Venäläiset. Jotta saisivat minut puhumaan

Tshetsheniassa ihmisiä katoaa jäljettömiin tuhansittain, mutta onpa joku tullut takaisin kotiinkin.

”Mutta he voivat tulla uudestaan milloin tahansa. Omasta puolestani en pelkää, mutta minua hirvittää ajatella, mitä Iznaurille voi tapahtua. Minähän tiedän ketkä minut veivät, ja ketkä veivät hänen veljensä ja hänet itsensäkin, minä tiedän keitä he olivat. Mutta en kerro sitä hänelle. En suostu sanomaan. Minä pelkään sitä päivää kun hän päättää kostaa ja hänet itsensä tapetaan … minun viimeinen poikani. Ei, en ikinä sano keitä he ovat.

Portti aukenee ja siitä astuu nuori mies.

– Iznaur! äiti huudahtaa ja hänen ilmeensä lientyy hymyyn.

Poika, sillä melkein poikaselta hän vaikuttaa, on kaunis katsella: tummat tuuheat kiharat ja rauhallinen ilme. Esittelemme itsemme, ja hän pyytää meitä jäämään. Äiti halaa häntä. – Kun hän tuli kotiin, hän oli laiha kuin tikku, pelkkää luuta ja nahkaa, mutta nyt – hän on taas minun voimamieheni!

Iznaur katosi vuonna 2000 ja tuli takaisin 2007. Hän kantaa vammojaan lopun ikäänsä.

Hänen toiseen olkapäähänsä hakattiin naula. Kantaa myöten. Vasaralla.

Hänen rintaansa porattiin lyijykynä. Lyijy on rinnassa vieläkin.

Hänen rinnastaan nypittiin lihaa pihdeillä. Syvät kuopat ovat jäljellä.

– Venäläiset. Jotta saisivat minut puhumaan, sanoo Iznaur.

Tämän perheen kohtasin sattumalta, valitsemalla nimen umpimähkään Punaisen Ristin listalta, jossa luetelluilla perheillä oli poika venäläisessä vankilassa. Nimen taakse kätkeytyi perhetarina, josta on ollut vaikea kirjoittaa. Jos olisin valinnut jonkin toisen nimen, olisin löytänyt toisen tarinan. Punaisen Ristin listalla, nimien ja osoitteiden takana, on toisia kertomuksia.

Minun kohdalleni osui Tamara ja hänen kadonneet poikansa. Salina ja hänen murhattu miehensä.

Tapasin perheen viimeisen kerran tänä kesäiltana, mutta seuraan heidän elämäänsä vieläkin, sillä Iznaur on yksi niistä harvoista, jotka ovat päättäneet kertoa tarinaansa. Hän on tärkeä todistaja oikeusjutussa venäläistä luutnanttia Sergei Lapinia vastaan. Tämä paremmin Kadetin nimellä tunnettu mies kuului Venäjän ”terrorismin vastaisiin” joukkoihin nimikkeellä ”toimeenpaneva virkailija taistelussa terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan”. On harvinaista, että joku joutuu vastuuseen Tshetsheniassa tekemistään ihmisoikeusrikoksista. Juuri kukaan ei uskalla syyttää, seuraukset voivat olla vakavat. Mutta yksi perhe, jonka pojan Kadetti kidutti kuoliaaksi, ei ole antanut periksi. Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen asianajajat ovat auttaneet heitä nostamaan syytteen ja kestämään viranomaisten painostusta.

Kadetti oli kuuluisa julmuudestaan. Juuri hän hakkasi naulan Iznaurin olkapäähän ja porasi lyijykynän hänen rintaansa. Juuri hän kiskoi lihaa pihdeillä.” (Åsne Seierstad – Groznyin enkelit; 2008; sivut 226-227)

31 vastausta artikkeliin “Venäläiset. Jotta saisivat minut puhumaan”

  1. Iznaur yksinkertaisesti katosi jäljettömiin Tshetsheniasta ja sitten yht’äkkiä ilmestyi takaisin kotiinsa Tshetsheniaan Arkangelilaisesta vankilasta noin 7 vuoden kuluttua.

  2. Mä tunnen yhden virolaismiehen joka pakeni junasta, neuvostoliiton armeijasta. Tämä tapahtui 80-luvulla.

  3. Niin, ja kuinka paljon venäläisiä varusmiehiäkin ”katoaa” varusmiespalveluksen aikana. Omaa kansaakin venäläiset johtajat pitävät pitkälti karjana, ei mitään arvoa. Toisaalta karja ei enää synnytä venäläisiä, ehkäpä ovat kyllästyneet.

    1. Voi kuulostaa oudolta, mutta minua ei hirveästi hetkauta mitä venäläiset tekevät venäläisille – mutta se mitä ne tekevät naapureilleen vaikuttaa meihinkin.

        1. Kun venäläiset tappavat venäläisiä se tarkoittaa että meidän vihollisten lukumäärä vähenee.

          Stalin teki meille palveluksen tapattaessaan kymmeniä miljoonia venäläisiä.

  4. + lisäys, tulihan Suomeenkin sodan jälkeen monien vuosien päästä sotavankeja joita venäläiset oli kiduttaneet urakalla, sitten kun tänne tulivat niin SUPO vakoili ja vaikeutti vielä näiden elämää, ei tämä elämä ole muuttunut miksikään.

  5. Tähän ketjuun sopii mielestäni hyvin myös tarkennus Syyriassa kaatuneista venäläisistä sotilaista 7.2.2018 jenkkien tulituksessa.

    Tarkoittaa niitä ”Wagnerin palkkasotilaita”. Wagnerin värvääjänä toimiva ”korkea-arvoinen sotilas” on kertonut, että kaatuneita siinä yhdessä kahakassa tuli 218 mutta vasta 150 on saatu Wagnerin tukikohdan kylmiöihin. Kaatuneet ovat ihan ”jauhelihaa”.

    Lähde:
    https://maailm.postimees.ee/4422663/wagneri-varbaja-videotunnistus-venelased-muuvad-end-ise-suuriasse-hakklihaks

    Useammalta taholta on tieto, että venäläiseltä yhdysupseerilta kysyttiin ennen jenkkien tulenavausta, että onko sovitun rajan ylitse jenkkien kimppuun tulossa olleet joukot venäläisiä – ja saivat vastauksen, että eivät olleet. Sitten jenkit tekivät porukasta ”jauhelihaa” – hyvin toimittu. En tosin ymmärrä miksi piti kysyä.

    1. Olisi kiva tietää millä myllyllä jauhettiin.

      Jonkun lähteen mukaan tykistöllä, joidenkin mukaan USAF (ilmavoimat).

      Pikkuisen epäilen, ettei siellä ollut jenkeillä tykistöä. Kuulostaa ihan A-10 Thunderbolteilta (Warthog), mutta jenkit ovat hiljaa asiasta.

  6. Lisää mielenkiintoista tietoa Syyriassa 7.2.2018 kaatuneista Venäjän venäläisistä sotilaista, jotka on naamioitu Wagnerin palkkasotilaiksi.

    USA oli varoittanut etukäteen, että ryssien ei kannata hyökätä. Ryssät eivät uskoneet varoitusta, vaan hyökkäsivät ja saivat ihan kunnolla turpiinsa.

    Nyt tilanne on niin ”hauska”, että Venäjän pitäisi kysyä USAlta lupa edes etsiä loppuja ryssien raatoja taistelukentältä.

    Lähde:
    http://epl.delfi.ee/news/valismaa/venemaa-proovib-usa-tuleloogis-hukkunud-voitlejad-voimalikult-kahku-unustada?id=81262279

    Siten palataan otsikon aiheeseen, tosin 180 astetta kääntyneenä. Nyt on sitten kadonneita ryssiä (Venäjän palkkasotilaiksi naamioituja sotilaita) melkoisesti.

    Sitä ryssien ruumiiden mädäntynyttä ”jauhelihaa” tosin pitäisi kerätä lapiolla – tuskin kukaan kerää. 150 raatoa on tallessa Wagnerin kylmiöissä, 68 on ”jauhelihana” taistelukentällä, USAn liittolaisineen kontrolloimalla alueella.

  7. Käyttävät paljon Raptoreita alueilla, veikkaukseni on nämä koneet. Hyvä alusta testata laitteita, on myyntihetkellä muille osoittaa tehot.

    1. Marko, Raptor on erinomainen lennokki, mutta sillä on hyvin rajoitettu asekuorma. Esimerkiksi kaksi ohjusta ajoneuvojen tuhoamiseen.

      Niilläkin tekee ”jauhelihaa” parissa ajoneuvossa olevista, mutta että kokonaisesta pataljoonasta???

      En tiedä, vaan vain arvailen.

    1. Kaikki lähteet, joissa linkin lopussa on .ru ovat epäilyttäviä.

      Kyseisen filminpätkän tapahtumat voisivat kyllä olla osa parinsadan ryssän lihamyllyttämisestä.

      Eiköhän asiasta jossakin vaiheessa joku vuoda lisää tietoa.

  8. Joo, Iltalehden kommenttiosiosta joku laittoi tuon linkin. Voi olla hyvinkin mainitusta taistelusta, tai sitten feikki. Venäläiset kommentoijat näyttävät uskovan…

  9. Apache on kyllä hyvä jauhelihakone sekin, on hyvä pikatykki ja vahva rakettiaseistus. Jos käytettiin Apacheja, niin niitä on sitten käytetty ”lorauksittain, eikä tipottain” (panssarikeraali Guderian).

    A-10 Warthog on kuitenkin ehdottomasti paras oman mainion Gatlinginsa kanssa. Warthogeja on varattu Vironkin puolustukseen.

    1. Kiitos Marko linkistä. Sieltähän se lihamyllyn merkki löytyi.

      F-22 on ensisijaisesti häivehävittäjä, ei maataistelukone. Se pystyy kuljettamaan rungon sisäisesti hyvin vähän aseistusta maamaaleja vastaan. Niitä ilmeisesti osallistui taisteluun kaksi paria. Todennäköisesti lähinnä suojaamassa hekoja ja Herculesta.

      Taisteluhelikoptereita AH-64 Apache olisi ollut myös kaksi paria. Niissä kulkee melkoinen määrä raketteja ja on myös konetykki.

      Varsinainen lihamylly oli kuitenkin AC-130 gunchip. Kun vihollinen jalkaantuu ajoneuvoista, niin tämä tekee kyllä selvää jälkeä.

  10. Yli kahdensadan tapetun ryssän lisäksi meni myös liuta panssarivaunuja ja rynnäkköpanssarivaunuja. Ne hävitettiin aivan oikein heti kättelyssä.

  11. Genghis Khan olisi tehnyt meille kaikille palveluksen jos olisi mennyt Mekkaan asti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *