Helsingissä jos missä ja Helsingin seudulla näitä sisällissodan muistomerkkejä on ja paljon. Pitää muistaa, että Helsinki oli punaisten hallussa ennen kuin saksalaiset tulivat. Sen myötä myöskin noita patsaita ja muistomerkkejä löytyy toistakymmentä ja kaikki eivät tosissaankaan ole hautamuistomerkkejä.
Tunnetuin ehkä lienee entisen postitalon edessä Mannerheimin patsas.
Sain muuten aikanaan henkilökohtaisen kutsun kuvanveistäjä Taisto Martiskaiselta tuolla Töölössä sijaitsevan punaisten patsaan paljastustilaisuuteen. Syytä en tiedä mutta epäilen edeltäjäni Abel Ruottisen peruja. Martiskainen kun palveli 2./KaartP ja molemmat, Ruottinen ja minä olimme ko komppanian vääpeleitä aikanaan.
Kävin tässä Ylöjärven hautausmaalla ja sielläkin oli ns puhaisten hautamuistomerkki johon kuitenki vastapuoli oli määrämässä mikä teksti hyväksyttiin. Saivat kuitenkin kirkkomaalle.
Lahdessa on kaksi punaisten muistomerkkiä: Toinen felmanninpuistossa ja toinen pienessä punaisten puistossa Hennalassa.
Kolmas Metelinmäen hautausmaalla
Taas asian vierestä, ehkä.se suurin kuumia tunteita herättänyt hanke oli Rauhanpatsas. Se oli Neuvostoliiton ja Suomen yhdessä rahoittama ja taiteilija Essi Renval sen teki. Vuonna 1968 siitä puhuttiin paljonkin, eikä se taatusti ollut kaikkien mieleen.
Pitäisi panna pysti etukäteen Suomen itsenäisyyssodalle liittovaltiosta eroamiseksi.
Kyllähän tuosta rauhanpatsaasta paljonkin ”parranpärinää” oli. Siinä YYA-sopimus oli yhtenä, erään vuorineuvoksen yrityksen tuotteiden vienninedistämistä (Neuvostoliittoon), paljon ulkopolitiikkaa ja rauhanaatetta; siis melkoinen sillisalaatti.
Vielä noista sisällissodan muistomerkeistä Helsingissä; mm ”Ruttopuistossa” löytyy kaksikin varsin kookasta muistomerkkiä, Bulevardi 10 ja 12. Eivät ole mitään hautamuistomerkkejä jo siitäkin syystä, että Vanhankirkon alueelle ei haudattu enää 1829 eteenpäin ketään.
Kaiken kaikkiaan Suomessa on 300 valkoisten ja 12 punaisten muistomerkkiä.
… ja Tampereella Marskin patsas on pantu Leinolan pusikkoon, jossa sitä käydään töhrimässä ja kusemassa päivittäin. Marski katseli sieltä ensin valkoisten tappioita eikä sittemmin uskaltanut keskustaan tappeluiden aikana, vaan tarkkaili siletä Leinolasta n. 10 km. keskustasta tappeluiden etenemistä. Sitten, kun urhot olivat voittaneet, Marski uskalsi tulla voitonparaatiin keskustorille.
Onhan meillä tuo pääpukari Rummin Jussi Hämeenpuistossa . tervtepivaari
Tässä viimeisen taistelun muistomerkki:
http://www.luumaki.fi/itsenaisyydentie/vapaussodan-viimeisen-taistelun-muistomerkki
Kyllähän tuohon muistomerkkiin tuli ”tutustuttua”. Peruskurssimme loppupuolella oli kuntosuoritus, 72 km ”Paavon polku”. Minä onneton kun olen tuommoinen keskipituinen mies, osakseni aina tuli tämä pikakiväärimiehen osa. Muut kantoivat kivääriä n 3,5kg, minä pikakivääriä , n 9,2 kg.
Siellä Luumäellä reittisuunnitelmassa oli juuri tällä patsaalla poikkeaminen ja tauko. Paikallinen veteraani kertoili patsaasta; ei tuo yleisö jostain syystä kovin innostunut ollut kun takana oli jo lähes neljäkymmentä kilometriä marssia. No, esitelmä kuunneltiin ja marssi jatkui.