Joku vuosi sitten minulla oli joulupöydässä puolen tusinaa kalaruokaa. Kaikki särjestä. Graavisärki sai ylivoimaista suitsutusta; en ole koskaan syönyt näin hyvää graavisiikaa, sama limekalasta, hienommin chevitshe. Siis kaikki pöydän antimet olivat särjestä. Savustettua filettä, hiilisärkifilettä, särkeä tomaatissa, purkissa, Kaikki särjestä tehtyä.
Särjestä fileen irrottaminen on todella helppoa, viilto vatsaruotojen ympäri, selästä käsin irrotetaan file, nahka nykäistään pois ja a`vot, siinä mainio kalatuote.
Valitettavasti kalankäsittely lienee katoavaa kansanperinnettä.
Sain tähän kimmokkeen tuolta US-blogien silakkaa vähättelevästä argumentoinnista; pula-ajan ruokaa?
No olipahan tosiaan kirjoitus US:n puolella. Olikohan se kirjoittaja koskaan edes silakkaa maistanut?
Tavalla tai toisella pitäisi ihmisiä valistaa siitä, että särki on ruoka, eikä suinkaan roskakala.
Valtakunnallinen kampanja paikoissa joissa ihmiset liikkuvat, kuten esin ostoskeskukset ja pari ”tv-kokkia” vetämään showta, josta tehtäisiin myös muutama tv-jakso.
YLE-verolle vastinetta.
Yksi ongelma särjen ja vaikkapa pienen lahnan kohdalla, rumasta mateesta puhumattakaan on nopeasti edennyt uusavuttomuus, ei uskalla tai viitsi ihminen kokonaiseen kalaan tarttua, saattaa tekosyyksi esittää kiireen, ettei muka ehdi.
Jos olisi marketin kalatiskissä valmiiksi fileoitua (ruodotonta?) särkifilettä nousisi ilmeisesti hinta esteeksi ostohaluille.
Mikan ehdotus että joku suosittu TV-kokki (ja niitähän toden totta riittää) esittelisi miten särki perataan ja miten siitä herkullisia ruokia laitetaan saattaisi avata silmiä.
Takavuosina muistan kun oli särkisäilykkeitä kaupan (liekö nykyään?) hyviä olivat mutta kalliita ainakin tonnikalapurkkeihin verrattuna.
Tuo särjen fileointi, yksinkertainen juttu. Kylkikaarien juuresta viilto peräaukkoon. Selkäpuolelta file irti, Nahka lähtee helposti.
Kyllähän särkisäilykettä (purkissa) on moneltakin kalanjalostajalta saatavissa. Kuitenkin monen valmistajan purkissa vain etiketti on suomalaista; totuus on, että valtaosan purkittaa Old Riga ja etiketit liimataan Suomessa.
Näinhän tämä lienee. Särjestä, isommasta tai pienestäkin tuo fileen irrottaminen on helppoa. Fileestä taas saadaan mitä hyvänsä herkkua. Kalankäsittely on taantunut tuolta 90-luvulta asti.
Kaupassa kun on vaikka mitä kalaa ”pannuvalmiina”. Ei ole hyvä kehityssuunta.
Laittelin tuossa alkuviikolla halstarisärkeä. Tuoreet särjet suolistin, ladoin halstarille ja ihan koivuhiilustalle kypsymään. Molemmin puolin kypsensin, en polttanut ja sitte 10% suolaliuokseen puoleksi tunniksi.
Osa syötiin sellaisenaan, herkullista oli. Osa sitten kiinanruohosipuli/etikkaliemeen ja jääkaappiin.
Ai että oli hyvää uusien perunoiden kanssa. Tuon halstarisärjen ruotiminenkin on helppoa kun ensin vetää sen nahan pois ja sitten halkaisee kalan ja ruoto lähtee nykäisemällä.
Särki muuten on epävirallinen suomalaisten hengenpelastaja kala. Moni olisi kuollut nälkään 1800-luvulla ellei kaikkialta saatavaa särkeä olisi ollut.
Nämä karppikalat; särki, lahna, säyne, sorva, vimpa…jne, ovat ilmeisesti nykyemännän kauhistus jos niitä pyöreänä tiskipöytään tuodaan ja täytynee kait sanoa, ettei niiden käsittely ja valmistaminen näille tv-kokeille kovinkaan hyvin sovellu. Ikävä tulee Vanamon ja Kolmosen aikoja.
Olen melkolailla päinvastaista mieltä tästä nykykokeille soveltumisesta. Vanamo ja Kolmonen olivat aivan loistavia aikanaan ja niitä pätkiä on edelleen joskus kiva vilkaista youtubesta, mutta aikaa on vierähtänyt muutama vuosikymmen.
Nykyiset tv-kokit, siis ihan oikeat kokit kuten Alen, Välimäki jne. sekä takuu varmasti osaavat homman, että ovat myös nuoremman katsojakunnan mieleen ja saattaisivat hyvinkin loihtia esim. särjestä modernilla twistillä vaika minkälaisen suosion saavan ruoan tai ihan vaan omalla suosiollaan saada peristeisempiä herkkuja esille.
Aikalailla samaa mieltä mutta särki kun ei ole trendikäs raaka-aine, vain harvat huippukokit siihen perehtyvät.
Pangasius, tilapia…jne ovat selkeästi trndikkäämpiä. Valitettavasti. Ruokassivustoja tarkastikkin seuraan.
Kyllähän nykyiset julkimokokit kunnon ruokiakin laittavat mutta yksinkertainen vanhanaikainen luonteenlaatuni ei taivu ihastelemaan kun ruualla konstaillaan.
Lautanen saattaa olla kuin pakanamaan kartta, soositippa tuolla, jäkälätupsu täällä, erilaisia kökköjä ja läjiä itse evästä konstailavasti aseteltuna.
Elinpiirissä jossa lapsuuteni ja nuoruuteni elelin tuollaista olisi pidetty tuomittavana ruualla leikittelyksi.
Tuo on aivan tosi asia. Särkiruoka voisi olla konstailematonta paistettua-, savustettua- tai halstrattua särkifilettä. Perunaa, juureksia, kesäinen kermaviilisoosi tillillä, kiinanruohosipulilla ets maustettuna. Siinä se olisi.
Tikkuahven, tikkusärki tarkoittavat nuotiolla kärvennettyä kalaa semmoisenaan ja vain suolaa toiseen poskeen ja järsimään. Se on siinä. No, kaveri, joka opetti tuon sanoi, mutta ei liman kossua.
Toinen, jota olen tehnyt paljon on perattu pieni särki ja nyljetty ahven lasipurkkiin palasina. Joukkoon vettä, suolaa, öljyä, tilliä, sipulia ja valkosipulia jne… Purkki ihan täynnä nestettä ja purkin kansi kiinni. Uuniin 125C 4 tunniksi. Sitten vain jäähtymään. Ei paljoa paremmaksi kala voi tulla.