https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
Yllä linkki tämän aamun uutisointiin. Mm hirvieläinten vertaaminen luomulihaan ei taida ollakkaan niin itsestään selvää. Sen verran olen hirvijahdeissa aikanaan kiertänyt ja palottelutalkoissa ollut, että asiassa ei kuitenkaan kovin uutta tietoa ilmennyt.
Se oli kyllä uutta, että ampumahaavan ympäriltä asiantuntijat suosittelevat vielä vertyneen alueen ympäriltäkin poistamaan n 10cm kudosta.
Maksan ja munuaisten kohdalla kun raskasmetallit kertyvät juuri niihin, en siitäkään syystä niitä suostu syömään.
Toinenkin uutinen löytyi tämän aamun Forssan lehdestä, koskien peurojen ja kauriiden paloittelua ja talin ja rasvan poistamisen tärkeyttä. Siinä kun lihanleikuukuvia katsoin; siihen se ampumahaava sellaisenaan oli jäänyt.
Kaiken kaikkiaan tuo lehden artikkeli oli oikein hyvä ja varmaan opettavainenkin, ainakin minulle; minä kun tuon lampaan ostan ainoastaan raakapaloiteltuna. Ei se ruhonosien käsittely niin kovin yksinkertaista liene.
Kyllä minä niin hirven kuin peuran vasan maksaa pidän suurena herkkuna. Noita vanhempia on kai syytä välttää. Niitä kuitenkin myydään ihan julkisesti.
Eivätpä minulla töki niinkään nuo ympäristömyrkyt vaan se asia, että minkään eläimen maksaa, munuaisia en pidä ruokalistallani.
En edes pidä maksan ja munuaisten mausta; pässin kiveksiä, joita minulle Motissa suositeltiin. Tilauksen yhteydessä tilasin ruokaa ja sain selvästi halveksivia katseita; varsinainen kulinaristi kun en ole.
Makuasiansa kullakin.
Luomulihasta on turha puhua riistan yhteydessä, koska ne kaikki ovat luonnollista lihaa.
Luomuliha on byrokratialihaa ja se on eri asia.
Luomulihan laatu ei välttämättä ole sen parempaa kuin muunkaan tuotantolihan, joten en siitä ole valmis maksamaan lisää.
Nuoren eläimen maksa on todella hyvää. Toisaalta tässä iässä on aivan sama, onko maksassa jotain raskasmetalleja jonkin verran, kun niitä on muutenkin kai muualta saanut.
Lieneepä nautojenkin maksoissa niitä ennenkin ollut.
Oikein laitetuista munuaisista taas ei erotu mikään erityinen maku.
Luulisi Pohjolan ikänsä perusteella eläneen aikana, jolloin kaikki syötävä eläimestä hyödynnettiin mahalaukkua myöten ja siksi tottuneen noihin.
No, kyllähän olen tottunut maalla eläneenä, maksaan, munuaisiin, sianpääsylttyyn, …jne.
Eri asia sitten on, että ne eivät mielestäni ole minun makuuni. Sama koskee myöskin verituotteita.
Kaiketi ihmisellä saa olla makutottumuksensa, onhan Sinullakin. Ne vaan saattavat eri ihmisillä olla hyvinkin erilaisia. Tuskin niitä on syytä paheksua.
Meillä kakarana kotona syötiin herkkuna possun maksapihvejä- upeaa herkkua.
Munuaispata myös. Maidossa meidän kokkimme- äiti, liotti ensin vuorokauden ja sitten valmistus. Oli parasta olla ulkona, koska kusen haju leijaili, mutta lopputulos oli herkullista. Missään kaupunkiolosuhteissa siitä ei tule mitään.
Porvoossa valmistin itse tuoretta hirvenvasan maksaa, joka on erinomaista.
Muita sisäelimiä ei käytetty- edes sydäntä.
Veri kuului yleisesti lettuina tai mustassa makkarassa lähes jokapäiväiseen ruokavalioon.
Eihän niitä paheksua pidä.
Kaikki eivät pidä kaikesta ja minä esimerkiksi en pidä noista ”nyhtö”-mömmöistä tai tofu-viritelmistä.
Tosin en myöskään ymmärrä sitä, että kasvisintoilijoiden pitää kutsua noita sapuskoitaan ”makkaroiksi” tai ”pihveiksi”, kun lihasta ehdottomasti haluavat päästä eroon…
Joskus Juhak, olemme aivan samaa mieltä. Nyhtökauraan, tofuihin en pitkällä tikullakaan koske.
Minulle pihvi on pihvi ja makkarat (mieluiten omat tekemäni) ovat makkaroita.
Tuolla US-sivuilla esitettiin mainiosti miten kasvismakkara valmistetaan, heitetään tuleen ja palaa sen kuin palaa.
Lihatuotteet pitäisi tuotesuojata näiltä mukalihaajäljitelmiltä. Parempi on syödä kasvit kasvit kasveina- sillä sipuli.
Sillä sipuli ja sipuli on hyvää niin raakana kuin sopivasti pannulla kuullotettuna hyvän pihvin kanssa.
Kun riistaliha on oikein raakakypsytettyä eli pari viikkoa jääkaappilämpötilassa, niin pihvi on todella mureaa.
Sen kanssa kunnollista perunaa tai vaimon tekemää perunamuussia, runsaasti sipulia ja mustaherukkahyytelöä ja kieli meinaa mennä mukana.
Kuin myöskin einesruokien ”lihaa”, joka tosi asiassa on lihaan verrattavaa, koneellisesti eroteltua lihaa = teurasjätettä, sopisi parhaiten lemmikkieläinten ”lihapitoisuuksiin”.
Käytän ainoastaan lihaa, jonka olen itse käsitellyt tai sitten se on minulla selkeänä lihapalana; se on mielestäni ainutta oikeata lihaa.
Meidän luomusäännöksemme ovat melko huvittavia. Vaikka osta karitsan ruhon, ei se ole luomua, vaikka lampaat ovat 6-7kk laiduntaneet ja karitsat ovat olleet sisäruokinnassa (emon maito, luomuheinä…). Laiduntaminen ei luomulaitumella ei sitten kelpaakkaan viranomaisille.
Luomuksi eivät myöskään kelpaa villikalat mutta kassikaloissa näkee kyllä luomumerkinnän silloin tällöin.