Tulipahan lueskeltua melkoinen kirjakasa; yhteensä kaikkiaan yli 2200 sivua. Conn Igguldenin valloittaja-sarjaa. Käsittelee Gobin autiomaassa ja nykyisen Kiinankin alueella asuskellutta mongolikansaa ja sen tapoja, historiaa, uskontokäsityksiä…jne.
Mongolithan Tsingis kaanin johdolla hallitsivat Korean niemimaalta etelään lähes Arabian nimimaata ja lännessä Balkkanille, Unkariin, rajoittuen lännessä nykyisen Itävallan, Saksan, Puolan alueelle. Siis valtava alue ns Mongolivaltio.
Kaikkihan alkoi n 1200 luvulta ja päättyi 1400 luvun puoliväliin. Mongolithan muodostuivat silloin keskenään sotivista heimoista, jotka sitten Tsingis yhdisti mahtavaksi valloittaja-armeijaksi.
Kirjasarja on erittäin mielenkiintoinen, jos haluaa tutustua alkukantaiseen ja omintakeiseen kansakuntaan, joka eli uskollisena tavoilleen omistautuneena, välittämättä ympäristön muista kansoista.
Kiinalaiset olivat jo siihen aikaan keksineet ruudin, eräänlaisen bensiinin tapaisen poltettavan nesteen…jne. Silti mongolit valloittivat Kiinankin lähes kokonaan mm nykyisen Pekingin.
Kirjaa lukiessani olin taas kerran tyytyväinen e-bookkiini, en kyllä reissuillani olisi viitsinyt kuljetella yli 400-sivuista kirjaa, nyt koko paketti kulki kätevästi taskussa.
Suosittelen ko kirjasarjaa. Kronologisessa järjestyksessä teokset ovat; Tsankojen susi, Nuolten herrat, Kunnian kentät, Hopeinen valtakunta ja Veljessota.
Viime talvena tuli tv- sarja, jossa englantilainen naistoimittaja (nimeä en muista) eli viikon päivät mongolien teltassa. Tehtiin kaikki heidän tapojensa mukaan, ihan katsomisen arvoinen.
Katselin samaisen dokumentin. Se muuten tuo mongolien jurtta on aivan omanlaatuisensa, huovasta risuristikon päälle rakennettava huopateltta, monesti se aikoinaan rakennettiin jakkien vetämiin vankkureihin.
Minua on aina kiinnostanut tämmöinen nomadikansojen kulttuuri ja elämäntavat. Mongolithan elivät heimoyhteisöissä ja heimoista irrallisia jopa halveksittiinkin. Hevonen silloisille mongoleille oli ensiarvoisen tärkeä; lapsetkin opetettiin pienestä pitäen ratsastamaan.
Mongolien jurtasta saa jonkinlaisen kuvan lappilaisesta kammista. Se on kuitenkin hirsirakenteinen ja meidänkin pihassa sellainen on (itse rakentamani, 20″ hirrestä.
Paitsi, että, jurtta on nopeasti kasattava ja mukaanotettava; lappilainen kammi on paikalleen rakennettu.
Siitä jurtasta saa aika hyvän kuvan lappilaisesta kammista.
Viettettiin kerran kaverin synttäreitä metsäsavukammissa. Oli mielenkiintoista ja nukuttiin siellä kammissa yö porontaljoilla.
Niin siinä kammissa oli iso tulipesä ja kattoluukku josta savu poistui ulos.
En vain osaa sanoa, miten monta yötä kaikkiaan on erilaisissa kammeissa tullut nukuttua. Yksi parhaita lienee Lintuantin kammi tuolla Kuukkelilammilla, Saariselällä.
Toisaalta monta helleyötä olen omassakin kammissani nukkunut; tänäkin kesänä. Noita impegroituja seinäkuivattuja porontaljoja minulla on tuolla kammissa paksu pino, vanhimmat yli kaksikymmenvuotisia.
Impegrointi tehdään kuivauksen jälkeen mäntytärpätin ja pellavaöljyn seoksella.
Mielenkiintoista. Ensimmäistä kertaa kuulen tuollaisesta impegroinnista. Taas opin uutta.
Sanoisin, että tuo Igguldenin kirjasarja on melko kulttuurillinen ja historiallisestikkin syvälle porautuva mongolien historiaan. Siinä mm käsitellään mongolien ainutlaatuista uskontoa; taivaan taatto tuolla ylhäällä ja maaemo, joka lopulta ottaa haltuunsa kuolleen ihmisen. Mongolit laittoivat vainajansa pyhille vuorilleen kotkien (mongolien pyhä lintu) syötäväksi; aivan samoin kuin monilla Pohjois-Amerikan intiaanikansoilla. Ruumis tuli luonnon kiertokulkuun.
Olen ihaillut Igguldenin kertomaa mm mongolien perhesiteistä, sotilaiden hierargiaportaista; vain parhaat sotilaat päätyvät komentajiksi, mongoliarmeijan monikerroksisesta rakenteesta.
Mongolit eivät paljonkaan arvostaneet ”kirjaviisautta” vaan sotilaskuntoa ja joukkojen johtamistaitoa. He taistelivat oikeastaan vain ratsain, jousilla ja miekoilla. Sittemmin kyllä heidän katapulttinsa, ”muurinmurtajansa” nousivat arvoon. Silloin näiden laitteiden miehet taistelivat ilman hevosia.
Noinkin paksun sivumäärän kahlaaminen oli minusta vain ja ainoastaan erittäin mielenkiintoista.