Tässä kun kanat muutama viikko sitten pääsivät taas ulos, mahdollisuuteni seurata niiden sosiaalista käyttäytymistä lisääntyi melkoisesti.
Aluksi kanalaumamme vaelteli lumipälvien keskellä, sittemmin alkoi ruohokin vihertää.
Siinä alun ruokintavaiheessa taas; ties kuinka monennenko kerran huomioin mm sen seikan kun ripottelin noita halpislihapullia kanoille. Kukko, Moilanen otti nokkaansa lihapullan kappaleen, laski kanan eteen; ole hyvä.
Sittemmin kun tuo ruohokin alkoi jo viheriöidä, Moilanen kun löysi mehevän ruohoryppään, nyhti irti ja laski lähimmän kanan eteen; ole hyvä.
Olisikohan meillä ihmisillä jotain oppimista kanoista, niistähän sanotaan; tyhmä kuin kana. Minun mielestäni, ken näin sanoo, katsokoon peiliin, missä se tyhmä onkaan.
Vuosikaudet olen seuraillut kanaemojen vapaana laiduntaessa, niiden huolehtimisestaan jälkikasvustaan. Kun untuvikot piipittävät emolle; on kylmä, emo laskeutuu alas ja untuvikot pujahtavat emon höyhenien lämpimään.
Meillä on luonnosta, lajikäyttäytymisestä, valtavasti oppimista. Toisaalta, jos oppia ei halua, se on valitettavaa.
Ota pari kuvaa. Ehkäpä voimme tuijottaa niitä ja viisastumme.
Juu kuva ois kiva. Vois sitte hoo moilasena tuijotella kanoja. 😀
Kaverilla on oma kanalaumansa ja kyllä niitä on kiva seurata siellä käydessä.
Mennä tepastelevat ja komentavat koiraa vähän kukin vuorollaan.
Pojallani tässä ihan naapurissa on pieni lauma pihakanoja, mukava niiden touhuja on seurata. Sellainenkin , ehkä virheellinen, ajatus kyllä joskus nousee pintaan että olen minä kuitenkin viisaampi kuin nuo. Kyvyssään hoivailla jään taatusti niistä kaus jälkeen. Kukon osaa, vaikka se voimillekin ottaa, joskus salassa kadehdinkin.
Joskus olen kuullut sanonnan kanan aivot!
– No ovat silti viisaita.
Onhan meillä paljonkin luonnosta ja luontoeläimistä oppimista. Luontoa ei vaan oikein osaa nuorena ”lukea” eikä ole aikaa, muka.
Kanat ovat tuttuja, kun niitä aikanaan on joutunut itse hoitamaan ja katselemaan, eipä niiden filosofiaa silloin oikein osannut tulkita. Kukko lauman keskellä täydentää kokonaisuuden. Kukko on komea ja pää kaiken yläpuolella.
Mistähän se muuten johtuu, että luonnossa yleensä aina uros on kauniimpi, tai komeampi, kuin naaras. Minä äskettäin istuin rappusilla ja seurasin telkkäpariskuntaa ja niiden sukeltelua. On niissäkin naaraspuoli, kuin anteeksipyytävä sukeltelija. Miten sitten ihminen on poikkeus, kun naista sanotaan kauniimmaksi sukupuoleksi. Onko se niin, vai tehdäänkö kaikki vaatteilla ja maalipurkilla. Nykyäänhän siitä sukupuolesta ei ole niin tietoa ja sekin voi vaihdella.
Kyllä se naisten kauneus on enemmän sisäistä kauneutta mielestäni, tämän sanon mitenkään väheksymättä ulkoista monin muodoin persoonallista viehättävyyttään.
”Olisikohan meillä ihmisillä jotain oppimista kanoista, niistähän sanotaan; tyhmä kuin kana. Minun mielestäni, ken näin sanoo, katsokoon peiliin, missä se tyhmä onkaan.”
—
Väitetään kanaa ainakin nopeaoppiseksi.
Kana vaati jonkin verran tukiohjausta, tämä kissa toiminee sisäisen palonsa ojaamana:
Tuossa nyt olisi yksi; ei välttämättä niinkään hyvä kuva mutta kuitenkin.