Tulihan eilen ilahdutettua vaimoa, laittamalla ruokaa. Tein pekonia (vähän erilaisella tavalla), pannulle Amerikan pekonia, sitten vahvaa (6,7%), tummaa olutta siten, että pekonisiivut melkein peittyvät, lopun saa juoda. Sitten pannu, joka oli jo esilämmitetty, hellan miltei kuumimpaan kohtaan. Kansi siten raolleen, että höyry hyvin pääsee ulos.
Keittäminen jatkuu niin kauan, että olutta ei enää ole ja pekoni hieman ruskistunut mutta rapea. Kypsät siivut kannelliseen kattilaan ja sitten valmistin samalla paprikaperunat; kuullotetaan sipulit ja sitten perunat sipulien päälle. Maustetaan sweet-paprikajauheella ja ripaus kurkuma/öljyseosta.
Huomatkaa, suolaa en lisännyt missään vaiheessa. Perunatkin valmistin pekonista irronneessa rasvassa.
Salaattina normaali tomaatti/sipulisalaatti neitsytöljyssä.
Saat tehdä toistekkin; vaimon kommentti, joka tarkoittaa kokemukseni mukaan, maukasta oli.
Noin kuule oli itselläni tosin mulla oli aurajuusto ruoka kerma, jossa haudutin bekonin potut keitin ja toppasin siihen bekonin rasvaan .
Sanoin itselleni saat tehdä toistekkin .
Iraplikka olis kansa halunnut, mutta suolan takia sai aivan muuta tuossa bekonissa on sen verran paljon suolaa .
Mutta kyllä plikka söi omaansa aivan hyvällä ruoka halullaan pesi vielä kuppinsa terv tepivaari
Olipa ihana kuva ja hyvältä vaikuttava resähti ja nyt kaks syänmerkkiä, sulle ja vaimole!
Itse asiassa tässä on kyse suolan vähentämisestä, mausteita mutta hyviä, rakastava ja huolellinen raaka-aineiden valmistaminen.
Termi kait kuulunee; hiljaa hyvä tulee.
Tuo tomaatti/sipulisalaatti neitsytöljyllä on sellainen piristävä piikki, muuten ehkä varsin mietoon aterian yleismakuun.
Ruuanlaittoa pitää oppi-isäni J Kolmosen mukaan lähestyä lyhyin askelin, äärimmäisyyksiä välttää, vähän lisää tuota ja ehkä tuota; maistellaan, siitä se meikäläisen amatöörinkin ruuanlaitto lähtee.
Herkkusienet täytän koskenlaskijalla ja niiden ympärille käärin pekoniviipaleet koktailtikuilla kiinni. Sitten uuniiin, niin hyviä tulee.