Tuolla sivujuonteena sivuttiinkin karjalanpiirakkaa, vaan monikos osaa tunnistaa aidon karjalanpiirakan, käsin oikealla paltsikalla kaulittu ohuenohut kuori; rukiista ja hiven vehnäjauhoa sitkon vuoksi.
Piirastaikina, ainut mauste suola, vaivataan aina käsin. Kun taikina irtoaa sormista, on se valmista. Taikinasta kaulitaan n vajaan sentin paksu levy, sitten esim jauhotetulla juomalasilla tehdään kuoriaihiot. Kaulitaan reunoilta hyvin ohuiksi ja keskeltä aavistuksen paksumpi.
Täyte aidoimmillaan on ohra, marjasurvokset, keitetetyt juurekset (lanttu, porkkana, nauris…jne). Myöhemmin sitten tuli riisi, peruna, kaaliakin käytettiin.
Piiraat rypytetään käsin (tekijänsä näköisiä), paistetaan kuumassa uunissa siten, että ”korvat mustuut), siis rypytysten harjanteet.
Kypsät piiraat otetaan uunista ja voidellaan vesi/voilla, vaaleammat vehnäpitoisimmat voidellaan lämpimällä maito/voilla. Sitten piiraat liinan alle tekeytymään.
Piiras ei ole parhaimmillaan aivan lämpimänä, sen täytyy olla liinan alla puolisen tuntia.
Piiraan päälle laitetaan munavoita, munat tietenkin laiduntavien pihakanojen munia. Koillismaalla piiraan täytteenä voi olla jopa muikkuja, se on silloin avokukko.
Jos kylmän piiraan haluaa lämmittää; uuniin ja pikkuisen luukku raolleen vesihöyryn poistamiseksi. Mikrossa ei piiras parane.
Pääosa kaupoissa myytävistä piiraista (P-Karjalassakin) paistetaan pakasteista marketeissa, voiteluun tuskin voita käytetään ja pakasteet tulevat pääsääntöisesti Puolasta, Balttiasta ja kotimaisista lihataloista. Kuoret niihin tehdään ns pastakoneilla ja taikina, hyvin vehnäpitoinen, tehdään koneella. Ei ihme, että eroa syntyy.
Ei Tampereen seudulla kunnollisia karjalanpiirakoita eikä tummaa leipääkään – tää on riäväkylä.
Jaa ei saa ? Mene kauppahallin Aallon leipomon luukulle, niin saat varmasti juureen tehtyä hapanleipää tms.
Piiraista puheenollen. Nuo Nömmen torilla Nadezshan pirugat, tseburekit; piiraita nekin ja hänen perheensä valmistamia. Se on vähän samantyylinen kuin savolainen lörtsy, mutta lörtsy on lörtsy; Nadezhan tseburekit ovat herkullisuudessaan aivan eri maata. 15€/kpl on hinta, ei siis kallis. Puolikuun muotoinen, hienonmakuinen lihasisällys, riittää jopa yhdeksi ateriaksi. Mielelläni suosin muuten pientä Eestin vähemmistöön kuuluvaa käsityöläistä kuin jotain pakastepaistajaa.
Ei nuo kotimaiset Malvialan karjalanpiirakatkaan huonoja ole- päinvastoin. Kehun, kun satun tuntemaan Malvialan vanhan isännän. Istuskelee kesäisin usein Laukontorilla kahvilla.
Karjalanpiirakan teko on taitolaji mitä ne ”leipurit” jotka marketteihin piirat leipovat eivät hallitse. Kumma kun ylipäänsä menevät kaupaksi vai meneekö se niin että on yhä vähemmän väkeä kuka ei koskaan ole suuhunsa aitoa karjalanpiirakkaa saaneet, kuvittelmissaan vaan luulevat syövönsä karjalanpiirakoita. Kohtuullista olisi että markettien piirakoille keksittäisiin niitä paremmin kuvaava nimi.
Tämän puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä sillä minulla on nuoruudessani ollut tilaisuus nauttia todellisen taitajan, vanhan karjalaisevakon leipomia ja vieläkin nousee makea vesi suuhuni kun niitä maistelen. Pari viikkoa sitten minulla oli myös onni päästä maistelemaan Pohjolan Kallen emännän karjalanpiirakoita munavoin kera, niin hyviä olivat että vanhat muistot nousivat mieleeeni.
Vielä tunnustan että itse kerran yritin piiraita leipoa, olivat niin kamalan näköisiä etteivät olleet kelvollisia edes lasten katsella.
No, oikeastaan Matti; jouduitte tyytymään vain riisipiiraisiin. Huippua ovat porkkana-, lanttu-, puolukka- ja perunapiiraskin minulle maistuu.
Kuitenkin visiittinne aikaan emännälläni oli täysi työ tehdä edes Makulihan päivätilaus, 90 kpl. Porkkana-, puolukka-, ohra-, kaalitäytteet ovat suosikkejani.
Karjalanpiiras on yhtä monivivahteinen kuin karjalaista syntyperää olevalla ihmisellä voi olla. Se on se elämän kirjo.
Kun siskoni kuoli loppui tepivaarin karjalan piirakan saanti ne oli aitoja vaikka tuo sisko aivan hämeestä olikin .
Sisko likka koitti opettaa minulle ja sellasella kapulalla tein ja kyllä niistä jonkun asteen piirakoita tulee ulkonäöltään ei kovin kasosia mutta maku on aika hyvä .
Tosin siskolla oli kunnon leivinuuni jossa niistä tuli sellasia joita niiden pitää olla terv tepivaari
Kyllä kokemukseni mukaisesti hyvä karjalanpiirakka vaatii koivulla/lepällä lämmitetyn puu-leivinuunin kyytipojakseen. Se sitten vasta on taitolaji saada uuni sopivan lämpöiseksi.
Itse tehtyjä ei voita mikään – kokemuksesta – vaikkakin kaupoista saa ihan kohtuuhyviä. Pääasia että Karjalasta kajahtaa hyvää suuhunpantavaa mutta siitä rajantakaisesta sotakorvauksella naapurille…” ryöstöviljelivät omilleen Mainilan tempuillaan,joten meidän pitäisi olla saamapuolella mutta liiaksi omilta rajoiltamme itään – maksulla tilisiirroin Finlandialle…
… piirakat jäi !