Otinpahan työn alle tuon I maailmansodan aikaiset, Suomen historiaa koskevan 500-sivuisen historiantutkimuksen.
”Suomi 1914–1920. TUOMAS HOPPU FT Tuomas Hoppu (s. 1967) toimii tutkijana Tampereen yliopistossa. Hän on perehtynyt erityisesti Suomen historiaan 1914–1918 ja mm. kirjoittanut suuren osan teoksesta Tampere 1918, joka käsittelee sisällissodan erään tärkeimmän sotanäyttämön tapahtumia. SISÄLLISSODAN PIKKUJÄTTILÄINEN, KIRJOITTAJAT Dosentti Outi Fingerroos Professori Pertti Haapala Filosofian tohtori Tuomas Hoppu Dosentti Ilkka Huhta Yliopistonlehtori Seija Jalagin Filosofian tohtori Marianne Junila Dosentti Mervi Kaarninen Professori Vesa Kurkela Professori Matti Lackman Valtiotieteiden lisensiaatti Tiina Lintunen Dosentti Turo Manninen Filosofian maisteri Pentti Mäkelä Filosofian lisensiaatti Seija-Leena Nevala-Nurmi Dosentti Ulla-Maija Peltonen Teologian tohtori Juha Poteri Filosofian maisteri Aapo Roselius Yliopistonlehtori Tauno Saarela Filosofian lisensiaatti Sami Suodenjoki Dosentti Marko Tikka Professori Jouko Vahtola Toimittaja Anu Vallinkoski Dosentti Vesa Vares Professori Yrjö Varpio Rehtori Magnus Westerlund”
Yllä teoksen aineiston tuottajat, joten eivät kait liene mitään Kremlin trolleja.
Nuo I maailmansodan tapahtumat ovat Suomen osalta hyvinkin merkityksellisiä, perustuuhan niihin itsenäisyytemme alkutaival.
Teos on siitä mielenkiintoinen, että siinä on laajalti aineistoa yleishistoriallisesti, kuin myöskin sisällissotamme rintamien molemmin puolin. Myöskin tapahtumien syyt ja seuraukset näyttäisivät olevan hyvinkin laajalti esille tuodut, mm valokuvin, kartoin ja autenttisten liiteaineistojen kautta.
Joku taas saattaa tuhahtaa; kannattaakohan tuommoisia sata vuotta sitten tapahtuneita enää ”kaivella”, sanoisin, että kyllä kannattaa mutta syyttelemättä kumpaakaan osapuolta, tai silloisia poliittisia päättäjiä määräänsä enempää.
Tuskin siinä teoksessa perehdytään lainkaan jo ennen vuotta 1914 Suomwa vaivanneeseen ”kahden eri rodun väliseen taisteluun”, jossa ”valtiasrotua” edustaneet svekomaanit yrittivät alistaa suomalaisen ”keltaisen rodun” alamaisekseen mm. sabotoimalla suomenkielisten koulutusta.
Pitkän linjan historia ei liene tutkijoille vieläkään kirkastunut, koska eivät näe metsää puilta. Pitäisi nousta kukkulalle ja katsoa maisemaa puita korkeammalta.
Täytyy kyllä sanoa, että en kyllä avauksen suhteen kommentistasi mitään ymmärrä. Toisaalta, enhän olekkaan mitenkään poliittisesti valistunut.
Tältä pohjalta kirjoitin:
”Teos on siitä mielenkiintoinen, että siinä on laajalti aineistoa yleishistoriallisesti, kuin myöskin sisällissotamme rintamien molemmin puolin. Myöskin tapahtumien syyt ja seuraukset näyttäisivät olevan hyvinkin laajalti esille tuodut, ”
Eli epäilen, ettei siinä kirjassa tuoda ruotsinkielisen poliittisen, taloudellisen ja sivistyksellisen eliitin pyrkimystä jakaa kansa alistajiin ja alistettuihin, jossa tarkoituksessa turvauduttiin rotupropandaan.
Jos kansan kahtiajaon syitä ei analysoida niin, että olennaisin syy paljastuisi, niin kirja on yhtä puolivalmiste, joka kaipaa asiaa ymmärtävien tutkijoiden otetta.
Olikos suomi vapaa jo v 1809 svekomaaneista ja tuossa v 1914 lähti suomen poikien eka erä lokstetiin ja syynä oli kyllä muut kun svekomaanit .
Ruotsin kielestä kun vielä pääsis eroon n 300 vuoden päässä olis sekin suomelle voitto .
Mutta se tuossa asiassa on hyvä sitä monkerrusta ei tarvii suomessa pakolla enää käyttää .
Kuten se oli kartanon herrojen aikana . terv tepivaari
Svekomania oli vastaliike fennomanialle.
Vuoden 2009 Porvoon valtiopäivillä koko Venäjänmaan keisari ja Suomen suurruhtinas Aleksanteri 1. Nosti Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Hän ei halunnut korvata suomalaisen yhteiskunnan ylärakennetta venäläisellä vaan tuki autonomiamme omaa rakennetta.
Ruotsinkielinen eliitti siis sai jatkaa ja myös eliitin etuoikeudet säilytettiin, jotta se säilyisi lojaalina Venäjälle. Ruotsinkielisen eliitin asema saattoi autonomiassa olla parempi, kuin mitä se oli Ruotsin vallan aikana.
Ruotsinkielinen eliitti kuitenkin suhtautui väheksyvästi suomenkielisten oikeuksiin. Oikeamielisimmät heistä alkoivat tuntea myötämielisyyttä enemmistökansalaisia eli suomenkielisiä kohtaan. Heitä kutsuttiin fennofiileiksi.
Koska kansallisuusaatteet levisivät Euroopassa, ryhtyivät myös suomenkieliset ja suvultaan suomalaistaustaiset ruotsinkieliset (mm. Snellman) vaatimaan suomenkielisille täysiä oikeuksia ja heille valtiollista valtaa ruotsinkielisen eliitin yli. Heitä kutsuttiin fennomaaneiksi.
Merkittävä osa ruotsinkielisistä halusi pitää kaikin keinoin perityistä valta-asemistaan kiinni, osa varsin roistomaisinkin keinoin. A. O. Freudenthalia, toisen polven maahanmuuttajaa, pidetään svekomanian isänä. Hän turvautui riikinruotsalaisten rotutohtoreiden oppeihin germaanisesta valtiaskansasta ja suomalaisesta keltaisesta turaani- ja mongolikansasta, joita maalailtiin jonkinlaisina ali-ihmisinä.
Perusoletukseni on, että jos A. O. F:n vanhemmat eivät olisi lainkaan astuneet Suomen maankamaralle, niin koko sisällissotaakaan ei olisi syttynyt. Niin kahtiajakava tuon Vikingen -lehdessäkin kirjoitelleen svekomaanin vaikutus oli.
Svekomania vaivasi maatamme vielä itsenäistymisemme jälkeenkin mm. pyrkimyksenä saboitoida suomenkielistä korkeakoulutusta. RKP:n virallisesta puolueohjelmasta rotuoppi poistettiin vuonna 1956 eli samana vuonna kuin Uppsalan yliopiston rotutieteenlaitoksen paperit siirrettiin arkistoon sikäläisten peräkammaripoikien aarteeksi.
Elisabeth Rehn Freudenthal -kultamitalistina lienee yksi heistä, jotka on upotuskastettu svekomaaniksi, mutta on niitä muitakin.
—————————-
Svekomaniasta meidän tulee oppia se, että tänne saattaa hyvinkin ängetä väkeä eri ilmansuunnista, suuria kansoja, isoruotsalaisiakin suurempia, jotka suhtautuvat suomalaisuuteen ylimielisesti uutena ”valtiasrotuna”. RKP on varsin varoittava esimerkki älyä omaavalle.
Kansainvaellukset ovat aina uusien sisällissotien siemen.
Eestin ja Suomen historiassa on paljonkin yhtäläisyyksiä, meillä hienostoluokka oli ruotsinkielisiä ja Eestissä saksankielisiä, meillä oli talonpoikia alistavia kartanonherroja ennen reduktiota, kuten Eestissäkin. Yksi mainittava ero on se, että Eestissä itsenäisyyden taistelivat eestiläiset pääasiassa yhdessä, Suomessa taas kansa jakaantui toisiaan vastaan taisteleviksi puoliksi ja bolshevikit avustivat punaisia ja saksalaiset valkoisia.
Eestiläiset raivasivat bolshevikit pois maasta, sitten saksalaiset ja vielä kerran bolshevikit.
Myös minulla on tarkoitus hankkia tuo Kallen avauksen otsikossa mainitsema Pikkujättiläinen, jahka varallisuus sallii. Koska historia on yksi kiinnostukseni kohteista, monta muutakin alan kirjaa pitäisi hankkia, mutta kaikki aikanaan.
Minulla on sellainen vaatimattoman miehen kotikirjasto, johon olen hankkinut kirjoja kirjaston poistomyynnistä, antikvariaateista ja osan olen ostanut uutena. Vaimon mielestä kirjoja on vähintäänkin tarpeeksi, itse olen täysin eri mieltä.
Onhan toki olemassa myös kirjastolaitos, josta lainailen kirjoja melko ahkerasti, mutta ei kattavasta kotikirjastosta haittaakaan olisi. En kaipaa mitään mammutimaista kotikirjastoa vaan semmoista soppelin kokoista; lähin kirjasto kun on meikäläisellä neljänkymmenen kilometrin päässä.
Lasse; minä, tuskastuneena meidän kauheaan kirjamääräämme, hankin Kobo-ereaderin. On muuten hyvä kapistus, koko 11,5×15,5 cm ja 12cm paksu. Siihen mahtuu valtavat määrät kirjoja, en edes tiedä paljonko.
Toinen vaihtoehto on ladata tietokoneelleen kirjaston e-kirjoja, laina-aika yleensä pari viikkoa. Tietokoneelta luku kyllä ajanmittaan rasittaa silmiä, puhumattakaan iphonesta, joten tuo Kobo, joka on säädettävissä haluamalleen fontille ja valaistustasolle, tarjoaa todella miellyttävän vaihtoehdon.
Reissuillani, varsinkin noilla yksitoikkoisilla merimatkoilla, sujautan tuon Kobon taskuuni ja näin ollen lukemista on koko reissun ajaksi.
Tämän aamun paikallinen lehti kirjoitti mielestäni hyvän tiivistelmän kyseisen kirjasta ja kirjoittajista, sama juttu saattaa olla Aamulehdessäkin.
https://www.forssanlehti.fi/uutiset/45238-vuonna-1918-turhautuneet-ja-jaarapaat-suomalaiset-kavivat-toistensa-kimppuun
https://www.forssanlehti.fi/uutiset/45238-vuonna-1918-turhautuneet-ja-jaarapaat-suomalaiset-kavivat-toistensa-kimppuun
”Katkera ja verinen jälkinäytös
Viimeiset punaiset antautuivat Pyhtäällä 5. toukokuuta ja sisällissota päättyi 15. toukokuuta. Edessä oli katkera jälkinäytös.
-Siinä rikottiin kaikkia kansainvälisiä sodankäynnin sääntöjä. Ei vankeja saa ampua kuten tuli tavaksi, eikä ihmisiä saa tuomita paikalla sotarikoksista. Suomalaiset ylittivät normeja aika reippaasti, Haapala sanoo.”
——————————–
Suomen oikeuslaitos ei ollut finnien eli suomalaisten käsissä, vaan finländareitten, joista merkittävä osuus oli maanisia svekoja.
Svekot muistaakseni vaikuttivat siihenkin, että vankileirit muutettiin sisäministeriön käskyvallasta sotilashallinnon alaisuuteen, mikä mahdollisti suuremman mielivallan.
Kyllähän nuo Kallen mainitsemat sähköiset menetelmät ovat käteviä saada kattava ”kotikirjasto” pieneen tilaan, ja luultavasti se tulee minullakin kohtapuoliin eteen. En vain tykkää lukea kirjaa ruudusta. Silmät väsyy ja muutenkin tulee tunne: ruudussa minulle puhuu neutraali olento, kun taas kirjassa minulle puhuu kirjailija itse jostakin verhon takaa mutta kuitenkin hänen henkensä on tekstissä vahvasti läsnä. En tarkoita tietokirjoja, hakuteoksia jne, vaan esimerkiksi sellaisia kirjoja kuin Anton Tsehovin matkakirja Sahalinille 1800-luvun lopulla ja August Strinbergin omaelämäkerta ”Palkkapiian poika”. Myös klassikkoromaaneissa ja – novelleisarjoissa on sama tuntuma. No, ehkä se on tottumuskysymys, mitä pikkuisen kyllä omalta kohdaltani epäilen.
Tuossa Kobossa silmät eivät väsy, koska saat sen säädettyä aivan mieleiseksesi.
Oliko se Myllymatti joka kertoili päätyneensä samaan ratkaisuun kuin minäkin?
Kobolta lukiessa unohtaa melko nopeasti, että luet elektronista tekstiä; minulla tuskin paluuta paperikirjaan enää on.
Kuulostaa ihan varteenottavalta tuo Kobo. Kiitos Kalle tiedosta!
Pelkästään hyvältä ei lainausten valossa vaikuta.
Suomen aseman kansainvälisoikudellisesta taustasta, joka oli sama kuin Puola-Liettualla mutta eri kuin Baltilaa, Ukrainalla ja Kaukasialla, vaietaan edelleen kuin muuri.
Kehiin ajetaan aivan uusi ja täysin turha ”Valtalain laittomuustulkinta”, että (muka) ”kansanedustajat olisivat saaneet (myös) väärää tietoa Venäjän tilanteesta” … kuten tietysti kukin omia teitään aivan varmasti olsivatkin saaneet sellaistakin … sellainen kuuluu monipuoluejärjestelmän luonteeseen, eikä tää päätöksistä laittomia, aiankaan kun myös oikeaatietoa on on tarjolla! Laki ja valtiojärjesteys eivät voi kriminalisoida tyhmyyksien tekemistä! Sanoi aivan oikei mm. valtioneuvos Harri Holkeri.
https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/uusi-tulkinta-valtalaista-1917-porvarit-saivat-muka-vaaran-tiedon-bolshevikkikaappauksesta-venajalla/
Kyllähän ne lainaukset/lähdetiedostot ovat ja aina ovat olleet vain viitteitä antavia, varsinkin vanhemmat, joista jo erilaisia tulkintoja on kirjoiteltu. Kuitenkin parempi kuin ei mitään.
Valtalaistakin voidaan olla vähintään montaakin mieltä mutta niin vain tapahtui.
Ehkäpä joskus (lievästi epäilen) saamme mahdollisesti oikeammankin tulkinnan.