Tämän päivän uutisoinnissa oli mielenkiintoinen asia, joka juontaa tuolta ennen sotavuosia, sodanjälkeisiä vuosia, nimittäin kanin kasvatus liharuuaksi.
Asia on siten minulle selkeä, että Tammelaan muutettuani, tämä asia oli pinnassa takavuosien vaikutuksesta.
Sitten kun muutin tänne Tammelan Myllykylään; laitoin oitis kanitarhan pystyyn. Se kuitenkin sitten hiipui; rekikoirabisnes, markkinakauppa, kalastus, yksinkertaisesti aika ei riittänyt, joten kaninkasvatus jäi pois.
Nyt kun olen ajanut firmani alas, siis lopettanut, olemassa olevat kanitarhat herättivät uusia asioita (vanhalle miehellekkin). Kaninkasvatus on simppeliä, heinää, kerppuja, juureksia. Siinä kanin ruokavalio.
3kk ikäisestä kaninpoikasesta saa paistin; se marinoituna piimällä kylmässä, uunipaistina lisukkeineen mainio ja riistaan verrattava tuote.
<Olen nyt nostanut vanhan harrastukseni pystyyn.
Joskus lapsuudessa syönyt kania. Kanijuttu voisi toimia broilerin kasvatuksen tapaan laajemmassakin mitassa.
Nostaa virheissä ja ”eläinsuojelijoissa” hysterian pystyyn.
Sinänsä erittäin hyvä ja hyksinkertainen tapa saada luonnollista lihaa pöytäänsä.
Olin asiakkaiden kanssa Lahden Sibelius talon ravintolassa Casselissa takavuosina. Yksi ruoka ole kaninpaisti höysteineen. Kaikki erityisesti rouvasväki nyrpisteli nenäänsä- kania-ei helvetissä.
Vaihdettiin tilaus kunnon pihveihin.
Kani herättää enemmän intohimoja kuin esim. jänispaisti.
Tänään Tampereen kauppahallin Laatulihassa on nyljettyjä kokonaisia kaneja ja jäniksiä- jäi väliin.
Mikä siinä onkaan, että muut riistaruoat eivät herätä niin tunteen omaisia reaktioita.
Minä kyllä kanin poikineen olen lihoiksi pistänyt. Ei herätä muita tunteita kuin ruokahalun. Kani on vaaleata, piimässä marinoituna, uunipaistina vähintäänkin yhtä hyvää kuin jänis. Silavoitu kanipaisti uunissa, kermalla aateloituna, kyllä maistuu. Muutaman kanin ruhon olen savustanutkin, vaatii pitkän ajan ja matalan lämpötilan mutta lopputulos sitten todella herkullinen. Niistä jäljelle jäävistä luista ja rustoista saa keitettyä hienon liemen; lopuista huolehtiin Moka.
Köyhän on keksittävä kaikenlaista rahapussinsa hyvinvoinniksi.
Onhan minulla muutakin ns ”propelihattujen” puuhia ollut. 80-luvun alussa ostin pari nutriapariskuntaa, se kun silloin oli olevinaan niin tulevaisuuden ala. Lihaa ja turkista samasta erittäin helppohoitoisesta eläimestä. Muutaman pesueen kasvatin, halpaa ravintoa, porkkanan lajittelujätettä viljelijältä ja pelto-ojien varsilta pajukkoa.
Liha oli todella maukasta, sanoisinko kuin vasikanlihaa, sitten tuli sen turkin vuoro. Olisi pitänyt investoida nahankäsittelylaitteistoihin, markkinointiin, yms. Yksinkertaisesti ei ollut rahaa kaikkeen. Homma hiipui. Niin se on hiipunut silloisilta kasvattajilta muutoinkin.
Kalle
Monet herkut ovat myös mielikuva-asioita. Mummon tekemä jänispaisti oli todella herkkua. Minullakin oli pari pupua vatsa täynnä havuja roikkumassa kellarissa. Oli tietenkin nylkemättömiä. Ei mennyt rouvalleni kaupaksi- vei naapuriin. Tämmöistä se on.
Nuo nutriat( vesirotat) olivat TV:nkin ruokaohjelmissa mukana, mutta mielikuvat kaatoivat senkin jutun.
Piisamikin on herkullista ja kuuluu olevan herkkua Kanadassa.
Suomessa se on ”rottaa” eikä kelpaa kenellekään.
Enoni metsästämistä jäniksistä tehdyt padat ja lihakastikkeet olivat nuoruuteni ajan herkku.
Espanjassa olekellessa tulee useinkin valittua tapasvalikoimasta kania, murakkaa ja maukasta on ollut.
Ymmärrän mutta kummeksun miksi hyvin monet lihansyöjät vieroksuvat kania, sellaiseen kummalliseen suuntaan on maailmamme menossa. Yhä harvemmassa on perheenemäntiä ja isäntiäkin jotka mateen nylkevät ja hauen fileoivat.
Nyt kyllä Myllymatti osuit pahaan paikkaan; kalankäsittelyyn, vaikka mateen nylkeminen on lapsellisen yksinkertaista, ei sitä osata. Täysin ruodottoman haukifileen aikaansaaminen on jo sanoisin lähes taidetta. Hauessa vaikeinta on se y-ruotorivi, sen poistamisessa tulee jo kaksi filettä, ”anopinfileitä” kyljista tulee kaksi ja lopuksi kaksi varsinaista filettä, siis yhteensä kuusi filettä kun ruodotonta tehdään. Muiden kalojen fileeraus asettuu sitten vaikeusasteeltaan näiden väliin.
Ei, pannulle pitää saada pannuvalmista paistettavaa.
Kalankäsittely tilaisuuksia olen pitänyt ties kuinka monia ja aina samat kommentit kuullut; on tuo niin vaikeata. Joskus tuntuu, että ihmiset eivät edes halua oppia, siis maksakoon ”fileeraus kuuluu hintaan” maksunsa. Fileoinnissa muuten perusasia on kunnon veitsi, ei mitään Fiskarsin Kiinassa teettämiä peltiveisiä, vaan kunnon laatuveitset; Victor Inox, Sanelli, mm. Vielä kun oppii teroituksen, hyvä siitä tulee.
Tuota Juhak:n mainitsemaa piisamia olen kyllä maistanut, vaan missäpä nykypäivin piisamit?
Juu, liha tulee lihatehtaasta ja maito maitotehtaasta.
Kala tulee fileestä ja kasvisruoka jostain automaatista.
Mikään ruoka ei liity luontoon ja luonnollisuuteen.