Nimittäin muikkua, ensimmäinen saalis tänä talvena. Muuta kalaa ei juurikaan, vain muikkua mutta ei sitäkään ollut kuin vajaa pari kiloa mutta pari kukkoa kuitenkin tehtiin.
Ja voi miten hyvää se voikaan olla.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Nimittäin muikkua, ensimmäinen saalis tänä talvena. Muuta kalaa ei juurikaan, vain muikkua mutta ei sitäkään ollut kuin vajaa pari kiloa mutta pari kukkoa kuitenkin tehtiin.
Ja voi miten hyvää se voikaan olla.
Kalle toi toinen kukko on parempaa maista vaikka . terv tepivaari
Milläs Tepi perustelet.
On se tuo muikku kumma kala; tämmöistä vanhaakin miestä juoksettaa tuonne jäälle änkemään verkkojaan jään alle saaliin kiiluessa silmissä, hmm.
Oliskos tuo joku keräilijä/metsästäjän vietti, sitä kun muikkua kaupastakin jo rupeaan saamaan ja se onkin hyvää muikkua kun se on nuotta tai verkkomuikkua mutta se oma pyytämä…
No en ossaa perustella oon vaan kuullu eiköhän ne oo aivan yhtä hyviä kumpikin . terv tepivaari
Tänään tuli myös lunta pitkästä aikaa, eikä edes ihan vähän. Olemme selkeästi saamapuolella! Tästä lähtee Suomi nousuun!
Muikkukot näyttävät viettelevän maukkailta. Itse leikkaisin palan kuorta, sivelisin reilun kerroksen voita, haukkaisin ja päälle silavalla aateloituja muikkuja haarukalla suuhuni pistäisin.
Mahtoikohan Kalle itse kukot leipoa, vai olisiko kotihengettärellä sormet pelissä?
Tällä kertaa kukot pyöräytti piirakantekijämme. Muikkujen puhkomisen jälkeen kun minun aikani meni tuolla pihalla kun yläkerran ukko heitteli noita lumihiutaleita ihan vääriin paikkoihin ja piti siirrellä ne sinne minne kuuluvat.
Meillä tuo kukko tehdään siten, että kuorelle ladotaan muikkuja, suolaa, läskiä, kerros, sitten toinen kerros. Ei mitään riisiryynejä sekaan Irene Partasen tyyliin. Kuori liimataan kiinni ja kukko laitetaan pellille se ”kansipuoli” alaspäin. Tuota yksityiskohtaa ei muuten mistään keittokirjasta löydy; en muista, kumpi sen ajatuksen joskus julkaisi.
Noin menetellen kukko ei ala irvistelemään leipojalleen, se kuorikin meillä tehdään melko ohut. Pitkä paisto, ensin kuumemmalla, sitten miedommalla ja uunin jälkeen annetaan kukon hiipua paksun liinan alla.
Sitten esimaistelusiivu, vielä lämpimänä, ah, mitään parempaa et housut jalassa pysty tekemään, on se nautinnollinen eväs ja yksinkertainen tehdä.
Tuosta kuvasta hyvin näkee kuinka ohut sen kuoren tulee olla. Noissa ”teollisissa” kukoissa on yli sentin kuori (kilohinnalla kun myydään) jolloin ei ole ihme jos kuoren sisäpinta on vähän ”vellimäinen”.
Myllymatin metodi on ihan oikeaoppinen sekin ja herkullinen. Minä laitan voita vasta täysin kylmälle kukolle ja tykkään siivuttaa kuin limppua.
Minkähän vuoksi kalakukko mielletään savolaiseksi. Kukkojahan leivotaan Karjalassa, sekä Suomen puolella, että Venäjän, Kainuussa, Vienassa ja näiltä alueilta sittemmin siirtynyt lännemmäs; täytyyhän lännen asukkaillekkin sallia herkuttelu.
Tässä kirjoitellessani odottelen kun kello tulee viisi, vaimo herää ja aamukahvin ja kukkosiivun aika.
Mutta mateesta, jonka paras kutu- pyyntiaika on suurin piirtein nyt etelässä.
Silloin, muutama vuosi sitten, kun Kulloon lahdesta narrasin matikoita, se oli hauskaa puuhaa. Sitten se toinen hauskuus oli nylkeminen ja kolmas- oliko mätiä ja, neljäs mädit vatkaukseen, jos oli ja pakkaseen ja viides sopan keitto.
Nyt ensimmäistä kertaa Tampereen Sokoksen kalatiskillä oli nyljettyjä ja avattuja mäti- mateita. Sai ostaa joko mädit tai mateen mäteineen. Oli kyllä hintaakin vrt. perkaamattomaan Nygrenin mateeseen, mätiä tai ei.
Menkäähän tekemään matalikolle aivan rantaviivaan, lahden perukkaan reikiä. Tukevaan tapsilliseen siimaan ja isoon koukkuun muikku tai silakka, pieni paino ja pohjasta n. 10 cm. Reikä pitää olla isommalla kairalla tehty n. 15 cm. Siimaan lukittu poikittaiskeppi ja tai haarakeppi päälle merkiksi. Peitä lumella ja tai sryrox-palalla. Seuraavana aamuna kokemaan ehdottomasti nostokoukun kanssa ja uusi syötti mukana.
Toisenlainen muikkukukko: osta paksuhko ruislimppu, halkaise se ja kuori sisälmys tarkasti pois ja kostuta läpeensä. Sitten Kallen ohjeiden mukaisesti tavarat sisään. Sulje saumat vedellä. Uuniin.
Tunnen kyllä tuon Heikin mainitseman evään. Leipäkukoksi sitä kutsun. Sen erikoisuus on siinä, että siihen voi kalojen lisäksi laittaa villiyrttejä; nokkosta, piharatamoa, jopa kuusenkerkkää ja sieniä kalojen ryyditykseen. Paljon torin riippuu käytetystä kalasta.
-70-luvulla Vanamon, Kolmosen opissa sitäkin teimme sitäkin. On muuten todella maukasta.
Samoin tuo Heikin mainitsema made sopii kukon täytteeksikin, on vaan melko miedon makuinen, maukas kuitenkin. Savukalana madefilettä pääasiassa suosin sekä myöskin kylmäsavuna.
Muikkukukossa kuten myöskin patakukossa minua viehättää tuo yksinkertainen rukiin, suolan, silavan ja muikun ominaismaun sinffonia.
Noita tarjolla olevia reseptejä en oikein jaksa noudatella mutta tietynlaiset lainalaisuudet kyllä kalojenkin kanssa tulee huomioida.
Muikkuja (kalaa yleensäkkin) ostaessa ei paljonkaan kannata tuijottaa tuota kalan pyyntipaikkaa; se voi olla aivan mikä hyvänsä. Kaikki kalahan (keskusliikkeille menevä) kiertää Helsingin seudun kautta ja sitten liikkeisiin. Mm hallimyymälät sitten erikseen.