Venäjän joukot tunkeutuivat Tshetsheniaan kolmesta suunnasta 11.12.1994. Ensimmäinen Tshetshenian sota oli virallisesti alkanut. Venäläisen kenraali Troshevin muistelmista: ”Tshetshenian pääkaupunkia ympäröi kolme puolustusrengasta. Seurasi yksi Venäjän armeijan kaikkein raskaimmista tappioista Toisen maailmansodan jälkeen. Hävitettiin kokonaiset keskustan suuntaan liikkuneet kolonnat. Maikopin prikaati kaatui lähes täysivahvuisena, mutta Pavel Gratshov (Jeltsinin Venäjän puolustusministeri – jp) julisti, että Venäjän sotilaat kuolevat ”hymy huulilla”.”
Viron Puolustusvoimien Sõdur lehdessä 4/2004 on pitkä artikkeli Venäjän vuodenvaihteen 1994/1995 hyökkäyksestä Groznyyn. Artikkelin kirjoittaja joutuu kuitenkin toteamaan, ettei täsmällisiä numerotietoja ole mahdollista antaa, koska eri lähteistä saa erilaisia tietoja: ”Varmasti voi sanoa, että 131. prikaati lakkasi olemasta taistelujoukko. Venäläiset ovat yksimielisiä panssariajoneuvojen menetyksistä, siten lasketaan, että 131. prikaati menetti kaupunkiin tunkeutuessaan 26 panssarivaunusta 20 ja 120 panssaroidusta ajoneuvosta 102 (Knezys &Sedlickas 1999: 101; Antipov 1998: 151; Novitshkov ja toiset 1995: 52; Kulikov & Lembik 2000: 88).
1. tammikuuta oli selvää, että Venäjän armeija oli kärsinyt hävittävän tappion. Rynnäkköön Groznyitä vastaan oli osallistunut lähes 6 000 miestä ja 350 panssariajoneuvoa. Taistelujen kuluessa tshetsheenit olivat lyöneet rivistä 200 panssariajoneuvoa, joista 25 sotasaaliiksi (Knezys & Sedlickas 1999: 102-103).
Shamil Basajev vahvisti, että tshetsheenit olivat uudenvuodenyön taisteluissa ottaneet 150 vankia ja hävittäneet 221 Venäjän panssariajoneuvoa (Gall & de Waal 1997: 387-388). Venäjän puolustusministeri Gratshov tiedotti myöhemmin, että Venäjän menetykset kaatuneina operaation siinä vaiheessa nousivat 534:n.
Vaan 1.1. illalla Tshetshenian pääesikunnan päällikkö Aslan Mashadov tiedotti, että 800-1 000 venäläistä sotilasta sai surmansa ja 81 otettiin vangiksi Groznyin taisteluissa (Knezys & Sedlickas 1999: 103). Kenraali Kulikovin tietojen mukaan Venäjän menetykset uudenvuodenyönä olivat 1 500 miestä kuolleina ja kadonneina (Kulikov & Lembik 2000: 88).
Myös Venäjän kansanedustajat Groznyissa arvioivat Venäjän menetyksiä uudenvuodenyönä 1 500 kaatuneeseen. Kaatuneiden määrä saattoi olla vieläkin suurempi, Venäjän joukoissa puhuttiin paikan päällä 2 000 kaatuneesta (Gall & de Waal 1997: 15-16). – – Venäläisten tuli vielä käydä kaksi kuukautta kovia taisteluita, ennen kuin he kykenivät lopuksi valloittamaan Groznyin.
Kaupunki oli siihen mennessä pommitettu raunioiksi. Yksi tarkkailija laski 4 000 pomminräjähdystä tunnissa – se oli voimakkain pommitus Toisen maailmansodan jälkeen. Viimeinen osa Groznyista (Tshernoretshje) valloitettiin 6.3.1995, sen jälkeen kun tshetsheenit olivat päättäneet vetää viimeisen aktiivisen (Shamil Basajevin) yksikön kaupungista.”
Huomioitakoon vielä, että venäläisten lähteiden mukaan tähän hyökkäykseen lähteneisiin joukkoihin kuului kaiken kaikkiaan yli 15 000 miestä, noin 200 panssarivaunua, yli 500 BMP:tä ja BTR:ää, 200 kenttätykkiä ja kranaatinheitintä. Gratshovin mukaan koko Tshetshenian valloitusoperaatioon lähti alun alkaen 23 800 miestä, mutta joukkojen määrä kasvoi maaliskuuksi 58 000 mieheen (Faurby & Magnusson 1999: 76-77).”
Edellä oleva on lyhyt pätkä pitkästä artikkelistani. Se löytyy täältä tarkkoine lähdeviitteineen.
Venäjä hävisi sen Ensimmäisen Tshetshenian sodan joutuen vetämään joukkojensa rippeet Tshetsheniasta Hasavjurtin rauhansopimuksen mukaisesti.
EVVK
Sanoisin että aika hyödyllistä lähihistorian kertausta näissä maailmanpolitiikan oloissa.
Venäjä ei ole vaikuttanut olevan mikään strategian mahti sodissa. Niin moni hyökkäys on päättynyt aluksi aivan surkeasti.
Yhtäläisyyksiä on helppo löytää Venäjän tavasta toimia.
Tshetshenian sodassakin Venäjä lupasi ettei lähetä varusmiespalvelua suorittavia (kouluttamattomia) sotilaitaan sotaan. Kuitenkin lähetti ja tshetsheenit vangitsivat niitä nuorukaisia suuria määriä. Tshetshenian presidentti lupasi luovuttaa niitä vangitsemiaan ryssiä vanhemmilleen, jos tulevat noutamaan poikiaan – ja myös luovutti.
Georgian sodassa 2008 Venäjä taas lupasi, ettei lähetä varusmiehiään sotaan – mutta lähetti kuitenkin.
Venäjä yrittää kohta taas johonkin valtioon. Liian hiljaista ollut sillä sektorilla.
Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että Venäjä hyökkää kun potkupallokisat päättyvät.
Jotain vielä tapahtuu
Kun neukkula kemahti, niin Viro, Latvia, Liettua, Georgia, Tshetshenia, Ukraina, jne. käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja palauttivat itsenäisyytensä voimaan Venäjän brutaalin miehityksen alta.
Ensin Venäjä pisti Georgialle vapailla vaaleilla valitun presidentin tilalle nukkepresidentiksi KGB-kenraali Shevardnadzen.
Sitten Venäjä lavasti hyökkäyksensä Tshetsheniaan kapinaksi, mutta joutui lopulta tekemään kuvaamani avoimen hyökkäyksen.
Ukrainaankin Venäjä hoiti nukkehallitsijaksi venäjämielisen tyypin ja yritti myrkyttää kuoliaaksi länsimielisen Jushtshenkon.
Venäjän tapa toimia – ennen, nyt ja tulevaisuudessa.
Venäjää voi ennakoida. Ei Putinia..
Venäjä on KGB-diktatuuri, jonka kasvoina on tällä hetkellä Putin. Putin ei tee yksin päätöksiä.
Venäjän tavoitteena on valloittaa ”takaisin” Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Georgia, Ukraina, jne.
Tshetsheniassa on ”vallassa” Kremlin asettama nukkehallitsija. Suomelle Venäjä laittoi nukkehallituksen heti Talvisodan alussa, mutta kun Venäjä ei saanutkaan valloitettua Suomea, niin se nukkehallitus lensi historian roskatynnyriin.
Kadyrov on aivan epäilemättä marionetti ja väkivaltainen sellainen. Mielettömiä ihmisoikeusloukkauksia hän on harjoittanut yksityisarmeijansa kanssa. Kääpiö uhkaili aiemmin jopa Ukrainaa ”taistelijoillaan”.
Kreml ei puutu mihinkään, Kadyrov saa tehdä mitä vain haluaa, vaikka olla diktaattori ja tapattaa mielivaltaisesti. Kunhan vain kuuntelee Kremlin käskyjä.
Usein olen ihmetellyt, onko Tshetsheniassa vielä jäljellä oppositio, vaikka edes maan alla tai vuorilla. Vieläkö sieltä tullaan ja rullataan Kadyrov pois vai onko kaikki toivo menetetty?
Tapio, esitit ns. hyvän kysymyksen.
Kadyrov vanhemman kannatus oli noin 5% kun Kreml teki hänestä Tshetshenian nukkehallitsijan. No, sen elämä loppui pommi-iskuun.
Poikansa tekee Kremlin marionettina kaikkensa säilyäkseen jollakin konstilla elossa – eipä taida olla kannatusta ainakaan enempää kuin isällään.
Venäjä on joukkomurhannut niin suuren osan tshetsheenikansasta, että itse oletan nyt kasvatettavan uutta sukupolvea taistelemaan Tshetshenian vapauden edestä imperialistista roistovaltiota Venäjää vastaan.