Himo iski pintaan eilen. Ei kun pakkaselle ja muikkupaketti sulamaan; ei muuten pakkaseen paljon enää jäänyt.
Ritilät harjasin, öljysin ja muikut makoilemaan ritilälle. Kalat kuivasin, öljysin ja tillisilppua pintaan. Sitten vaan uuniin, lämpötila max +80 ja runsaat neljä tuntia. Suosin tämmöistä kevyttä mutta aromikasta savustusta. Tämän kerran savustusbrikettini olivat tammea (rommitynnyristä).
Muuten Bradleyllä voi tehdä seossavuakin; joka toinen briketti sinne syöttökuiluun esim katajaa ja joka toinen esim tammea.
Sitten otin muikut uunista, pakkasin kerroksittain lämpiminä ja merisuolaa hiukan kerrosten väliin. Yön saivat vetäytyä ja aamupäivällä valmista. Tuo savumuikku pitää olla sellaista hieman kuivahkoa, kiinteätä, ei ”paksusti” savustettua.
Karmeinta on tuo kaupan savusilakka ja savusiika, usein miltei mustaksi savustettua, vetistä, usein muoviin pakattua; ei, ei se ihmisravintoa ole.
Tuo muikku … savumuikku, omatekemä; ei siihen kyllästyä voi.
Muikku tuli hyvää vaan mieliala ei niinkään; siksi vähän muikkuja enää pakkaseen jäi. Ostomuikuille talvella … p….le, näitä vanhan miehen sairauksia, häiriintyy elämän tärkeät työt, niin kuin kalastus.
Ei, kyllä näillä näkymin reikää jäähän (tuleekohan sellaista) tehdään ja vaikka särkeä talven mittaan, ehkä pari (60m) kuhaverkkoakin. Saas nähdä.
Muuten, ken onkaan maistanut katajalla savustettuja särkifileitä; se on superherkkua. Savustettavia kaloja ovat myös mm kuha, ahven, hauki, kaikki särkikalat, villi siika, salakka, kuore, jne. Kaikkea kannattaa kokeilla.
Vähän kaikkea kalaa olen savustukseen kokeillut pl rasvakala ja simppu; tosin simpun mätiä olen savustanut. Kilohailia jopa ostaisin vaan täältä sisämaasta kun ei saa, silakasta en oikein perusta, paitsi jos verkkopyydettyä saisi.
Norjalaista kassipossua ja suomalaistakaan lammikkopossua (anteeksi possut) en kaloiksi laske.
Lopuksi, toivon, että kukaan ei hermostu kun taas savukalasta kirjoittelen. Tarkoitukseni on myöskin avata tuosta savustuksesta ja savustettavista kokemuksiani.
Vanha sanonta; ”ken härjillä ajaa, se härjistä puhuu”.
Muuten mukava näitä Kallen kalajuttuja lukea paitsi että tuppaa tulemaan nälkä vaikka edellisestä ateriasta olisi vain tovi aikaa.
Itse olen aito amatöörisavustaja, pöntönkin itse tehnyt, pula-ajan muurarin taidoilla sellaisen 1x1x1 metriä teelmän muuurannut ja sen päälle samankokoisen lautapöntön.
Mutta sitä tässä rupesin ihmmettelemään miten pitkään Kalle muikkujasi savupöntössä makuutat, itse useimmin lohipaloja (merenkurkun villillohta) savustan, lämmön pidän max 80 – 90 astetta ja kolmessa vartissa ovat valmiita siis herkullisia ihmisen syödä, naapuritkin niitä kärttävät kun huomaavat savun pöntöstäni nousevan. Harmaaleppää käytän yksinomaan mutta nyt olisi kuivaa vaahterahalkoakin tarjolla, mitäs Kalle siitä arvelet.
Vaahtera on aivan mainio savustusmateriaali. Toisaalta, mitä tulee tuohon savustusaikaan; kuvailemasi ns saaristolaissavustin on aivan oivallinen laite mutta koska savunmuodostus tapahtuu avotulella, lämmönhallinta on vaikeahkoa.
Bradleyssä taas priketinkuumennin, eli savunkehitin toimii tasalämmöllä mutta varsinaisen savustustilan lämpötila on potentiometrillä hyvin tarkkaan hallittavissa. Koskaan en ole ”polttanut” savustettaviani (en ainakaan tunnusta).
Tämmöistä ns saaristolaissavustinta ja digitaalista sähkösavustinta on aika vaikeata vertailla. Aivan hyviä molemmat.
Ostin eilen Kauppahallin Nygreniltä paistettuja leivitettyjä muikkuja. Eivät olleet minun makuuni. Leivitys ei kyllä kuulu muikkuun. Sen sijaan savumuikkuja ostan useasti ja ne ovat pirun hyviä.
Peijakas, luin uudestaan kommenttisi. Minä lasken savustusaikaan sen kun työnnän ritilät uuniin. Tunti menee savunmuodostukseen ja kostuden poistoon, parisen tuntia itse savustukseen. Jälkisavustuksessa, n tunti, puolitoista pudotan lämmön tuonne 60 asteeseen.
No itse pidän muikusta jos se savustuksen jälkeen pidetään suolavedessä ja saa syödä vähän kostean lämpimänä.
Se muikun (minkä tahansa savustettavan kalan) suolaus ei niin yksinkertaista. Jos ennen savustusta liuossuolataan, lisätään kalan nestemäärää ja savustuksen kuivausosassa kosteutta jää liikaa. Jos taas kuivasuolataan, tilanne on parempi.
Savustuksen jälkeinen nestesuolaus lisää kalan nestemäärää (vrt harmaasuolattu kinkku), myydään asiakkalle suolavettä kalan lisukkeena. Kala jää myös vetiseksi ja ei niin herkulliseksi.
Kuivasuolaus savustuksen jälkeen ja ns vetäytymisaika, kalasta tulee tasasuolaista.
Oon savustanunna lahnoo. Paaljon olen savustanunna. Mut moon tehnynnä parannoksen. Aikoohin en oo savustanunna. Savusaunookaan en oo harrastanunna.
Muutettuamme kaupunkiin annoin avestaisen savustuspönttöni ( halk. 50 cm ja kork 70 cm) sukulaispojille. Se lämmitettiin alta erillisen pesän päällä.
Nyt on jäljellä enää ns. pannugrilli, joka soveltuu pieneen grillaamiseen ja myös pieneen savustukseen. Se on n. 30 -vuotta vanha ja toimii primus-kaasulla.
Hesan Kaivopuistossa eräänä Juhannuksena silloin savustin lohimedaljonkeja. Hienot leppäsavun tuoksut kiurusivat lähialueelle. Kohta tuli porukkaa ihailemaan ja pyytämään maistiaisia- saivat kuoharia vastaan. Siihen mahtui 8 medaljonkia.
Suolaus merisuolalla savustuksen päätyttyä.
Näin tämä entinen maalainen-kaupunkilainen ja taas maalainen ja taas kaupunkilainen voi nauttia edelleen siitä ensimmäisestä kaupunkisavustuksesta edelleen.
Niin, tarkoiti kait Heikki kuivasuolausta, vai?
Kalle, kyllä heti savustuksen päätyttyä merisuolaa pintaan. Suolasin joskus ennen savustusta, enkä huomannut eroa, muuta kuin nestettä esisuolauksessa tuli enemmän.