Pravdassa 3.12.1939 oli koko sivun kokoinen kartta, jossa näytettiin uudet Suomen rajat. Se oli Suur-Suomi, josta Venäjä oli tehnyt sopimuksen Suomelle asettamansa nukkehallituksen kanssa. Vinoviivoitettu alue kartassa oli uutta Suomelle lahjoitettua aluetta – viralliseen Tarton rauhan rajaan nähden.
Ajatuksena Venäjällä oli tietenkin liittää Suomeen Vienan-Karjala ja Aunuksen-Karjala, mutta samalla liittää koko se Suur-Suomi Venäjään – Moskovasta johdetuksi kommunistiseksi diktatuuriksi.
”Neuvostohallitus ja kansanhallitus solmivat olosuhteisiin nähden uskomattoman ripeästi valtiosopimuksen, jossa tehtiin laajakantoisia alueellisia järjestelyjä. Moskovassa joulukuun toisena päivänä allekirjoitetun sopimuksen mukaan Neuvostoliitto luovutti Suomelle Itä-Karjalan pääasiallisesti karjalaiset osat, toteuttaen näin ’Suomen kansan vuosisataisen toiveen’. Suomi puolestaan luovutti hyvää maksua vastaan tiettyjä alueita Kannakselta, Suomenlanden saaria sekä Hangon vuokralle. Sopimukseen sisältyi myös tärkeä pykälä sotilaallisesta avunannosta ja yhteistyöstä ja se oli määrä ratifioida Helsingissä mahdollisimman pian.”
Niin, Venäjä solmi hienon Avunannon ja Ystävyyden sopimuksen ”Suomen kansanhallituksen” kanssa, luovutti sille suuren määrän suomenheimoista aluetta – ja samaan aikaan kävi imperialistista valloitussotaa Suomen laillista hallitusta ja oikeaa Suomen kansaa vastaan.
”Krasnaja Zvezdan pääkirjoitus ’Ystävyys ja rauha’ joulukuun neljäntenä päivänä julisti jo, että ennen taisteluita oli väitetty Suomen armeijan kykenevän pitkäaikaiseen vastarintaan. Jo ensimmäiset taistelupäivät olivat kuitenkin osoittaneet tämän väitteen hiekalle rakennetuksi. Tuskin olivat Puna-armeijan sotilaat ylittäneet rajan, kun Suomen kansa nousi ja kansanhallituksensa johdolla siirtyi Neuvostoliiton ja muiden Baltian maiden rinnalle Itämeren rauhaa ja turvallisuutta ajavien valtioiden joukkoon. Puna-armeijalla oli vapautustehtävä ja se auttoi vapauttamaan Suomen kansan ’vararikon tehneiden helsinkiläisten vallanpitäjien likaisista käpälistä’.”
Tarkat lähdeviitteet löytyvät täältä.
Siis, Suur-Suomea ei suinkaan halunnut Suomen valtiojohto, vaan kommunistit ja Venäjä. Toki vain työkaluna Suomen liittämiseksi Venäjään.
Tämäkään tosiasia ei tietenkään sovi suomettuneeseen maailmankuvaan.
Toisaalta kun lähdettiin jatkosotaan oli asetelma täysin toinen. Mökkini seinällä on kokonainen Suomi kartta jossa Suomi neidon molemmat kädet on ns paikoillaan.
Olihan tosiasia että oli Suur-Suomi aate olemassa kun saatiin vanhat rajat takaisin ja vallattua vielä lisääkin.
Mutta 1939 oli tilanne Neuvostoliiton kannalta ”yhtä ikuista valloittamista ja kommunismin levittämistä”, iskivät lopulta päänsä Karjalan mäntyyn. Jo silloin mm Saksa laski että Neuvostoliiton voima ei olekaan sitä luokkaa kuin suurvallalla pitäisi olla.
Toisaalta historia toistaa itseään.
Jatkosotaan Suomi joutui yksinkertaisesti siitä syystä, että Venäjä hyökkäsi taas Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota. Ei siinä lähdetty valtiojohdon taholta mitään Suur-Suomea tekemään, vaan puolustettiin Suomen itsenäisyyttä.
Tuosta:
Suomen johto lobbasi Saksaa 1941 propagandateolla: ”Elintilaa Suomelle!” https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001231823.html
Luonnollisimmat rajat eikä se SuurSuomi olisi vielä silläkään, mutta Viipuri saattaisi olla kukoistava kaupunki, Valamo vauras turistikohde ja jäämeren satama vilkas, sekä kalastus Äänisellä.
Jäätymätön satama Jäämeren rannalla olisi edelleen Suomelle hyvin arvokas. Eli Petsamokin pitäisi saada takaisin Venäjän miehityksen alta.
Tässäkin asiassa pitää ottaa huomioon konteksti ja katsoa asiaa laajemmin:
1. Venäjä oli rikollisesti hyökännyt Suomen kimppuun ja miehitti Suomen Karjalaa.
2. Saksa petti Suomea valehtelemalla käyvänsä neuvotteluja Venäjän kanssa ja kysyi millaisia rajoja Suomi haluaisi saavuttaa niissä neuvotteluissa – joita oikeasti ei edes käyty.
3. Suomi toivoi saavansa takaisin Tarton rauhan rajat, mutta jos mahdollista niin tietysti myös muut ikiaikaisesti suomalaisten asuttamat alueet, ja rajoista tehtiin useita vaihtoehtoja.
Pitkä yksityiskohtainen artikkeli tarkkoine lähdeviitteineen asiasta löytyy täältä.
Olisivathan nuo voineet rajoista Kekkosen aikoina sopia ja Khrutsehvi olisi saattanut asiaa puoltaakin, mutta jäi kai Korkeimmassa neuvostossa tappiolle. USA:n olisi pitänyt olla asiassa aktiivisempi. Joku väittää, ettei USA olisi aluemenetyksiä vieläkään kirjannut.
Tuossa Kremlin aiemmin ehdottamassa versiossa Suomi-neito olisi kyllä turvonnut muodottomaksi.
USA ei tunnustanut Baltian maidenkaan liittämistä Venäjään – päinvastoin. Virolla oli pakolaishallitus ja USA antoi Viron suurlähetystön jatkaa toimintaansa USAssa miehityksen aikana.
Ei jenkkilä voi olla aktiivinen Suomen alueiden palauttamisessa Suomelle, ellei itsenäinen Suomi itse aja asiaa.
Kekkonen ajoi asiaa ja USA saattoi olla diplomaattisessa yhteydessä Khrutseviin, koska tämä tiemmä osoitti myötämielisyyden oireita. Saman tapaista oli ilmassa Jeltsinin aikoina. Jolloin taas Suomi oli varovainen ja pelkäsi mm. rajantakaisen asujaimiston aiheuttavan poliittista riskiä ja ehkä aiheesta.
Toistakymmentä vuotta sitten Ruotsin kuninkaanlinnan talkkari kävi katsastamassa Tornion seudulla alueita, jotka Suomen autonomia oli Venäjän tuella anastanut Ruotsilta Tornionjoen tällä puolen vuonna 1809. Joten tarkkana rajanvetojen kanssa tulee olla, ettei tule jälkiseurauksia.
Tässä se oli tavan uuno:
Uuden kirjan mukaan presidentti Mauno Koiviston KGB-suhteet saivat hänet vastustamaan Karjala-kysymyksen esiin ottamista.
Jukka Seppisen uudessa kirjassa Koiviston aika (Auditorium) presidentti Mauno Koivisto saa kovaa kyytiä KGB-suhteistaan. Seppisen mielestä Koivisto jätti Neuvostoliiton hajotessa käyttämättä tilaisuuden luovutetun Karjalan takaisin saamiseksi.
Vielä Paasikiven ja Kekkosen kausilla tehtiin aloitteita alueiden palauttamiseksi. Kun Leonid Brezhnevin johtama ryhmä syrjäytti Kekkosen ystävän Hrustshevin Neuvostoliiton johdosta hankkeet menivät kuitenkin jäihin.
Seppisen mukaan Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB vaikutti jopa yritti vaikuttaa suomalaiseen Karjalan liittoon vähentääkseen palautushaluja Suomessa.
”Presidentti Mauno Koivisto ja Paavo Väyrynen olivat aktiivisesti Karjalan palautusta vastaan. He yrittivät painaa asian unholaan”, Seppinen kirjoittaa.
Lähde:
”Koivisto oli Karjalan palautusta vastaan” https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001014772.html
KGB myös vaikutti Karjalan liittoon – ei se ole millään tavoin edistänyt tai ajanut aluepalautusta. Ja Väyrysestä ei ole epäilystäkään, että oli palautusta vastaan. Muistelkaapa kuka oli ulkoministerinä neukkulan kemahtaessa ja tilaisuuden avautuessa.
Jotenkin tuntuu että Suomi on aina myöhässä kun oma etu on kyseessä
Niin, esimerkiksi kun kyseessä on ”turvapaikanhakijat” – kuitenkin tuntuu siltä, että lopulta järki voittaa sinäkin asiassa. Toki turhan hitaasti, mutta kuitenkin.
Tässäkin blogissa on vain kylmiä tosiasioita Suur-Suomen haikailusta. Tietysti tosiasioiden julkaiseminen herättää taas pahaa verta tietyissä tahoissa – mutta se ei ole suinkaan minun vikani.
Tulevaisuuden historiaa ei ole kukaan kirjoittanut. Kaikki on mahdollista.
Niin, minä pyrin välttämään ennustamista – varsinkin tulevaisuuden ennustamista.
Joku on sanonut, että: Toivossa on hyvä elää. Olikos se lapamato?
Trumpin ja Putinin tapaaminen Helsingissä toi toivoa että suursotaa ei ole tulossa vähään aikaan.
Siitä tapaamisesta ei ole mitään hyvää sanottavaa. Putin pyöritti showta mennen tullen.
Onhan näitä suur sitä suur tätä ajatuksia ollut yhdellä jos toisellakin maalla.
Suomessa lienee turvallisempaa ilman Karjalan palautusta.
Karjala, Salla, Petsamo, Suursaari, jne. pitää tietysti saada takaisin tyhjinä.