https://www.youtube.com/watch?v=8_5wM17pXQ8
Videolta voitte katsella miten intialaispojat tekevät vanhasta jousiteräksestä uskomattoman hienon veitsen.
Työvälineet; rälläkkä, porakone, purkkiin tehty ”nestekaasuahjo”. En voi muuta kuin hiljaa ihailla miten tehdään aivan alkeellisissa oloissa huippuhieno veitsi.
Kyllä meillä Suomessakin tehdään ihan hienoja sepäntöitä…mutta, ne olosuhteet.
Kieltämättä olen hyvien veitsien ihailija. Minusta kaunis, käsityö, se on totaalisen ihailtavaa.
Uskomaton loppu tulos noilla työkaluilla . terv tepivaari
Lahden kaupunki on taas puuseppämestareiden kaupunki; katsokaa
https://www.google.com/search?q=lahden+puuty%C3%B6&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwit4fKi3rLcAhVFEiwKHYXOCqsQsAQIPg&biw=1600&bih=794
Uusia puutyön mestarituotteita löytyy Lahden Vesijärven satamasta Sibeliustalon vierestä.
niin, tässähän oli kyse aivan huipputuotteen valmistamisesta todella primitiivisin välinein. En voi kuin ihailla.
Näin on !
Kun veitsi tehdään ns polvien välissä ja noin upee on lopputulos ei voi kun ihmetellä . terv tepivaari
Kun veitsi tehdään, niin ei tavallisilla sepilläkään ole juuri kummempaa kalustoa.
Hiiliahjo tai nestekaasuahjo ovat tavallisia, vaikka tukevammin tehtyjä, mutta toimintatapa on aivan sama.
Karkaisu tehdään samalla tavalla öljyyn.
Kahva tehdään aika usein tasan tarkkaan samalla tavalla.
Rälläkkä on jokaisen työkalu
Porakoneessa on aivan sama, onko se käsipora vai pöytäpora – reikä tulee samalla tavalla.
En vähättele tulosta. Sen eteen on tehty työtä paljon ja tulos on upea.
Katsokaapa ohjelmaa Forged in Fire elisa-viihteeltä, ketkä kykenevät.
Onhan lopputulos hieno. Minä vaan odotin, että se olisi tehty takomalla, aikaan ennen sähkörälläkkää. Monet kerrat olen ollut sepänsällinä ja nähnyt, miten rauta muuttaa muotoaan.
Tässä kun taisi olla jousilatta aihiona. Muotoilu, karkaisu, päästäminen ja teroitus hionnan jälkeen. Kyllä kunnioitan poikien kädentaitoa.
Tuosta takomisesta vielä; käsittääkseni sillä pakotetaan esine muotoonsa, mahdollisesti ahjohitsataan eri teräslaatuja yhteen ja tietenkin karkaisun ohella saadaan metallin karbidit haluttuun tiheyteen.
Myöntää täytyy, vaikka teräaseiden kanssa paljonkin olen touhuillut, pääsääntöisesti tietoni ovat ns teoriatietoa. Osaava seppä lukee hehkuvan raudan väristä paljonkin ja se taas perustuu harjoiteltuun sepän ammattitaitoon.
Suomussalmelainen seppämestari Mauno Keränen sanoi kerran minulle; joka seppä hyvän puukon takoo, vaan teeppä peräperää kymmenen hyvää puukkoa niin sinua voi kutsua puukkosepäksi.
Tommia minä pidän huippupuukkona ja sellainen on pääosin käyttöpuukkona.
Setti Keränen oli todellinen mestari ja hänen pojistaan tuli ilmeisesti isänsä veroisia.
Takavuosina satuin Seinäjoella jollakin käsientaitomessulla juttusille puukkosepän kanssa, käyntikortista myöhemmin kotona luin että oli joskus Suomen mestaruuden puukon teossa voittanut.
Miehellä oli pienen pöydän päällä edessään parisenkymmentä puukonterää, kaikki saman näköisiä lyhytteräisiä vuolupuukkoja. Vaikka hinta oli aika suolainen päätin että kerrankin ostan kunnon puukon.
Sepppä minulta kyselemään että mitä meinaat puukolla tehdä, kerroin että keskeisin tarve on vuoleskella jakkaran jalkoja, sovitella kansilevyn reikiin. Mies otti kouraansa terän, tarkasteli, hypelöi peukalollaan, otti toisen ja vielä monta muuta tarkkaan syyniin. Lopulta sanoi kädessään olevasta yksilöstä että tästä tulee puukko sinun tarpeisiisi.
Kotona sitten vuoleskelin kahvan enkä toden totta ole kauppaa katunut, monta vuotta puukko minua palvellut oivallisesti, emännältä olen siihen sattumisen jyrkästi kieltänyt.
Kovin harva teistä on ollut pajassa ahjon kanssa tekemisissä karkaisuineen paitsi kommentoijat juhak ja Kalle.
Kloppina olin seppämestareiden opissa, vaikka tuotoksina olivat vain terävimmillään viikatteet. Mutta siellä tiedettiin kaikki japanilaisten miekkojen tekotavat.
Sain joskus kertomani ”sepän kasteen”, joka oli v-mäinen juttu. Leikkasin pajassa kaasulla paksua teräsplootua renkaiksi, joista sitten tehtiin muhveja.
Joku kusipää otti yhden tulikuuman renkaan terästuolilleni, kun olin tarkkuushommassa hieman perse tuolista irti. Istuin- en noita sanoja voi tänne lisätä kun haalarissa oli palanut reikä ja perse paloi.
Muuten vesikarkaisu on aivan eri asia kuin öljykarkaisu ja se on korkeakoulutasoista hommaa.
https://wikikko.info/wiki/Karkaiseminen
Minun pajakokemukseni kyllä ovat melko ohkaisia vaikka monissa, varsinkin puukkopajoissa olen vieraillut. Toisaalta, käytännön mestarilta aina oppii.
Aihetta kuitenkin vähän liipaten muistui mieleeni isän sutkauttus ”oma isäni oli nuuka mies mutta talossa se piti aina liukkaat viilat”