Noakin arkki, entinen asuntoni Suomenlinnassa on 1771 rakennettu asuintalo, 4-kerroksinen. Helsingin vanhin asuintalo vaikkakin virheellisesti titteli on mainittu Cederholmin talolle.
Sain idean kirjoitella tästä talosta kun törmäsin Toralinna nimiseen taloon Helsingin Pasilassa, siis VR:n asuintalo. Toralinna nimisiä taloja Puolustusvoimien kasarmeilla on montakin, -linna loppuisia vielä enemmän. Olen asunut mm Santahaminassa Toralinna nimisessä puutalossa, Katajanokalla lutikkalinnassa, Lahdessa impilinnassa, Pohjoisrannan Leijonalinnaan ei ollut asiaa.
Mutta tuo Noakin arkki, se on niin paksuin seinin varustettu, että ikkunalaudalle olisi mies hyvinkin petinsä pystynyt sijoittamaan.
Noakin arkissa jokainen rakensimme omat suihku- ja lämminvesitilamme. Talon puolesta vesi tuli ja meni, uunilämmitys oli; kakluunit. Puita myi silloinen PLM ihan kohtuuhintaan. Saunassa voi käydä ns perhesaunassa, 1 vuoro/viikko ja sen lisäksi perjantaisin yleisessä- so Merisotakoulun saunassa ns yleisten miesten vuorolla.
Noakin arkissa asuessamme historia oli tosi lähellä; kirkko ja paraatikenttäkin aivan ikkunan alla.
Kauppojakin oli kaksi, HOK ja Elanto, nykyään ei kuulemma kumpaakaan. Posti oli paraatikentän toisella puolella, kampaamokin oli, jopa kemikaliokauppa. Siis mikä elellessä.
Kalaa tuli aivan rantavesistä, kilohailia, kuhaa, lahnaa, ahventa, turskaa, lohta ja taimenta; soutaen olisi verkoilleen päässyt, tosin isohko vene minulla silloin oli 10-metrinen siimavene.
Noakin arkkia ja Suomenlinnan silloista elämää oikeastaan haikeudella vieläkin muistelen.
Santahamina tuli rynnäköityä ja Suomenlinnasta oli työkaverina ent arm upseeri.
Olen kuullut monia tarinoita haikeudella asumisesta jossa olin inhimillisyys ja palvelut lähellä.
Olen itse asunut niin kauan lähiössä, jossa ei ole palveluita, ei ole inhimillisyyttä eikä mitään muutakaan, niin en oikein osaa asettua samaan kastiin. Lähin asiallinen kauppa on viiden kilometrin päässä, lenkkarit jalkaan tai bussin kyytiin.
Kävin tutustumassa isäni lapsuuden kotiin, joka on entinen asemapäällikön talo Lahden rautatieaseman/matkakeskuksen kupeessa. Se oli ukkini (isoisäni) virka-asunto, kun hän piti asemapäällikön virkaa Lahdessa. nykyään tuossa rakennuksessa toimii viihtyisä kahvila.
Onhan nykyisessäkin talossani inhimillisyys lähellä ja luonto. Ne palvelut? Keskustaajamaan on matkaa n 6km, siellä kapakka, kirkko, kauppa (2) ja terveyskeskus. Polkupyörällä sinne on mukava mennä kun on alamäki mennessä ja tullessa tasoitusrasite.
Ei kuulemma ole Suomenlinnassa kauppaa, ei postia, ei muitakaan palveluita. Yksi asia Suomenlinnassa sentään on; kalaa tulee aivan rannoista, taimetakin, jonka perässä monet tuhlaavat jopa tuhansia euroja/reissu. Suomenlinnan rannoilta saat kilohailia, turskaa, lahnaa, kuhaa; voisikohan enemmän vaatia?