Melkein unohdin aamun avauksen. Keskustelun näin laajemman piirin kanssa.
Eilen Myllymatin kanssa totesimme, että tämmöinen kirjoittelu ylipäätään on vanhalle miehelle terapeuttista; pitää aivot vireessä. Olimme yhtä mieltä.
Ei keskustelun aina tarvitse käsitellä sotaa/seurauksia, ei politiikkaa ets. Hyviä keskustelun aiheita löytyy arkielämästä ja niidenkään ei välttämättä tarvitse olla negatiivisuussisältöisiä. Positiivisuus on hyvinvoinnin avain.
Kerro mitä touhuilet, projektejasi, …jne. Kaikkea muuten ei tarvitse tuomita vaan hyödyllistä olisi etsiä positiivisiakin puolia kaikenlaisiin asioihin.
Päivä aukes hyvin ja ensimmäisenä ohjatusti tuolijumppaa.
Valintaan sopii nettikammari, kulttuuriryhmä sekä
mielen huoltoryhmä eli laidasta laitaan ja omassa kerrostalossa kokoontumistiloissa.
Näyttää sadepäivältä mutta ei huolta tekemistä ja osallistumista riittää.
Arjessa on keskustelun aiheita loputtomasti, mutta ehkä ne ovat niin arkipäiväisiä, ettei niistä huomaa keskustella.
Minä juuri tulin kuntojumpalta…metsästä. Vähääkään ei kiinnosta sotiminen ja aika vähän politiikkakin. Kyllä taimikoiden kanssa saa aikansa kulumaan ilmankin ja niiden kanssa alkaa olla hukassa tähän vuoden aikaan.
Nyt pitää mennä välipalalle, näkee sitten vieläkö jaksaa ja kiinnostaa, sitä voi vaikka lopun päivää olla luikurissakin.
Minulla aamupäivä meni ”luikurissa”, satoi mutta säätutkan mukaan ei ehkä Urjalassa. Tämmöisenä vähintäänkin puolikuntoisessa stressaa tämä pihapiiri; kun ei pysty niin ei pysty. No, paremmalta sentään alkaa tuntumaan. Vielä kun sataisi, että saisi veneen vesille, selkäkivut vähenisi; elämä taas alkaisi ehkä hymyilemään.
Tänään sentään tein perheelle savumuikuista kalakeittoa, mausteena kiinanruohosipulia, mustaa koskenlaskijaa, valkosipulia ets; hyvää tuli. Se savumuikku tekee hyvän säväyksen vaikka tämä pakastetta (toki omaa tekemää) olikin.
Minä taas valmistelen maa-artisokan korjuuta ( vasta lokakuun lopussa, jos pakkanen puree). Niistä istutan heti vakoihin kuten perunat seuraavan vuoden sadoksi.
Mukuloiden säilöntä tuottaa joskus tuskaa, koska se säilyy vain multaämpäreissä maakellareissa läpi talven tai jättäen vakoon tai tekemällä soseeksi pakkaseen.
Ajattelin myydä suurimman osan sadosta ravintolaan hyvään hintaan n. 4-5 € / kg. Myin niitä Porvoossa Vanhaan Laamanniin, eikä riittänyt edes heidän kysyntäänsä. Silloin minulla oli myynnissä muutaman aarin sato, usea sata kiloa.
Lajike on Dag Neutral. Maa-artisokka on sopiva tärkkelyksen muoto diabeetikoille ( itsellä sitä ei ole ).
Uusia tuotteita minulla on kehitteillä, mutta tarvitsisin n. 1 000 kg sen tekemiseksi koneellisesti.
Olen viljellyt sitä n. 30 vuotta.
Puutarha antaa tekemistäniille joilla sellainen – itsellä ei enää. Luonto ja luontopolut ovat lähellä joten sinne.
Tuossa eillispäivänä kun oli minulla mahdollisuus Pohjolan Kallen kanssa ihan nenikkäin keskustella pari tuntia niin juolahtipa mieleen että itselleni, erakkoluonteiselle ihmiselle keskusteleminen olisi oiva harrastus. Kiitokset vaan vielä Kallelle ”herättelystä”.
Karun ja puisevan luonteeni mukaisesti harrastan lähinnä yksikseni, mitä nyt emännän kanssa pari sanaa päivässä vaihdetaan.
Mieluisempina lukeminen, musiikin kuuntelu, metsätyöt, pyöräily, hiihtäminen, koiran kanssa jutustelu ja metsissä kuljeksiminen ja matkailu. Tähän blogiin osallistuminen aika ajoin innostaa samoin kuin into kirjoitella Facebookkiin aika absurdeja tarinoita valokuvien kanssa inspiraation kohdatessa.
Minähän Matti harrastelen miltei samoja asioita. Pihatöitteni (nyt tekemättömien) ohella tykkään keskustella kanojeni, Mirrin ja Mokankin kanssa. Ne metsätyötkin taas sujunevat kotvan kuluttua.
Kaikkein hedelmällisintä on keskustella eläimien kanssa, siitä ja sen ymmärtämisestä saa paljon sisältöä elämään.
Niin, no, jaa, tietenkin näillä foorumeilla keskustelu saman mielisten ihmisten kanssa on eräänlainen elämän suola. Toisaalta erimieliseen väittelyyn, se on elämän pippuri. Kyllä molempia tarvitaan, jopa ystävienkin kesken.
Nukuin huonosti mutta edes nukuin kun Tampere-talon tapahtumamme on ohi.
Ehkäpä kirjoitan siitä jotain terapeuttista vielä…
Sanoinhan minä sitä, uskokaa pois, ”luikuriksi” meni koko iltapäivä. Mutta ehtiihän sitä ja tehdään huomenna, tai seuraavana, tai joskus. Nyt keskityin tässä terassilla aurinkoon ja sen viimeisiin paisteisiin.
Tuli tuosta Myllymatin luettelosta mieleeni valokuvaus. Minä olin vielä jokin aika sitten intohimoinen kameran käyttäjä. Viimeisimmäksi tuli kuvattua ötököitä, perhosia ja pikkulintuja ja isompiakin. Nyt on vaan mennyt, etten ole kameraan takertunut aikoihin, näin on käynyt joskus ennenkin. Ehkä taas joskus.
Sateentihkuinen päivä täällä, joten marjareissun sijasta kävimme emännän kanssa Kolarissa: linnunsiemeniä ja muutakin mitä maalikylissä on.( Matkaa Kolarin kirkolle 40 kilometriä yhteen suuntaan eli sama matka kuin Kittilän kirkonkylään.)
Pyöräilyä lukuunottamatta liikunta on jäänyt viime aikoina vähiin lonkkakuluman vuoksi; marjassa olen koittanut könytä vaimolle kaverina.
Loppukuuusta on meno Rovaniemen keskusairaalaan lonkan tekonivelen vaihtoon. Siis jos ei tule yllätyksiä, tarkoitan lähinnä mitään tulehdusta. Jos on vaikkapa ientulehdus, leikkausta siirretään. Kävin 20.8. Roin keskusairaalassa esitutkinnassa. Hammasläkäriltä piti sitä ennen toimittaa rongtenkuva leukaluusta ja todistus että hammaskalusto on kunnossa. Rovaniemellä sairaanhoitaja tutki varpaanvälitkin, ihon pitää kuulemma olla täysin terve ennen leikkausta. Se on tarkaa puuhaa nykyisin ja hyvähän se on, että minimoidaan riskit.
Hyvä myös se että nykyään on noita varaosia ihmisillekin.
Lasse, tuossa lonkkahommassa on parasta käyttää valinnanvapautta ja mennä Suomen huippuyksikköön Tampereen Coxaan.
https://www.tays.fi/fi-fi/toimipaikat/Tekonivelsairaala_Coxa
Kamerahommia en ole tehnyt kuukauteen nyt oikein – mutta olin kyllä paljon videokameran edessä, nimittäin Youtube streamin juontajana viikonloppuna. Tuolta löytyy esimerkkejä, esim. 4 kpl haastatteluja jotka vedin.
Ihan mallikelpoinen suoritus, vaikka luit osan tekstistä näytöltä. Tampereella oli Sorsapuiston lisäksi pitkin kaupunkia Dragon-porukkaa mitä ihmeellisimmissä kuteissa. Hienoa ja värikästä.
Mun ei olisi tarvinnut pukea mitään erikoista, vaan mennä omalla naamallani, sekin olisi ollut naurun arvoinen. Olisin ainakin erottautunut ilman aatteita ja vaatteita.
Monelle meistä tämä blokkauskirjoittelu taitaa olla hyvinkin terapeuttista
ja olen huomaavinani ettei kaikkia toisten kirjoituksia kovinkaan tarkkaan lueta,
mutta se on sitten eri juttu.
Hyvä otsikko ja napakka lyhyt teksti saa parhaiten mukaan kuten tässäkin.
Kiitos Juhani Karjalainen tiedosta. En ole tiennyt että minulla olisi tuollainenkin mahdollisuus.