Ei, ei tämä ole mikään sairaskertomus vaan onpahan kertomus siitä, miten asiantuntijoiden opastuksella vaikeuksista selvitään.
Kun tämä iskiasvaivani ilmaantui, ajattelin vain, että kait se ohi menee vaan eipä mennytkään.
Ei kun lääkäriin; sujuvasti sain ajan, röntgeniin vielä samana päivänä. Röntgenlausunnon perusteella sain 10 kerran lähetteen fysioterapiaan. Jo tässä vaiheessa tulee antaa hyvät arvosanat terveydenhuollollemme.
Kuvaavaa tilanteelle oli, että ensimmäisen kerran fysioterapiassa käydessäni vain vaivoin pystyin nousemaan pöydältä (vatsallaanmakkuu), tai oikeastaan apuakin tarvitsin.
Hoito aloitettiin; 28.9. lääkäri, iltapäivällä röntgen, fys,hoito alkoi 3.10, verikokeita pariinkin kertaan, jne.
Nyt kun kirjoitan tätä, kivut ovat historiaa, siis aika hyvässä kunnossa olen. Omahoitona on ollut voimisteluohjelma ja stimulanssihoito sähköllä.
Haluankin tällä avauksella kertoa sen, että kyllä Suomessa asiantuntevaa hoitoa saa; ainakin meillä täällä Tammelassa. On kyllä kokemusta Hämeenlinnasta ja Tampereelta (eturauhassyöpä) ja täytyy sanoa kiitosmaininta hoidosta ja potilaskohtelusta syöpäkin tuli seljätettyä.
Kyllä meidän tulisi arvostaa, eikä pelkästään arvostella terveydenhuoltoamme, se nimittäin ansaitsee sen. Minä kirjoitan vain ja ainoastaan omista kokemuksistani ja arvostus sen mukaisesti.
Olipa hieno homma!
Mieki kiitän, mulla ongelmia silmien kans ja viime leikkauksekki hoitunu hienosti, ystävällistä ja asiallista kohtelua, joskin kuukausien oottamisajat jopa asioille ja siis silmilleni pahaksi.
Nyt kuitenki maanantaina taas lähete Oyssiin (oulun yliopistollinen sairaala) ja a vot seuraavaksi maanantaiksi tuli aika.
Nuo jonottamiset kyllä paha asia.
No, Hilkka; yksi kesä, toivoa sopii, että vanhalle miehelle useampiakin vielä tulisi. Opetti se mennyt kesä taas kerran, että terveys on arvokas asia, kun vain muistaisi arvostaa sitä itse kukin.
Hyvä jos näin.
Tuttavani nuori mies Forssassa taistelee selkäreuman kanssa ja keinoja haetaan – ei ole vielä löytynyt. Mistä apu?
Selkäreuma on yksi pahimmista reuman muodoista. Lopuksi se panee ihmisen täysin kippuraan eikä parannuskonsteja ole löytynyt.
Ei kai Suomen terveyshoidossa muuta vikaa ole kuin pitkät jonotusajat (lääkäreitä liiian vähän ja huonot tietojärjestelmät) , suuret paikkauntakohtaiset erot, eriarvoisuus (työterveyshoito/ei työssä käyvät), onneton hammashoiti, liika byrokratia ja kalliiksi veronmaksajillekin nykyjäärjestelmää moititaan.
Kyllä täytyy sanoa, kun näin tiukalle paikalle joutui; todella iso kiitos terveydenhoitojärjestelmällemme.
Ja, kuten aiemmin jo mainitsin; minä kiittelen järjestelmää omalle kohdalleni joutuneista tilanteista.
Kyllä se hyvin hoituva terveydenhoito on peukutuksen arvoinen. Sitäkin onneksi paljon on. Suurempi haaste on päästä sen piiriin. Kun hoitoon pääsee, apu on hyvä, vaan kun ei hoitoon tahdo päästä.
Mutsillani oli 100% nivelreuma 70-luvun alusta lähtien, siihen kolme erilaista syöpää, menehtyi lopulta 2016 oltuaan 8 vuotta rullatuolissa/ pedissä. Eikä valittanut mistään.
En ole muuten valitellut minäkään vaan kiitellyt järjestelmäämme.
Ei tarkoita että sinä valittelet, mutsini ei valittanut, minä kylläkin valittelen milloin mistäkin.