia silakkarullia. Todella maukasta.
Silakkarullat ovat tosiaan mitä mainioin ”vanhan-ajan” herkku ja niitäkin on tullut tehtyä aina silloin tällöin.
Pitää olla kiitollinen siitä tuurista, että jo ihan pikkupojasta asti sekä isoäiti, että äiti opetti tekemään perinteisiä ruokia ja leivonnaisia, kaikilla ei vastaavaa onnea ole ollut.
Lahden kauppatorille toi porvoolainen kalastaja pakettiautollisen juuri pyydettyä silakkaa. Hinta oli 1 mk / käsikahmalollinen, joka oli noin 1,5 kg. Kaksi kahmalollista maksoi 2 mk ja siinä oli punnitukseni mukaan 5,3 kg. Se tapahtui juuri ennen euroon vaihtumista 2000- luvun alussa.
Silakka on erinomainen kala melkein millä tavalla tahansa valmistettuna. Kerrostalo asettaa hieman rajoituksia.
Saisipa täälläkin tuoretta kilohailia. Vaan ei saa. Marketissa silakkaa jos on, sellaista punaisen keltaiseksi mennyttä, sama pätee torilla.
Kilohaili olisi aivan loistavaa, mutta… Ei minulla ikävä Helsinkiin muuten ole mutta se kilohaili; savustettu, paistettu, etikkasäilykkeenä… Ah mikä herkku se oli.
Torilla kysyin tutulta kalakauppiaalta, saisitkos laatikollisen kilohailia tänne torille. Siis silakkaa sanoi kaveri, ei kun kilohailia, sanoin minä. Pyöritteli päätään.