Sotasuunnitelma
Kuten lukijani ehkä tiesikin, niin lähellä Suomenlahtea ja Viipuria olevat suomalaisjoukot ”vetivät lonkkaa” sillä aikaa kun edellä kuvaamani divisioonat iskivät vihollista isän kädestä pohjoisempana. Sotasuunnitelma nimittäin oli, että nämä Laatokan länsirantaa etelään etenevät joukot tulevat uhkaamaan Viipurissa olevan vihollisen selustaa.
Näin kävikin ja kenraali K. L. Oeschin IV Armeijakunnan joukot lähtivät etenemään vasta 22.8.1041 – tällöin vihollisen selusta oli vakavasti uhattuna ja vihollinen vetäytyi osittain. Viipurin ympärille venäläiset asettuivat kuitenkin siilipuolustukseen.
IV Armeijakunnan esikuntapäällikkönä toimi erinomaisen etevä eversti Valo Nihtilä. Kenraali Oeschin välillä sairastuttua hänen viransijaisekseen nimitettiin kenraali Laatikainen, mutta todellisuudessa Nihtilä joutui hoitamaan myös armeijakunnan komentajan tehtävät oman tehtävänsä ohessa Laatikaisen vain hummatessa.[xviii]
Piti lähteä perään
Eversti Claës Winellin 8.D oli käsketty pysymään puolustuksessa, vaan kun ryssät vetäytyivät edestä, niin divisioona lähti perään, etteivät pääse karkuun. Siten Säkkijärvi ja Tervajoki tulivat vapautetuiksi 23.8.1941.[xix]
Ryssät olivat kaivaneet Säkkijärven hautausmaan vanhat haudat auki, joten luut olivat näkyvissä suomalaisten palatessa Säkkijärvelle.[xx]
Maihinnousu
Armeijakunnan käskystä 8.D toteutti erittäin rohkean Viipurinlahden ylityksen alkaen 24.8. jotta vihollisen Viipurissa olevien joukkojen pakeneminen sulkeutumassa olevasta suurmotista voitaisiin estää. Tämä ex tempore sotatoimi toteutettiin erittäin vähäisellä ja heikolla ylimenokalustolla. Toteutui sanonta ”rohkea rokan syö”. Pioneerien upeasta toiminnasta johtuen omat tappiot olivat pienet.
Tämä rohkea ylimeno auttoi Suomea saamaan Porlammin motista suuren sotasaaliin, mm. hyviä tykkejä tykistöllemme. ”Kolmen kannaksen koukkaajat” divisioona siirrettiin pian jatkamaan sotaa Itä-Karjalaan.
”Hiljanen Viljanen”
Eversti Kaarlo Viljasen, jota sanottiin Hiljanen Viljaseksi, 4.D oli kovilla pyrkiessään estämään venäläisiä pakenemasta Viipurista. Mm. Säiniön motista saatiin hyvää kalustoa sotasaaliiksi.[xxi]
Säiniön-Huumolan tien suunnasta vihollinen yritti tosissaan karkuun valtavan tykistötulen turvin – 4.D joutui asettumaan puolustukseen, ettei olisi jäänyt jalkoihin.[xxii]
Viipurin vapautus
28.8.1941 klo 17.35 nostettiin Suomen lippu Viipurin linnan salkoon.
Viipurin vapautusta on vaikea laittaa minkään yksittäisen yhtymän tilille, vaan se on koko IV Armeijakunnan saavutus. Ehkä Osasto Pallari ja 4.D pitää kuitenkin mainita ensin, sitten 12.D ja 8.D.[xxiii]
Marsalkka Mannerheimin sähke 31.8. Viipurin valtausparaatiin:
”Lausun kenraaliluutnantille [Oesch – jp] ja alaisillenne sankarillisille joukoille kiitokseni ja tunnustukseni suurella taidolla ja loistavasti suoritetuista sotatoimista, joiden tuloksena on muiden saavutusten ohella Karjalan uljaan pääkaupungin vapautus bolshevistisesta vallasta. Suomalainen soturikunto on näiden sotatoimien aikana jälleen osoittanut suuruutensa. Mannerheim.”[xxiv]
Porlammin motti
8.D aloitti ja 4.D lopetti Porlammin motin selvityksen. Vihollisen kaksi divisioonaa jätti mottiin kalustonsa, mutta osa miehistöstä pääsi pakenemaan. Mottiin jäi sotasaaliiksi myös venäläisen 123.D lippu.[xxv]
Sotasaaliin luetteloimiseen tarvittiin 51 konekirjoitusliuskaa. Saaliiksi saatiin mm. 306 erilaista tykkiä ja yli 19 000 kenttätykin ammusta; 246 kranaatinheitintä ja yli 46 000 heittimen ammusta; 272 konekivääriä, yli 10 000 kivääriä sekä 3,4 miljoonaa patruunaa; 55 panssarivaunua; 673 autoa; lähes 300 traktoria; 154 000 litraa bensiiniä; 159 000 litraa öljyä; sekä n. 4 500 elävää hevosta.[xxvi]
Sotavankeja saatiin noin 9 000 ja kaatuneina haudattiin n. 7 000 vihollista. Korkea-arvoisin sotavangeista oli 43.D komentaja kenraalimajuri Vladimir Kirpitshnikov.
Oeschin armeijakunnan tappiot olivat alle 3 000 sotilasta, eli noin 7% kokonaisvahvuudesta.[xxvii]
Rintamakenraali Vihma
Eversti Einari Vihman 12.D hyökkäsi armeijakunnan hyökkäyksen painopisteessä. Ryhmitysalue Vuokselta Nuijamaanjärvelle.[xxviii]
Oesch ja Nihtilä olivat antaneet painopistesuunnan divisioonalleen tueksi asiaankuuluvan tykistön – melkein 14 patteristoa.
12.D vapautti Ihantalan, jossa Vihman divisioona jälleen taisteli uljaasti vuonna 1944. Vihma kaatui niissä taisteluissa kenraalina – Vihma oli oikea rintamakenraali, aina edessä. Tali-Ihantalan taisteluista on artikkeli täällä ja kyseisestä elokuvasta täällä.
Viipurin eteläpuolella 12.D huolehti vihollisen selustayhteyksien katkaisusta perusteellisesti edeten Suomenlahden rantaa vapauttaen mm. Kämärän, Huumolan, Humaljoen, Uusikirkon, Kanneljärven, Raivolan ja Terijoen. 1.9.1941 12.D keskeytti etenemisensä käsketylle tasalle: Rajajoen suu-Retukylä-Rajajoen mutka.[xxix]
Arvattavasti Einar Vihma olisi mielihyvin jatkanut menestyksellistä etenemistään Pietarin suuntaan – vaan se oli kielletty.
Valitettavasti käsketylle linjalle ei voitu rakentaa kunnollista pääpuolustuslinjaa, josta asiasta enemmän tässä artikkelissa.
Koko artikkeli lähdeviitteineen löytyy täältä.
Viipurin vapauttaja oli IV Armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti Lennart Oesch.
Ja minä olin pari kuukautta vanha.
Kävin viipurissa 80-luvulla.
Mitä oliskaan Viipuri jos olis Suomalaisten hallitsema yhäti?
Niilo: ”Mitä oliskaan Viipuri jos olis Suomalaisten hallitsema yhäti?”
Mitä todennäköisemmin suunnilleen kuten Oulu ja Kuopio. Ehkä kuten Turku.
Olisi Suomen kaupunkina tyylikäs. Jo sijaintinsa vuoksi olisi hyvällä paikalla Viipuri. Nyt on lähinnä rappeutunut ja hoitamaton. Jotainhan siellä on kunnosteltu suomalaisten rahoilla, sitä minä en ymmärrä.
En minäkään ymmärrä.
Tekisi mieli nähdä tämä Viipuri mutta kun ei kiinnosta astua jalallakaan ryssälän puolelle, eli ensin pitäisi meidän saada Viipuri takaisin, sitten siellä olisi mitä mainion tallustella.
Juuri näin.
Niin ei yksin viipuri vaan Karjalan kannas lomanviettokohteena ja Laatokalle aina Valamoon asti. Miten olis ollut jos samaan aikaan Balttien kanssa.
Niin Laatokallakin olisi taatusti upeita kohteita ryssien miehittämänä olevalla Suomen alueella. Kuin myös Petsamossa ja vaikkapa Suursaaressa.
Vuoksen vesivoimakaan ei olisi yhtään pahitteeksi.
Valitettavasti demari Koivisto oli presidenttinä ja kepuli Väyrynen ulkoministerinä silloin kun olisi pitänyt yksinkertaisesti vaatia Venäjän miehittämänä olevat Suomen alueet takaisin.
Silloin ryssän komennon alta pääsivät mm. Viro, Latvia, Liettua, Ukraina, Georgia, Tshetshenia, Puola, Unkari, Tshekkoslovakia, jne. Se ei olisi enää ryssille tuntunut missään, jos Suomikin olisi vaatinut omansa pois.
Sitäkään en ymmärrä, että Suomi maksaa suurta vuokraa ryssien Suomelta ryöstämästä Saimaan kanavasta ryöstäjille – ei järjen hiventäkään. Ajatelkaapa että joku rosvo ryöstäisi teiltä omistamanne kotinne ja rupeaisitte sitten maksamaan ryöstäjälle vuokraa omasta kodistanne.
En malta olla lisäämättä, että sitten kun Suomi oli saavuttanut suurenmoiset torjuntavoitot vuonna 1944 ja oltiin taas uudelleen asemasodassa ryssälän kanssa, niin Suomi olisi hyvin kyennyt valloittamaan jälleen Viipurin itselleen. Siitä oli jo pätevät suunnitelmat olemassa ja tarvittavat resurssitkin olisivat olleet taatusti. Poliittinen johto kuitenkin heitti pyyhkeen kehään.
Minun mielestäni kun kerran oltiin sodassa, niin olisi sitten pitänyt sotia, eikä nynnyillä.
Oli kirjallisen sodan vuoro ja tunnetusti kravaatti pellet lymyili koko sodan piirongin takana, nyt kun olisi pitänyt pitää periaatteet ja viivat kartalla. Vituix män kun kravaatti sakki pääsi piirongin takaa piilostaan raapustelemaan ja pelottelemaan sodanjohtoa, siinä meni paperilla se mitä ei oltu menetetty.
Samoin kävisi nykyään, sota voitaisiin kestää mutta rauhan ehdot sanelisi hallitus…vai kuinka se menisi…
Suomessa sodasta ja rauhasta päättää Eduskunta, eli poliitikot – ei sotilaat. Jos poliitikot päättävät antautua vastaan panematta, niin se on sitten siinä.
Virossa ja Norjassa sen sijaan on käsky aloittaa vastarinta ilman eri käskyä.