Viro 100 vuotta – Elagu Eesti

Viron itsenäistyminen on melko pitkä tarina, joten en rupea sitä tässä toistamaan. Totean vain, että kun Venäjän joukot pakenivat Virosta juuri ennen kuin Saksan joukot valloittivat Viron, niin Viron Maapäivien toimesta Viro julistettiin itsenäiseksi Tasavallaksi 24.2.1918. Viron Väliaikainen Hallitus joutui saman tien piiloutumaan ”maan alle” Saksan miehitysjoukoilta.

Kun Saksa hävisi Ensimmäisen Maailmansodan, niin se joutui vetämään joukkonsa Virosta. 11.11.1918 Viron hallitus voi taas toimia vapaasti, joten perustettiin Suojeluskunta (Kaitseliit), Puolustusvoimat, jne. Valtio alkoi toimimaan. Mutta sehän ei sopinut Venäjälle, joten Viro joutui käymään Vapaussodan Venäjää vastaan.

”Kun Saksa veti joukkonsa pois Baltiasta vuoden 1918 lopulla, Neuvosto-Venäjä hyökkäsi sinne heti takaisin. Neuvostovallan pystyttämistä Baltian maihin oli kuitenkin alettu valmistella jo keväällä 1918. Stalinin johtamaan Kansallisuusasiain kansankomissariaattiin oli maaliskuussa perustettu Latvian asioiden komissariaatti. Syyskuussa muodostettiin Miehitettyjen alueiden keskusbyroo, jossa oli ainakin yksi virolainenkin kommunisti. Koko Baltian bolsevisointiyritys oli Neuvostoliiton muovaamisen kannalta niin merkityksellinen ennakkotapaus, että sitä kannattaa tarkastella hieman lähemmin.

Viron lähelle Jaamaan keskitettiin 11.11.1918 venäläisen 7. Armeijan 6. Divisioona. Siihen kuuluivat muun muassa Viljandin ja Tarton virolaisten kommunistien rykmentit sekä 3. Suomalainen jalkaväkirykmentti (Salomaa 1993,24-25). Pietarissa perustettiin lisäksi 15.11. Viron väliaikainen vallankumouskomitea. Se päätti kaksi päivää myöhemmin siirtyä joukkojensa pariin Jaamaan. Siellä laadittiin suunnitelmat vallankumouskomiteoiden ja punakaartien muodostamisesta vallatuille alueille. Komitea antoi vallankumousjulistuksensa 21.11.1918, minkä jälkeen punaiset joukot hyökkäsivät Narvaan ja Pihkovaan. (Kuten Suomen Vapaussodan alussa ja Talvisodan alussa nukkehallitukset – jp)

Kun Narva oli vallattu, kaupungissa julistettiin voimaan neuvostovalta, jonka nimeksi otettiin Eestin työkansan kommuuni. Venäjän Kansankomissaarien neuvosto tunnusti Eestin neuvostotasavallan itsenäisyyden 8.12. Punaiset joukot etenivät sen jälkeen linjalle, joka kulki noin 30-35 kilometriä Tallinnan itäpuolella Paiden ja Viljandin luota Pärnun eteläpuolelle Riianlahden rannalle.”[i]

”Virossa ryhdyttiin kuumeisesti kokoamaan omaa armeijaa, joka aseistettiin Englannista ja Suomesta saaduilla aseilla. Viro toivoi saavansa sotaväkeä myös Suomesta, ja se tarjosi jopa suomalaisvirolaisen valtioliiton luomista Suomelle. Suomen hallitus suhtautui valtioliittoehdotukseen pidättyvästi ja joukkojen lähettämiseen kielteisesti, mutta salli kuitenkin vapaaehtoisten värväämisen Suomesta ja antoi tähän tarkoitukseen 20 miljoonan markan lainankin. Alkuvuodesta 1919 noin 3 700 suomalaista lähti Viroon auttamaan veljeskansaa sen vapaustaistelussa. Virolaiset joukot saivat vastahyökkäyksensä käyntiin tammikuun alussa 1919, ja helmikuun loppuun mennessä oli vihollinen työnnetty takaisin Viron kansallisten rajojen taakse. Puna-armeija teki vielä keväällä ja loppuvuodesta ankaria hyökkäyksiä Viroa vastaan, mutta tuloksetta. Armeijansa menestyksekkään taistelun ansiosta Viro onnistui solmimaan itselleen edullisen Tarton rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa 2. helmikuuta 1920.”[ii]

[i] Erkki Nordberg – Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla; 2003; sivu 80

[ii] http://www.tuglas.fi/viro/historia/historia1900.html