Olen hyvin vaikuttuneesti tietoinen, että ruokablogit ovat lähinnä täytetavaraa näille sotilaallisille faktablogeille. Olen siitäkin syvästi tietoinen, että toisin kuin näillä sotablogeilla, kukaan ei kuole itseasiallisesti näihin ns kotiruokiin (pl ruokamyrkytys), näissä ei esiinny sankarihahmoja eikä kylvetä rinnuksiin mitalleja (joidenkin himoitsemia), oma tilansa katsoisin näillä joidenkin kovin ylenkatsomilla blogeillakin kuitenkin olevan.
Tosiasiahan on, että jopa perheenemännissäkin, puhumattakaan miehistä, tuo ruuan valmistus rajoittuu useasti oikeastaan ruoka-aineiden lämmitykseen. Vesikin osataan polttaa pohjaan, siis kattila kuivaksi. Luolamieskin saattaisi oppia halutessaan jotain. Siitäkin syystä katsoisin ruokablokien ansaitsevan edes hivenen tilaa näiden hohdokkaiden blogien seassa, ainakin jossain peränurkassa.
Meillä on ruoka- ja ravintoaiheisia kirjoja keittiön hyllyssä parisen metriä + irralliset lehtileikkeet. Vanhimmat kirjat ovat sieltä 19oo – 1910 ja sitten aivan nykypäivään. Mainittakoon; kaikki ruokareseptit ovat minulle vain ohjeellisia, sovellan ja kokeilen mielialojeni mukaan. Villiyrtit ovat suuri mielenkiintoni kohde, ei niin hohdokasta mutta minusta kiinnostavaa.
Jos suomalaisten historiaa tarkastellaan pidemmälläkin aikajanalla, vaikkapa ihan tuolta reduktiosta lähtien; pääsääntöisesti puutteessa, osin kuollutkin, suomalainen kansa on kilvoitellut hamaan 50-luvulle saakka. Pelastuksen ovat aina tuoneet ensisijaisesti järviemme kalat, metsiemme sienet, villiyrtit ja marjat. Riistanliha pl pienriista, ei kovin merkittävää osaa ole näytellyt. Suurriistahan on aina kuulunut kruunulle, aatelisille, kartanoille, jne.
Nykypäivin alkaa vain olla, että tuo luonnonantimien käyttö on taantunut kovaa vauhtia ruuanlaittotaidon (perusruuankin) myötä.
Vertailun vuoksi, siis puhun kokemastani ja näkemästäni, en lukemastani niinkään; Eestin kansa on vieläkin paljon meitä edellä mitä luonnon-, puutarha- ja kalatuotteiden valmistusperinteisiin tulee. Lienee yksi syy heidän pitkään jatkunut elintasonsa alhaisuus. Jos vertaillaan esim puutarhaviljelyä (pienimuotoista), meillä se kasvatus ja käyttö lienee isolta osalta harrastus, siellä se on elämisen ehto vielä tänäänkin. Meillä ns vähempiarvoinen kala lähetetään Balttiaan jalostettavaksi ja sitten tuodaan Suomeen tai myyvät Keski-Eurooppaan, jossa mm purkkisärki on todella haluttua. Jostain syystä koko Suomen kalatalousketju ei koskaan ole kiinnostunut siitä. Hyvästä bisneksestä. Jos hyvät projektituet annetaan, kiinnostus loppuu tukien loppuessa.
Siispä laitan tämän avaukseni kaiken ylenkatsomisen (joidenkin) uhalla näkyville.
Onhan se luvallista ja toivottavaakin, että asioista keskustellaan monilla eri aiheilla. Ei siinä ole ruoka-aiheet sen kummallisempia kuin sotimisetkaan, tai politiikka.
Minä henkilökohtaisesti en pidä noista yhdestäkään, koska en osaa niistä mitään sanoa, no politiikka on hiukan eri asia. Minä kuljen noiden jossain välimaastossa.
Jokaisen ajatukset ovat henkilökohtaisia ja yhtä arvokkaita, ei niitä pidä eikä voi lähteä rajoittamaan.
On hyvä asia kun ihminen elää kuitenkin ruuasta ei se ruualle elä .
Ja olis kiva kun jatkaisit näistä asioista ja laittaisit vaikka Eestin puolelta tuotteiden nimiä heidän kielellään olis helppo niitä sitten löytää .
Ja vaikka en ihan ummikko olekkaan Eestin kielessä puutteita löytyy .
Tuo esim Räimerullid oli aivan uusi hyvä tietää kun Elokuussa sinne menen terv tepivaari
Kallen ohjeet ja näkemykset ruuanlaitosta ovat tervetullut ja mielenkiintoinen lisä usein kovin hienihelmaisten, jopa taiteellisten ruokablogien tarjonnassa. Erityinen kiitos minultakin myös Viron tapoihin ja mahdollisuuuksiin perehdyttämisestä.
Kalasäilykkeitä, joita useasti ostan.
Tallinna kilud, KALURI,
Kilohailia
Suitsutatud angerjas tarrendis, KIRDERAND, 265 g
Savustettua ankeriasta terriinissä. Kalasäilykkeitä.
Sprotid õlis, RANNAKÜLA
Pikkukalaa, yl pieni kilohaili tai kuore
Praetud kilud tomatikastmes, RANNAKÜLA, 240g
Peratut kilohailit tomaatissa
Räimerullid juurviljadega marinaadis, VIRU RAND, 200 g
Silakkarullat kasvismarinadissa
Puhastatud kilu rullid õlimarinaadis, KAPTEN GRANT, 170 g
Puhdistetut kilohailit öljymarinaadissa.
Marineeritud mereandide kokteil küüslaugumaitselises õlis, VICI, 240 g
Erilaisia mereneläviä valkosipulimausteessa.
Muitakin tuotteita kyllä löytyy ja paljon.
Noista pitää kokeilla muutamaa ja vaikka en Eestissä ihan ummikko olekkaan on tuossa aika monta joita en tiennyt kiitos Kalle tuotteiden nimistä terv tepivaari
Onkos kukaan syönyt mulgipuder tai mulgikapsad?
Mulgipuder tehdään perunasta ja ohrasuurimoista puuroksi ja maustetaan rasvaisella sianlihakastikkeella. Hyvää.
Mulgikapsad taas on sianlihaa, joka on parisen tuntia haudutettu hapankaalin kanssa. Herkullista.
Perinteisiä ruokia ovat myös kiluleib; eestiläiselle makeahkolle ruisleivälle (mustleib) tehty voileipä, jonka päällä on kilohailirullia ja halkaistuja kananmunia.
Verivorst, eli meikäläisittäin mustamakkara, hyvin tyypillinen maalaismakkara, on aivan samanlaisista ainesosista tehty kuin tamperelainen mustamakkara.
Jos pistelet aamiaiseksi kamaa, ei se päihdytä, se on eestiläinen talkkuna. Se nautitaan kefiirin kera.
Kamapallid, myöskin aamiaisruoka, on sianrasvan kanssa muokattua talkkunaa pyöryköiksi; ei minun suosikkini.
Kalle, en sanoisi ruokablogejasi missään tapauksessa täytetavaraksi, pikimminkin täyttäväksi tavaraksi jos kokeilemaan niitä lähtee.
Ruoka on ainakin omasta mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe niin perinneruoka, kotiruoka kuin vaikka myös gourmet-herkut.
Toivottavasti jatkat myös vastaisuudessa.
kiitos vaan Mika, Matti, Tepi, kannustuksesta. Kyllä minulla on tarkoitus edelleenkin (kunhan karrikoin) jatkaa näitä blogejani; ne vähän saattavat poikkitieteellisiä olla, poiketa vähintäänkin paljon gastronomian valtavirroista. Joka tapauksessa, kirjoittaja olen minä, tietenkin nojautuen minua parempaan osaajaan mutta mielipiteeni näissä asioissa haluan tuoda julki. Ei ole yhtä totuutta.
Näähän on namia, Kalle!
Näin ihan ruokablogiin liittyen. Ihan blogiavaukseenkin liittyen; kun haen konstailematonta kodinoloista ruokaa, menen syömään joko D-sataman viereiseen Kochi Aidat tai sitten Pärnu maanteen varrella sijaitsevaan Sööklaan. Molemmissa perinteistä eestiläistä ruokaa ja edullisesti; nälkäisenä et lähde.
Toinen asia sitten ainakin minulla on, koska yövyn Kalamajassa sijaitsevasa vuokrakämpässäni. Mistä aamiainen? Kochi Aidat tarjoaa aamiaisen klo 08.00 alkaen, siellä vaan on usein linja-autolasteittain turisteja syömässä aamiaista. Siellä on viisainta varata pöytä ja odotella kun matroonat ovat omansa saaneet. Sitten pöytään, on muuten Tallinkin aamiaispöytää jonkin verran parempi. Aamiaispöydässä voit myöskin
nautiskella talon olutta.
Tämä on minulle ollut hyvä vaihtoehto.