Kovin usein täällä saa lukea tämän tyyppisen sanonnnan; kuin Pohjois-Koreassa, kuin jossain kommunistimaassa. Sanojalla varsin usein ei ole minkäänlaista kokemusta henkilökohtaisesti ko maiden kansalaisista, heidän elämästään ja arkipäivästään. No, Pohjois-Koresta ei minullakaan kokemuksia ole. Vuosien myötä on kertynyt monilta reissuiltani kokemuksia mm Puolasta, DDR:stä, entisestä Tsekkoslovakiasta, Unkarista ja entisestä Jugoslaviasta, Bulgariasta, Romaniasta, muutamia mainitakseni.
Ankein maa kansankin kohdalla oli eittämättä DDR, suoraan sanottuna ahdistava maa.
Kaikkein positiivisin oli Titon aikainen Jugoslavia. Se kaiketi oli yksi erikoisemmista sosialistimaista mm kansalaisten vapauksien puolesta, normaalista arkielämästä jne. Tito oli kansan keskuudessa hyvin suosittu johtaja. Titon hallinto puolestaan ei ollut suosittu Moskovan suuntaan, varsinkaan sen jälkeen kun Jugoslavia erosi/erotettiin Kominformista.
Hienoinpia kokemuksiani silloisessa Jugoslaviassa, Kroatiassa, Zagrebin pohjoispuolella pienessä vuoristokylässä (yli 1500m korkealla), oli tehdä päivän ruokaostokset basaarista, torilta.
Ostin semmoisen olisikohan ollut puolimetrinen teurastettu ja puhdistettu kokonainen porsas. Kauppias otti porsaan vitriinistä ja sellaisen serbialaistyyppisen kokkiveitsen ja näytti; pannaanko siivuiksi. Ei, puoliksi keskeltä, siis kaksi palaa, etu- ja takapää. Sitten ostin vähän öljyä, yrttejä, tomaatteja, valkosipulia ja sipulia. Tuoretta leipää tietenkin. Ei siellä kukaan osta eilistä leipää, sen pitää olla tuoretta.
Minulla kun oli varusteissani hiiligrilli (pyöräni sivuvaunullinen BMW R-60, mahtui tavaraa).
Sitten taipaleelle; ajoin pyörän tuommoiseen tammimetsikköön ja ryhdyin keittiöhommiin.
Grilli kuumenemaan, täytin porsaanpuolikkaat sipulilla, valkosipulilla ja yrteillä ja ei kun grilliin. tomaatista ja sipulista tein salaatin öljyn kera. Öljyä muuten lorautin sinne possunpuolikkaidenkin sisään suolan kera.
Tuli muuten mahtava ateria. Sellaista se oli sosialistimaassa, Jugoslaviassa.
Monet reissut siellä vietin ja viihdyin.
Jugoslavia erosi siksikin muista kommunistimaista, että siellä ei ollut Neuvostoliiton tukikohtia, toisin kuin kaikissa muissa kommunistimaissa.
Niin itse kokemalla ja näkemällä tietää enemmän ja luulee vähemmän. Ei kannata asennoitua sillä jokaisessa järjestelmässä luulisin olevan hyvää ja vähemmän hyvää. Maan johtajuus on avainasemassa ei niinkään se järjestelmä.
Positiivisen vaikutelman vuosien myötä jättivät myöskin Unkari, Tsekkoslovakia (silloinen) ja osittain Puolakin.
Kalle tuossa kirjoitti että paljon syvällä rintaäänellä puhutaan kommunistimaista vaikka ei ikinä niissä ole käytykkään. Ihan sama koskee Ameriikkaa ja sama kaiku kirjoitelmissa, moititaan ja arvostellan. Kai se paljon menee niin että jos ihminen sisimmältään on vasemmalle taipuvainen niin haukkuu USAn ja oikeistomielinen näkee ja ottaa puheen alle kommunistimaiden ongelmat.
Minulla on omakohtaista kokemusta vain 70-luvun Puolasta muutaman päivän ajalta. Kauhean ystävällisesti suhtautui esimerkiksi perhe jolta vaimoni kanssa vuokrasimme viehättävän puutarhamökin pariksi päiväksi, Suomen rahalla maksettuna vuokra oli muutama markka. Luontaisetuihin kuului iloinen seuranpito kahvituksineen, runsasta aamupalaa, iso kori hedelmiä ja tomaatteja ja vielä omatekemällään kotiviinillä vuolaasti juottivat.
Mutta en minä tuon kokemuksen myötä pysty sanomaan kuinka onnellisia puolalaiset tuona kommunismin aikana itse tykönään olivat.
Täytyy sanoa, että ennen Jaruzelskin hallintoa, käsittääkseni puolalaiset elivät melko tyytyväisinä mutta verrattuna naapuriin, Tsekkoslovakia (ent), kyllä se puolalaisia edellä oli. Kyllä puolalaisten elämisen taso jokseenkin hyvällä tolalla oli. Tämä ystävieni kertomaa vuosien ajalta, sitten taas unkarilaiset ja Jugoslavialaiset(ent) elivät kohtuullisesti vapaammin ja tyytyväisempinä.
Mitä Venäjään ja USA:han tulee, kummassakaan en ole käynyt, joten siis kerrottujen tietojen varassa olen. Hallintojen toimenpiteet kummassakin maassa lienevät yhtä ”valoa kestämättömiä” kummallakin.
En ole poliittisesti suuntautunut mitenkään, mielestäni, joten hyvin voin arvostella hallintojen toimenpiteitä; kumpaakaan kansaa en tunne. Suomen venäläisiä kylläkin tuttuina minulla on, ei pahaa sanottavaa. USA:n kansalaisia en Suomessa edes tunne.
Venäjän rajanpinnassa muutaman kerran käyneenä on jäänyt tylyhkö vaikutelma. Tyttäreni asuu USAssa tyytyväisenä sikäläiseen ja silti sieltäkin tulee vastaan kielteisiä puolia. En muuttaisi kumpaankaan.
Neukkulassa ja Venäjällä parisenkymmentä kertaan käyneenä en todallakaan keksi mitään hyvää syytä muuttaa sinne enkä kummemmin keksi kehumistakaan muuta kuin meikäläisittäin halvat hinnat ja suolakurkut.
Toki ruoka on hyvää, jos sen oikeassa paikassa käy syömässä.
USAssakin muutaman kerran käyneenä en sinnekään muuttaisi, koska siellä sisäänpäin kääntynyt muusta maailmasta tosiasiassa mitään ymmärtämätön kulttuuri ja järjetön työtyyli eivät todellakaan ole mikään vapauden malli.
Jopa yliopistomaailma on yleisesti samanlainen USA-keskeinen muuta maailmaa ymmärtämätön.
Niin ja niin monta kertaa käyneenä? Hieman ristiriitainen ilmaisu. Käyntien, vaikka kuinka monta kertaa sisältö, voi vaihdella laidasta laitaan.
Käynti se on sekin kun päiväseltään käy ostamassa halpaa bensaa, vodkaa, tai tupakkaa.
Toisaalta elellä jossain muualla kuin turistikeskuksissa, voi avata aivan uusiakin näköaloja.
Monet yöt olen viettänyt esim entisessä Jugoslaviassa, menemällä kysymään lähimmästä talosta yösijaa ja muuten aina saanut. Silloin saattaa olla aivan erilaiset mahdollisuudet luotailla yhteiskunnallista elämää.
Sanotaan näin, että tiedän itse, mitä olen nähnyt enkä ole tuota bensaturismia koskaan harrastanut, kun asustaa tnäällä kaukana rajasta.
Olen myös käynyt muuallakin kuin Pietarissa tai Viipurissa ja Moskovassakin muutaman vierailun.
Yksi etu neukkulassa oli nykyvenäjään verrattuna.
Silloin turisti oli turvassa, koska joka paikasa oli miliisejä kyttäämässä selän takana eikä rosvoja tarvinnut pelätä. Yölläkin voi kulkea rauhallisein mielin kaupungilla.
Tänä päivänä ei tulisi mieleenkään tehdä sellaista.
Olen matkustellut autolla halki käytännössä kaikkien entisten Varsovan liiton maiden, joidenkin halki useampaankin kertaan. Ihmiset olivat pääsääntöisesti erittäin ystävällisiä. Hallintomalli ja käytännöt ovat sitten toinen juttu.
Paljon varmaan kokemuksia sait.
Minulle oli eduksi se, että liikuin viitisentoista vuotta vanhalla moottoripyörällä ja ohi turistipaikkojen; autolla liikkuva turisti katsottiin siihen aikaan sellaiseksi varakkaaksi. Hotelleissa en yöpynyt vaan milloin missäkin, jopa teltassa sopivalla metsäaukiolla. Leirintäalueilla kävin ainoastaan pesemässä likapyykkini.
Noista hallintoasioista olen melko samaa mieltä mutta enpä niihin törmännytkään.