Pokara; piti eilen ryhtyä pöllihommiin mutta… tuo pokara peijakas, en löytänyt mistään vaikka minulla parikin niitä on. Ajattelin sitten rautakauppaa; mitä löysinkään? Ainoa pokaraksi kutsuttu oli Fiskarsin, kuten sanoin, pokaraksi kutsuttu. Melkein 80cm terävällä piikillä varustettu mikä lie kuin kuokka. Ei tullut kauppoja.
Maanantaina tuli sitten ostettua Fiskarsin oksasaha 1,5 m varrella (siis se oikea oksasaha, ei mikään retkisaha). Tarkemmin tarkasteltuna, terä valmistettu Taiwanissa ja varsi Unkarissa.
Fiskarsin kirveshän on täysin käyttökelvoton; vanhaa Bilnäsiä ikävöiden.
Koskahan meillä lapsetkin aletaan valmistamaan Kauko-Idässä?
Niin, muuten löytyihän toinen pokara kuitenkin, joten tänä aamuna kuvankin sain.
Kuten lukijat huomasivat; pokarani varsi oli varsin ”nälkäinen”, päivän myötä sen öljysin pellavaöljyllä ja hyvä tuli…. mielestäni.
Olen minä pokaroita nähnyt, ensimmäisenä tulee mieleen propsien siirtäminen kasasta hevosen rekeen. Uittohommissa niissä oli pitemmät varret mutta niitä sanottiinkin kekseiksi.
Itselläni ei ole pokarista kokemusta, omilla halko- ja rankasavotoillani olen tullut toimeen sulin käsin ja pienempikokoisilla tukkisaksillla.
Olisi hyvä jos Kalle kertoisit mihin itse pokaraa käytät että jos olisi hyödyksi myös omissa askareissani.
Pokaraahan käytän juuri halkojen siirtelyyn mönkijän peräkärryyn. Pöllin päähän pokara kiinni ja vetäisy kuormaan, pieni nykäisy varresta ylöspäin ja pokara, siis taottu, irtoaa sujuvasti ja taas uuteen halkoon kiinni; ehdoton työkalu ja opeteltuna sen käyttöön, säästää selkää.
Fiskarsin sivuillakin löytyy keksin kuva ja alla teksti pokara.
Kiitos Kalle neuvoista. Minulla on halkopuiden korjuussa käytössä ikivanha korkeavatsainen Fergusonni jääketjuilla varustettuna ja sen perässä tukeva reki, tukkisaksillla ja käsipelillä olen kuormannut ja purkanut ja ottaahan se selän päälle.
Takavuosina oli minullakin mönkijä mutta sattui sitten pari sellaista talvea jolloin lumi oli jotensakin puuterista, ei onniistunut metsässä meno mönkijällä, suutuin ja hankin tuon traktoripelin, se ei ole lumen syvyydestä ja laadusta ollut moksiskaan ja onhaan se paljon halvempikin kuin maastokelpoinen mönkijä.
Ensi talveksi tulen hankkimaan pokaran ja kokeilen kuinka minulta sen avulla onnistuisi halkojen käsittely.
Osta kotimaista joka tehty ulkomailla – firma tekee voittoa nääs.
Muuten seikkaillessani tuolla Fiskarsin sivuilla; kahteenkin turhakkeeseen törmäsin, retkisaha 16cm ja 25cm terillä. Kuulunevat sen Fiskarsin pienen kirveennysän kanssa samaan kategoriaan.
Tämä oksasaha, terän pituus n 50cm ja teleskooppivarsi, joka mahdollistaa sahaamisen yli viiteen metriin; se vaikuttaa jo edes vähän työkalulta.
Oksasahan varsi kestää aikansa. Sitten murtuu yläpäästä muovinen pikakiinnitystappi. Sitä ei saa varaosana vaikka olisi helppo vaihtaa 2-ruuvilla.
Saat sitten itse keksiä toisiokäytön jatkovarrelle.
Olen perinteisten Billnäs-Fiskarsin kirveiden sydänystävä ja, olen niitä myös kerännyt yli omien tarpeiden ja varttanut perinteisesti myös muille käytettäviksi.
Sen halkaisuominaisuus on huippuluokkaa, koska halkaisukulma on optimaalinen ja terä kestää tahkoamisen uudestaan ja uudestaan.
Vähään aikaan ei ole tarvinnut mitata omaa tehoa tehdä klapeja, mutta vielä muutama vuosi sitten Porvoossa kaadetuista kevätkoivuista syntyi helposti kuutio tunnissa yhden käden tekniikalla.
En saa kuvaani liitettyä siten mitenkään eli olen tyhmä ? Kaikkialla ml. US kaikki onnistuu silmänräpäyksessä.
Hyvinhän tässä on näin harrastelijana pärjäilty, oli sitten Fiskars tai joku muu. Pokaraa en ole koskaan käyttänyt, sen on korvannut isot, tai pienet sakset, sekä joskus vänkäri. Nekin vaan pitää joskus teroittaa.
Oksasaha on todella hyvä, kun senkin voi teroittaa piikki piikiltä, joskus kun on aikaa.Itse tein siihen kuivasta kuusiriusta varren, hiukan höylällä silittelin.
Kirves sitten onkin onneton, sillä varrella varsinkin pilattu. Talvella liukas ja jos pitää joku halkaista on otettava toinen kirves käyttöön. Meillä on enemmänkin noita vanhoja kirveitä joihin olen itse tehnyt varret koivuisesta puusta. Silloin saa mieleisensä ja takuulla kestävän.
Minä en kierrä Fiskarsin työkaluja, kyllä niitä on ihan keskivertohyviä, jos sitten huonojakin. Kaikki riippuu hiukan tarpeesta.
Kyllä sen kärkikarkaistun terottamisessa nopeasti tulee stoppi, niin meltoa se karkaistun alueen teräksen jälkeen tulee. Olen minäkin sitä kokeillut, lopputulos kestämätön..
Minä en kokeillut vaan teroitin ja hyvä tuli. Monia oksia katkottu sen jälkeen. Kolmikulma viila meni siihen hyvin, tosin aikaa vievä, kun pitää teroittaa sama piikki kahteen suuntaan. Teroitin kerran ”pokurinkin” terän, toista kertaa en kyllä siihen hommaan ala.
Siitä kirveestä vielä, onhan se kelpo kapine mökkiläisille yleiskirveeksi.
Kun pokaran kuvaa katsoo, siinä on kaikki kohdallaan. Käteen istuvuus ja luja kiinnitys ei petä. Koukun terä oikeassa kulmassa. Siinä on muutaman sadan vuoden tietämys takana.
Niin, ihan oikeasti tuo pokaran käyttö jäi vähän kesken.
Pokara lyödään pöllin/halon päähän, vedetään lähemmäs ja sitten käsi sinne pöllin/halon alle ja kuormaan; sama taas toisinpäin.
Pokarako on sitten kuin irtokahva, kun on noin lyhyt varsikin. Saattaa olla ihan käteväkin määrätyissä töissä.. Minä taas en halkojen kanssa paljonkaan pelaa, metsässä sahaan pesän mittaisiksi. Joskus taas tuon isommat neljän- viiden metrein mittaisina. Aika paljon riippuu siitä, miten niiden kanssa riittää voimat. Liian monta käden jälkeä niihin yleensä jää, mutta sehän on ajankulua, toistaiseksi.
Kyllä minäkin monesti sahailen metsässä runsaan 30cm pätkiä rungosta. Ne on näppärää nostella pokaralla mönkijän peräkärryyn ja nopeus vielä pointtina.
Tuo pokara kestää mieheniän ja enemmänkin, ei kaipaa eikä saakkaan terottaa; varsi vain tulee öljytä edes kerran vuodessa. Sen ainut ongelma on sen pieni koko, Se hukkuu helposti tai sitten et muista, mihin sen panit.
Hiukan asian vierestä. Minä kerran hukkasin yhden käden sakset. Moneen kertaan kolusin alueen, jossa olin ollut ja hyvin tiesin sen. En vaan löytänyt. Sanoin naapureillekin, että kun kuljette marjassa pitäkää silmät auki. Meni muistaakseni pari kolme vuotta, kunnes sitten yksi naapuri toi niitä, kun oli löytänyt. Paikka oli niinkin yksinkertainen,kun ne oli roikkunut yhden kuusen oksalla silmien korkeudella. Se siitä huonosta muistista seuraa.
Teenpä nyt aivan testinä.
Toimisikohan?
Varsin mystinen ongelma.
Miten sitten kuitenkin saat edes tuon verran lisättyä?
En tosiaan ymmärä.
Katsos Kalle tätä- US vapaavuorossa!
Isompana poikana…
Ostin Fiskarsin pokuran kun tarvitsin sitä mökillä puitten siirtohommiin.
Vanha totuus tuli julki:
Fiskarsin pokura on teräksestä ja piikki joka pitäisi lyödä tukkiin tai pölliin on teroitettu ja varsinkin isoissa pölleissä pokura pomppaa pöllistä irti. Töissä jolloin käytimme taottuja pokuran teriä, piikki meni ja pysyi puussa – jopa jäisessä puussa.
Ehkä pärjäilen tälläkin pokuralla, mutta koen tulleeni petetyksi ja maksoinkin pokurasta 41.95 euroa ihan turhaan. Mutta mistä eläkeläinen kunnon pokuroita saisi, kun työelämäkin on jo takana päin?
Muisto Keijo Kullervo
http://keijokinnunen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/257487-ennen-oli-miehet-rautaa
Joo, kyllähän sen luin ja kommentoinkin.