Kaikki matkustavat lienevät huomanneet, aamiaispöydän taso nykyään on alle arvostelun.
Eestiin mennessäni, on pakko ”punkrata” aamiaisella sen verran, että pärjää yli puolen päivän. Kulinaarista kokemusta et saa.
Niin laivoilla, Tallinnan hotelleissa, riippumatta missä sijaitsee; aamiaisen taso on todella huono. Toisaalta se on elementti, mistä saadaan katetta.
Samanlaiset ”lihapullat” (Rakveren lihaan rinnastettavista tuotteista tehdyt), pikkunakit (Rakvere), peruna öljyssä paistettua lohkoperunaa, kasviksia höyrytettyinä. Onneksi sentään löytyy
Pekonin kanssa tarjoiltava ”munakas” on kananmunajauheesta uunissa kypsennettyä, muka munakasta. Onneksi pekonin osaavat tehdä rapeaksi.
Tämä kaikki pätee kaikissa huippuhotelleissakin, saatikka sitten pienemmissä. Ei ole todella kulinaristillinen kokemus mutta joillekkin pakko.
Hyviä palveluja tarjoavat pieneten paikkakuntien hotellit, varsinkin etelässä Vörymaalla, unohtumatta Peipsijärveä.
Tallinnan vanhassa kaupungin osassa oli joku vanha mylly muutettu ravintolaksi joskus parikymmentä vuotta taaksepäin – hinta vähän reilumpi, mutta laatu ja taso hyvä.
Harvoin syön aamiaista. Minun päivä alkaa vahvalla ja mustalla kahvilla ja tupakilla. Kiinteää ravintoa nautin vasta klo 14 tienoilla.
Monen laista aamiaista on tullut nautittua ja niistä huonointa on brittien .
on sen verran raskas että pari kolme tuntia menee aamusta pilalle .
Sitten muutoinkin mm kalaperunat timesin kulmasta paljonkohan menee paino väriä sisään .
Ja rasva suorastaan lilluu joka asiassa, wicky on ainoa jossa ei ole öljyä mutta sillä taas ei oikein voi päivää alkaa . terv tepivaari
Engelsmannit ei sitten syökään mitään aamiaisen jälkeen, vaan loppupäivä menee klo 5 den teellä ja guinnes-oluella. 🙂
Timo, lopeta tupakointi, siitä ei ole mitään hyötyä.
Kenenkään ei ole pakko tupakoida sanoo lääkärit.
No helpompi sanoa kun toteuttaa . terv tepivaari
Näinhän ne tekee meille sanotaan rasvasta paljonkin ja hyvä kun kerrotaan mutta menisivät itse tuonne brittein saarille näkisivät .
Jos eivät saa sydäriä lentokentällä ekasta ruuasta . terv tepivaari
Kuka siitä nyt olisi kiinnostunut mutta tässä nyt kuitenkin se miten käsitykseni aamiaisesta on kehittynyt vuosien saatossa.
Kotona oli maitokahvi ja pullapitko. Opiskelun aikaan ja hyvän matkaa siitä eteenpäin pari tupakkia ja muutama kuppi mustaa kahvia. Vähitellen olen liukunut nykyiseen malliin eli kaurapuuroa, päällä raejuustoa, sekamarjoja, etupäässä mustikoita. Saatan myös auringonkukan siemeniä hyppysellisen lisätä.
Juomina sitruuna-hunaja-inkiväärijuoma, maito ja itse puristettu appelssiinimehu, siis kaikki kolme. Viimeisenä sitten erittäin tummapaahtoista vahvaa mustaa kahvia.
Luulen että vaikka vanhaksi eläisin niin pysyttäydyn tässä mihin kymmenien vuosien kokemus ja tuntemukset ovat vieneet.
Lahden Seurahuone. Siinä yksi harvoja hotelleja Suomessa jonka aamiaisesta voi kertoa jotain positiivista. Eikä ole edes hirmuisen kallis hotelli.
Kyuu totta, Olen kerran syönyt aamiaisen Seurahuoneella ja se oli ihan jees.