Vaimo pyysi aamusella, josko noilta viinimarjapensaiden juurilta kasvustoa lyhentelisin. Oitis lupasin ja siinä kun kalahommani selvittelin, aloin hommiin.
Tankkasin raivurin ja aloin pyyhkiellä oksia ja ruohoja pis pensaiden juurilta. Puolen tunnin kuluttua raivuri alkoi ”ryytyä”, lopuksi sammui, yritin nykäistä käyntiin vaan yhtä puuta tuntui olevan, mäntä ei liikahtanutkaan.
Käyttöbensani on normaalia pienkonebensiiniä, joten öljyäkin kone sai.
Laitoin tuonne saunan seinustalle ”jäähtymään”, josko suostuisi myöhemmin yhteistoimintaan. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Hikihän siinä tulee, jos käymättömällä raivurilla vetelee ruohoja.
No, minä sain kerran päältä ajettavan leikkurin 12 heppasen koneen jumiin. Vaihdoin uudet öljyt ja kiskoin isolla jakarilla kampiakselin päästä männän irti. Siitähän se sitten lähti käyntiin ja ajelin sillä monet nurmikot. Lähtee vielä tänäänkin, vaikka leikkurin ostin uuden muutama vuosi sitten. Siitä kun loppuivat leikkuupöydän laakerit.
Toki kerran sain sen raivurinkin leikkaamaan kiinni. Mäntä ja renkaat piti vaihtaa ja hiukan hoonata, taas toimii. Pikkukoneet ovat hiukan semmosia…
Katos Pentti, meillä kun ei ole puutarhaa. Minä nimitän sitä takapihaksi. Siellä ei epätasaisen pinnan vuoksi ole asiaa leikkurilla, se on pidettävä kurissa raivurilla. No, katsotaan miten etenee, voi olla, että saan raivurini herätettyä henkiinkin.
On näissä ilmoissa muutenkin pitelemistä. Nippa nappa kalahommat saa tehtyä aamukolmen ja viiden välillä. Tähän aikaan taas evakossa sisällä kun ulkona ei mitään pysty tekemään.
Kadehtien olen katsellut noita kanojamme, yhdeksän aikuista ja yksi emä n nyrkinkokoisten pienokaistensa kanssa touhuavat; välillä pensaiden alla minne lievä tuulikin osuu mutta minun väriselleni ihmiselle tämmöiset ilmat ovat tuskaa.
Niin ihmiset kuin koneetkin kärsivät kuumasta. Parissa myymälässä olen joutunut komentamaan kassakoneita pidettäväksi pois päältä vuorotellen.
Muistakaa se myös kotona: jokainen vähänkin isompi sähkölaite lämmittää kämppää ja kuumalla ilmalla se lämmitysteho on usein moninkertaista koska virtaa pitää käyttää jäähdyttämiseen ja sekin luo hukkalämpöä.
Oletan pienkonebensojen olevan liian vähän voitelevia. Itse teen oman perusseoksen vanhaan malliin.
No nykybensat ovat liian vähä öljyisiä ettei kone savuta joskin niitä ei pidä pitkiä aikoja silloin myöskään käyttää .
Se vois avittaa jos laittaa sinne Bensaan lisää öljyä ja käyttää vaikkapa n puoli tuntia kerralla terv tepivaari
Minä sekoitan ja olen aina sekoittanut polttoaineet itse, koska sitä kuluu litrakaupalla. Se, mitä kerroin sahan leikkautumisesta oli puhdas vahinko.
Ei metsähommissa voi niin pitkiä taukoja pitää, että saha jäähtyisi, se kestää kauan. Näillä ilmoilla en ainakaan minä edes yritä tehdä mokomia töitä. Pikkuviikatteella olen kaivellut kuusen taimia vadelmapuskista.
Pienkonebensaa olen käyttänyt vuosikausia kun 2-tahtikoneitakin on vain moottorisaha ja raivaussaha. Suuri syy sen käyttäämiseen on vähempi käryäminen, vähemmän karstaa ja se,että se akrylaattibensiini on lähes hajutonta ja kestää säilytystä. moottorisahan teräketjussa käytän rypsiöljyä.
Sitä hintaahan kompensoin sillä, että tankkaan mittarista tämän pienkonebensiinin.
Minä muuten käytän kaikissa pienkoneissani, 4-tahtisissakin, pienkonebensaa em syistä.
Ei ole sen vertaa tullut seurattua, että onko sitä kaksitahtibensaa vielä letkutavarana olemassa. Minä tankkaan 95E bensaa kaikkiin samalla, kun autoonkin. Ei ole ollut mitään ongelmaa yli talven säilyttämisen jälkeen, hyvin lähtee käyntiin leikkurit ja jyrsimet.
Kaksitahti sahat käyvät hiukan eri säädöillä kesällä ja talven pakkasilla.
Sitä ”letkubensaa” saa Tampereen Lielahdessa ja Helsingin seudulla. Hyvä puoli myöskin on, että saan kaasua.
Käytit Pentti sanontaa; vieläkö on letkubensaa olemassa? Jos tarkoitit niitä kauppojen pihassa olleita käsipuppuja, ei niitä tietääksen enää missän ole. Minulla tosin löytyy messinkirakenteinen lasisäiliöllä oleva (10ltr) pumppu ja Masutin vannetynnyri pihassa.
Nykyiset pienkonebensat myydään aivan samanlaisista pumpuista kuin muukin polttoaine.
Vaikka kone ei heti rikki menisikään, niin liika lämpö lyhentää käyttöikää merkittävästi.
Kun tuolla takapihalla tuli niin tiheitä pusikoita, päätin. Minäpä ostan viikatteen. Netistä katsoin josko kotimaista löytyisi ja löytyi toki. Härmän Taonnan viikate. Tuntui sopivalta ja kun kahvat sai säädettyä, ihan sopiva käteen,
Pitihän sitten kokeilla mitä se tehdasterävyys oli; ei kaksinen. Pyyhkäisin muutaman kerran Viktorinoxin timanttipuikolla, jo alkoivat pusikot kaatua. Aivan oivallista kotimaista laatua ja kun netistä katsoin, Yrjö Puronvarsihan sieltä taustalta löytyi. Seppä, liki 90-vuotias, puukoista minulle tuttu nimi. Vielä se sepäntaito Suomessa on voinnissaan.
Olihan se hieman hintava viikate, mutta laatu maksaa.