Teloitettujen päitä leikattiin irti, kuolleita lapsia pinossa – Tutkija: Hennala oli keskitysleiri, jossa oli naisvihaa ja rodunjalostusta
Päivän uutisointia.
Hennala, jossa olen palvellutkin, sisältää surullisen luvun itsenäisyytemme alkutaipaleelta. Hyvin tunnen tämän kasarmin tiiliseinän, jonka juurelle monen ihmisen elämä sammui, naisten ja lastenkin.
Ns takakasarmilla vieläkin näkyy joukkohautojen kumpuja, siksi paljon sinne teloitettuja haudattiin. Mitään muistomerkkiä siellä muuten ei ole kuten on esim Draksvikissa, Santahaminassa, jne.
Olisikohan silti jotain syytä niissä siviileitä murhanneissa punaisissa agitaattoreissakin?
Niin, enpä tiedä mutta uutinen ja tutkija/asiantuntija vaikuttivat kyllä vakuuttavilta.
Lauri Pihkalan natsimielisyys ja rodunjalostusoppi ovat varsin tunnettuja.
Kummallakin puolella tehtiin laittomuuksia. Kertomuksia pitäisi olla molemmilta puolilta, yhden puolen kertomus on puolueellinen.
… ja näitä, vangittuja joku kehtaa puolustaa oikeina tekoina- siis murhia !
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803172200819035_u0.shtml
Toisella puolella murhattiin myös, se sattuu eräiltä unohtumaan joka kerta…
… siiskö puolustuskyvyttömiä vankejako ?
Ei edes vankeja, punaiset telotti mielivaltaisesti naisia,lapsia ja miehiä, varsinkin vanhuksia, korkeassa asemassa olevia henkilöitä. Sekä punaiset ajoi Venäjän asiaa, maanpettureita, olisi pitänyt karkoittaa jokainen maasta pois. Parempi se kuin tappaa näitä.
Siis aseettomia siviilejä aika usein pelkän kateuden tai henkilökohtaisen kaunan takia, ei suinkaan murhiin ja laittomaan kapinaan syyllistyneitä.
Sisällisota veljessota kapina vapaussota voi aivan huoletta sanoa että kamalin sota mikä voi nuorta valtiota kohdata .
Siinä tapetaan aivan omaa kansaa ja se on jakanut Suomen kahdelle eri puolelle .
Tapahtumasta on tänä vuonna tuo sata vuotta mutta ei ole jakoisuus haihtunut .
Ja jos lapset muka teki murhia tuossa sodassa en usko sellaseen mutta niin vaan heitäkin murhattiin noissa kostamisen leireissä .
Noin vaan on totuus .
Murhia tehtiin molemmin puolin sitä ei kannata kenenkään vaieta . terv tepivaari
Muistomerkkiä ei tosiaan teloitusmuurin kohdalla ole, niinkuin Kalle sanoo, mutta lähellä hennalan kasarmialuetta on punaisten puisto, jossa on muistomerkki.
Täällä on joitakin sokeita äärifasisteja Putkisen kanssa, joidenka silmät eivät vai avaudu tosiasioihin molemmin puolin.
Ja täällä on punikkeja
Millähän tavalla perustelet äärifasistin Karjalainen?
Mitenkäs Marko sen punikin määrittelet? Se on termi, joka näillä sivustoilla tuon tuostakin esiintyy; vaan sitä määritelmää kaipailisin.
Minuakin on punikiksi tituleerattu vaan ei haittaa mitenkään, voinhan sitä jonkun mielestä ollakkin mutta en ole koskaan näillä sivustoilla vasta-argumenttia ketään kohtaan esittänyt ja tuskin esintänkään.
Jokainen määrittää miten määrittää, mikäs on sokea äärifasisti…?
… katso peiliin
Eihän sokea näe…katso vaan itse peiliin…
Emme voi muuttaa mennyttä, mutta kaikki teloitukset ovat olleet periaatteessa laittomia ja vankileirien olot anteeksiantamattomia.
Eivät suinkaan kaikki teloitukset missään mielessä.
Murhista ja törkeistä väkivallanteoista oli silloin voimassa kuolemantuomio ja niistä annetut tuomiot olivat täysin laillisia.
Siviilien murhaajat olivat murhaajia eivätkä millään perusteella voineet vedota sotavankeuteen puolustuksekseen.
Myös kapinan johtoporras oli syyllinen maanpetokseen ja siitä oli säädetty kuolemantuomio. Toki melkoinen osa niistä johtajista jätti joukkonsa pulaan ja pakeni neukkulaan, mutta sielläkin tuli kuolemantuomio aika äkkiä…
1918[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itsenäisessä Suomessa kuolemanrangaistuksen toimeenpanomenetelmäksi vakiintui teloitusryhmän suorittama ampuminen.lähde? Vuoden 1918 sotatapahtumien yhteydessä kuolemanrangaistuksia (teloituksia) pantiin täytäntöön molemmilla puolilla yhteensä lähemmäs 10 000. Kuolemantuomioiden laillisuus oli usein kyseenalainen. Valkoisella puolella suurin osa tuomioista annettiin pika- tai kenttäoikeuksissa, joiden toimivaltaa ei ollut perustettu lailla vaan paikallisen suojeluskunnan tai sotilasjohdon valtuutuksella. Vastaavasti punaisella puolella kuolemantuomioita antoivat kansan- ja vallankumoustuomioistuimet, joiden toimivalta ei perustunut lakiin. Ylimääräiset valtiorikostuomioistuimet asetettiin sodan päätyttyä keväällä 1918 säädetyn lain nojalla tutkimaan punavankien rikoksia, mutta niidenkin antamien kuolemantuomioiden laillisuus oli kyseenalaista. Suurin osa annetuista 555 kuolemantuomiosta annettiin osallisuudesta murhiin. Valtiopetoksesta, jonka tunnusmerkistön punaisten yrittämä vallankumous täytti, ei ollut säädetty rangaistukseksi kuolemantuomiota. Maanpetoksen tunnusmerkistö olisi edellyttänyt, että Suomi olisi ollut sodassa, mutta Suomi ei ollut laillisessa järjestyksessä julistanut sotaa Venäjää vastaan. Toisaalta, jos Suomi olisi ollut sodassa, vangiksi saatuja venäläisiä olisi tullut kohdella sotavankeina ampumisen sijasta.
Ylläoleva teksti kannattaisi lukea huolella; käsittelee kuolemanrangaistusta sisällissodan jälkeisinä aikoina. Teksti perustuu Suomen Rikoslakiin v 1889 ja oli tuolloin voimassa.