Mietittäessä mistä oikein oli kysymys 100 vuotta sitten Suomen Vapaussodassa Venäjää vastaan, suosittelen katsomaan elokuvan (DVD) Taistelu Varsovasta 1920.
Leninin Venäjän tavoitteena oli valloittaa koko Maapallo orjuuteensa. Jokaisesta valloitetusta maasta piti murhata parhaimmisto ja antaa näennäinen valta roskajoukoille. Todellinen valta olisi tietysti ollut Venäjän kommunistidiktatuurilla.
Ryssien tarkoituksena oli vuonna 1920 valloittaa koko Puola, jotta Puolan kautta olisi voinut sitten hyökätä Saksan, Ranskan, jne. kimppuun. Puolan marsalkka Pilsudski kuitenkin löi ryssät pakoon, joten ne eivät saaneet valloitettua edes Puolaa, puhumattakaan Saksasta, Ranskasta, jne.
Niin, Leninin tärkeimmät ohjeet olivat, ottakaa panttivankeja, murhatkaa, ryöstäkää, hirttäkää…
Elokuvassa näkyy myös kommunistien kiittämä sotilaallinen ”nero” Tuhatsevski, joka todellisuudessa oli rikollinen murhaaja sekä dokmaatikko, joka ei ymmärtänyt oikeasta sodankäynnistä yhtään mitään. Varsovan taistelun yhteydessä se sankari pakeni yhtä mittaa ”1000 km”.
”Varsovan taistelun yhteydessä se sankari pakeni yhtä mittaa ”1000 km”.”
No, sehän olikin hieno mies.
Olen katsonut elokuvan, sinäänsä leffa ei säväyttänyt vaan historia. 68 000 puolalaista pisti turpaan yli 100 000 venäläiselle (arvio n 130 000), sodan lopputulema oli : Puola voitti Venäjän. Venäläisethän ajettiin Kiovaan saakka ja kolme armeija kuntaa lyötiin täysin. Samoihin aikoihin Suomi kävi sotaansa Karjalan kunnailla, olisi pitänyt satsata meidänkin enemmän ja napata maa-alueita puskuriksi tulevaa sotaa varten.
Marko, Mannerheim olisi halunnut aktiivista toimintaa Venäjää vastaan, mutta poliitikot eivät olleet siihen valmiita.
Netistä poimittua:
Heimosotien avulla tehdyt muutokset Suomen rajoihin jäivät kokonaisuudessaan varsin vähäisiksi. Itä-Karjalasta yhdistyi Suomeen kuitenkin lyhyeksi aikaa kaksi pitäjää: Repola ja Porajärvi. Vaikeassa taloudellisessa ja suorastaan nälänhädän uhkaamassa tilanteessa pidettiin Repolassa suomalaisten painostamana elokuussa 1918 kaksi kansalaiskokousta, jotka päättivät pitäjän liittymisestä Suomeen. Suomen hallituksen perustama Itä-Karjalan toimituskunta ryhtyi sen jälkeen hoitamaan alueen siviilihallintoa, johon kesällä 1919 tuli mukaan myös Porajärvi. Alueen asukkaat olivat varsin tyytyväisiä suomalaisten hallinnointiin, joka tarjosi sekä työmahdollisuuksia että suojasi heitä Venäjän sisäisiltä levottomuuksilta. Repolan nimismiehenä toimi tunnettu heimoaktivisti Bobi Sivén. https://historiatieto.wordpress.com/itsenaisen-suomen-rajat/
Niin. Olihan tuota mahdollista, ei vain ollut tahtoa. Sama oli 90-luvun alussa kun olisi ollut jollain keinoin mahdollista saada Karjala takaisin, ei ollut taaskaan tahtoa.
Ei Repolan ja Porajärven asukkaita painostaneet suomalaiset vaan ryssät, jotka uhkasivat heidän henkeään ja omaisuuttaan.
Puhumattakaan venäläistämisestä:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venalaistaminen.htm
He äänestivät Suomeen liittymisen puolesta ja sitten kun Suomi petti heidät Tarton rauhanneuvotteluissa luovuttamalla alueet Venäjälle – he äänestivät jaloillaan lähtien kodeistaan pakolaisiksi Suomeen.
Aamulehdessä alkaa-alkoi päiväkohtainen dokumentti Tampereen taistelusta.