Niin, siellähän tuli oleskeltua Tallinnassa ja ympäristössä kolme päivää. Laiteltiin titaaniruuveja leukaluihin, Fiattiakin huollettiin, valkosipulia Piret;ltä ja tseburekkeja Nadetshalta, nyt sitten sitä venäläistä suolakurkkuakin löysin, siis aitoa kaikki tämä Nömmen torilta. Ei tämä avaukseni mitään suurta asiaa sisällä kuten ei ole sisältänyt ennenkään; hajamietteitä.
Ne pari yötä makoilin tuolla Kalamajassa, pari kertaa syömässä Korsteenissa ja toisen kerran, kun Korsteenissa oli yksityistilaisuus, menin Fath Margaret;en läheiseen italialaisravintolaan. Sain muuten elämäni yhden maukkaimmista häränpihveistä, jos en ehkä edullisimman.
Kun nyt tuli saatua tuo ”viherherätys” tuon tavarapyöräni myötä; tulihan Tallinnan liikennettäkin katseltua hivenen uusin silmin. Jäin oikeastaan äimistelemään, että en yhtään sähköistettyä pyörää, saatikka tavarapyörää Tallinnassa koko kesänä, tuskin koskaan kohdannut.
Lähestulkoon kaikki pyöräilijät ajelivat tuommoisilla ”kyykkypyörän” tapaisilla ja pukeutuneina ”sukkahousuasuun”; Tallinna ja oikeastaan koko Eestin maastoprofiilihan on melko tasaista, luulisi pyöräilyn kelpaavan. Noita ”kaupunkipyöriähän” esim Vanhan kaupungin reunoilla löytyi paljonkin. Eräänlainen muoti-ilmiöhän se kaupunkipyörä ehkä lienee. Pyöräilyn vähyys lienee osin liikennekulttuurillistakin; suhtautuminen siellä autoon asemoitunee suomalaiseen vastaavan n 30-40 vuoden erolla. Olisittepa vain nähneet miten hellästi eestiläismies pyyhkieli laivaa odotellessamme ”rakastaan”, siis ei vaimoa vaan autoa. Tulin vilkaisseeksi omaa kulkinettani; ruostesuojausainetta vieläkin tihkui korin saumoista
Mitä sähköpyöräilyyn tulee, ainakin amerikkalaiset, venäläiset, tanskalaiset ja hollantilaiset lienevät sähköpyöräilyn valta-alueita, jos ”juutuubiin uskominen”. Minulle tuo sähköpeli on kyllä muodostunut yllättävän toimivaksi.
Torstai iltapäivällä kun olimme parin tuttavani kanssa tuhoamassa mallasjuomaa pienessä panimoravintolassa, tulihan puheeksi mm yrittäminen ja veroasiat; tietenkin. Tuttavieni mielestä eestiläiset todennäköisesti havittelevat Euroopan veronmaksukielteisimmän kansan asemaa. Kaikkialla, jos yleensä kuittia saatkaan, ainakin kysytään; haluatko kuitin.
Vähän kuin tuo asevelvollisuuden suorittamisen heikko suosio (velvollisuuksia molemmat), tuttavieni mukaan periytynee Eestin lähihistoriasta. Niin tai näin. Siellä kun tuon asevelvollisuuden voi suorittaa maksamalla.
Nämä eestiläiset ”marmoritiskit”, eli merkkihuollot ovat kyllä melkoisia autopalatseja, komeita rakennuksia ja huippunykyaikaisine laitteistoineen mutta kun laatutaso/hinta toimii, mikä ettei. Esim Autospirit (Fiat), tuntihinta 45€/h.
Polttoaineet yleisesti ovat melko korkealla tasolla, tulotaso/litrahinta. Kaasuautoilu siellä on kovasti nousevaa vaan ei kaasun hinta; noin puolet Suomen vastaavasta, jos omaat ”kaasukortin”, minulla Eesti-gaas.
Tämmöinen kolmen päivän saldo, ei siis kovin kummoinen mutta naapurissa viihdyin, jos kotiinkin kiva oli tulla.
Mielestäni keskitymme hieman liikaa, näilläkin palstoilla tämän oman kotimaamme/kotiseutumme negatiivisyyksiin; kyllä Suomi on hyvä maa kaiken kaikkiaankin.
Samoin viihdyn siellä ja on mukavaa jutustella Eestiäisten kansa joka sujuu ja jossa ei ole ollut vuosikymmeniin sellasta jossa toinen miettii saamarin poro taas täällä .
Mulle sanotaan aidosti tere tulemast Teuvo jotenka minähän menen nyt tosin taitaa mennä marraskuulle seuraava matka terv tepivaari
Minulla menee lokakuulle ja saan silloin viimeinkin puuttuvat hampaat suuhuni. Olihan tuo yli vuoden projekti.
Muuten tuo asiakaspalvelu, verrattuna 80-lukuun; jättiharppauksia positiiviseen suuntaan ottanut.
Sanoisin huippuesimerkkinä Kliinik32, siinä on vaikeata parantamisen varaa hakea.
Autoliikkeissä, nimenomaan merkkiliikkeissä on mielenkiintoinen piirre; palvelu on kyllä kohteliasta mutta vasta kun tulet jo kolmannen kerran asioimaan, sinua kohdellaan varsinaisena kanta-asiakkaana. Tästä pointista meillä tulisi oppia jotain.
Luotan kotimaiseen.
Kyllä minäkin luotan kotimaiseen…mutta.
Kotimaiseen minäkin. On ainakin takuut lähellä, eikä valu rahat ulkomaille.
Ne takuut. Lienevät kuitenkin varsin ylikansallisia.
Työn hinta-/laatusuhde kyllä puhuttaa kuluttajaa, Pitäisikö kuluttajan sitten olla se päävastuunkantaja ja maksaja, kun puhutaan kotimaisuudesta, joka kylläkin lienee varsin veteen piirretty viiva.
Minä luotan omiin silmiini ja kokemuksiini ja jos on kyse ostopäätöksestä edellämainittujen lisäksi katson kukkarooni. Onneksi ei muotia ja trendejä näin vanhemmalla iällä tarvitse huomioida.
Sanoisinko Matti; naulan kantaan. Kieltämättä omat kokemukseni ohjaavat mm ostokäyttäytymistä. Mikään nykytrendi, muoti….ei se ohjaa eikä voi tämänikäistä.