Suomettunut kommunistipropaganda on antanut ymmärtää, että Suomen Puolustusvoimat olivat Jatkosodan päättyessä ihan lopussa, eikä niistä ollut enää mihinkään.
Todellisuudessa Suomella oli Jatkosodan päättyessä erittäin iskukykyiset Puolustusvoimat – ehkä kovimmassa kunnossa kuin milloinkaan.
Jatkosodan viimeiset viikot olivat jo olleet matalan intensiteetin asemasotaa, joten kovien torjuntataistelujen väsymyskin oli jo pääsääntöisesti levätty kaikessa rauhassa.
Joukkoja oli aseissa noin 528 000 miestä. He olivat hyvin koulutettuja, pääosin taistelukokemusta omaavia ja myös hyvin aseistettuja. Lievästi haavoittuneita palasi jatkuvasti takaisin joukko-osastoihinsa.
Panssarintorjunta oli parhaassa kunnossa kuin milloinkaan – taktiikka ja välineet olivat hyviä.
Erinomaisia hävittäjälentokoneita Messerschmitt Bf 109 oli varsin mukavasti. Niitä oli sodan päättyessä 102 kpl kun Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa 9.6.1944 niitä oli vain 38 kpl. Lisääkin olisi saatu, jos sotaa olisi jatkettu. Suomella oli myös hyvät varastot polttoainetta niihin. Yksi ainoa mersulaivue (Hllv 34) pudotti yli 300 viholliskonetta menettäen tuhoutuneina 22 mersua ja 11 lentäjää. Lähde.
Tykistö oli erinomaisessa iskussa. Uusia hyviä raskaita tykkejä oli saatu ja ammustilanne oli loistavan hyvä. Ampumamenetelmät olivat mitä ilmeisimmin maailman parhaalla tasolla ja tykkimiehet osasivat asiansa. Taulukko tykkikalustosta kappalemäärineen päivämäärällä 15.9.1944 löytyy täältä. Suomen kenttätykistö ampui Jatkosodassa noin 4 500 000 laukausta ja sodan lopussa varastoissa oli 2 122 346 laukausta. Kun otetaan vielä huomioon, että kotimainen ammustuotanto oli hyvällä mallilla – esimerkiksi ammuksen kuoria ja vajaita elementtisarjoja oli varastossa sodan päättyessä 569 874 kpl – niin ainakaan tykistön puolesta ei ollut mitään estettä jatkaa sotaa edelleen.
Suomi sai Saksasta melkoisen määrän kalustoa ja ammuksia suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen. Niitä on lueteltu taulukossa täällä. Esimerkiksi panssaridivisioonalle saatiin 30 kpl hyviä rynnäkkötykkejä lisää.
JOS Suomi olisi luvannut Saksalle lähteä taas hyökkäykseen valtaamaan Viipuri takaisin, niin sillä lupauksella, jossa olisi ollut ehtona lisää kalustotoimituksia, kalustoa olisi taatusti saatu. Esimerkiksi Saksan lentokonetuotanto pyöri erinomaisella vauhdilla Albert Speerin ansiosta. Koneita olisi riittänyt Suomelle aivan hyvin.
Suomen puolustusvoimat olisivat aivan hyvin voineet jatkaa sotimista menestyksellisesti, mutta poliittinen johto halusi tehdä rauhan.
Erityisesti ketkä?
Suomen Tasavallan laillinen hallitus Linkomiehen johdolla, sekä nähdäkseni myös presidentti Ryti kannatti sitä. Linkomies oli jo pitkään etsinyt kulissien takana mahdollisuutta päästä keskustelemaan rauhasta Venäjän kanssa. Tanner, Paasikivi, Ramsay – jne.
Venäjä vielä antoi ymmärtää, että rauhanehdot tulevat hyvät – eli petti siinäkin asiassa. Venäjä yritti liittolaisensa USAn kautta lähettää Suomelle rauhanehtoja, mutta kun ne USAn mielestä olivat täysin mahdottomia, niin USA ei välittänyt niitä Suomelle.
Valitettavasti Suomessa oli ns. rauhanoppositio, joka ajoi rauhaa, vaikka siitä toiminnasta oli hyötyä Venäjälle ja haittaa Suomelle. Ruotsikin sorkki asiassa.
Ainakin pahimmasta päästä olivat ns. kuutoset (kuusi demarikansanedustajaa). Minun mielestäni ne olisi pitänyt tuomita kuolemaan ja teloittaa joka iikka.
Jos niiden luopioiden nimet kiinnostaa, niin: Karl Harald Wiik, Mikko Ampuja, Väinö Meltti, Yrjö Räisänen, Kaisu-Mirjami Rydberg ja Cay Sundström
Tuntemattomia nuo nimet olivatten.
Rauhaoppositio kuulostaisi korvassani paremmalta kuin rauhanoppositio.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmenkymmenenkolmen_kirjelm%C3%A4
”Kolmenkymmenenkolmen kirjelmä oli rauhanopposition huomattavin hanke vuoden 1943 aikana. Kirjelmän laatijat olivat Hufvudstadsbladetin entinen toimittaja ja Valtion tiedotuslaitoksen apulaispäällikkö Nils Meinander, kansanedustaja Atos Wirtanen, lakitieteen tohtori C. O. Frietsch ja rehtori Laurin Zilliacus. Kirjelmän allekirjoittivat seuraavat henkilöt:
Gunnar Henriksson, kansanedustaja
Ernst von Born, kansanedustaja
Ernst Estlander, kansanedustaja
C. O. Frietsch, kansanedustaja
Ragnar Furuhjelm, kansanedustaja
Uuno Hannula, kansanedustaja
Lennart Heljas, kansanedustaja
Levi Jern, kansanedustaja
Sylvi-Kyllikki Kilpi, kansanedustaja
Gottfrid Lindström, kansanedustaja
Mauno Pekkala, kansanedustaja
Martti Peltonen, kansanedustaja
Yrjö Schildt, kansanedustaja
Ralf Törngren, kansanedustaja
Yrjö Welling, kansanedustaja
K. J .Wenman, kansanedustaja
Atos Wirtanen, kansanedustaja
Väinö Voionmaa, kansanedustaja
John Österholm, kansanedustaja
Henrik Antell, toimittaja
Gunnar Henriksson, toimittaja
Eirik Hornborg, toimittaja
Frans Keränen, toimittaja
Edvin Sundquist, toimittaja
Fredrik Valros, toimittaja
Kurt Antell, fil.maist.
Arvo Inkilä, fil.maist.
Yrjö Kallinen, osastopäällikkö
J. W. Keto, kaupunginjohtaja
Hugo E. Pipping, professori
Yrjö Ruutu, fil.tri, rehtori
Laurin Zilliacus, fil.tri
Arvi Turkka, kansanedustaja
Myös J. K. Paasikiveä pyydettiin allekirjoittamaan kirjelmä mutta hän ei suostunut asiaan. Kirjelmän luovuttivat Rytille professori Ragnar Furuhjelm ja kaupunginjohtaja J. W. Keto. Vastauspuheessaan Ryti huomautti että enemmistö Suomen kansasta ajatteli samoin kuin kirjelmän allekirjoittajat mutta toivoi kuitenkin että tiedot kirjelmästä pysyisivät luottamuksellisina ja pois julkisuudesta.”
Sodan jälkeen Suomessa lopetettiin ns. oikeistopuolueita Neuvostoliiton ilahduttamiseksi. Vaikka RKP oli äärioikeistolainen ”germaanisen valtiasrodun” puolue, sitä ei lopetettu. Neuvostoliitto olisi tykännyt huonoa ystävällismielisen natsipuolueen (rotuoppi) lakkauttamisesta.
Se ”rauhanoppositio” sai aikaan sen, että Saksan valtionpäämies asetti Suomelle aseidentoimituskiellon. Siten Suomen turvallisuus heikentyi.
RKPssä oli ja varmaan on edelleenkin myös äärivasemmistoa, joka toimi Venäjän hyväksi ja Suomea vastaan.
Saksalaisten mukaan Suomessa olisi syksyllä -44 ollut puolen vuoden kulutusta vastaava määrä ammuksia ja aseita. On totta että Saksan lentokoneteollisuus pystyi paikkaamaan konetappiot pitkälle loppuvuoteen -44 asti ennenkuin sotateollisuus romahti massa pommituksiin….
Suomella sitä vastoin oli puute lentokoneista , polttoainetta olisi ollut suuremmallekkin konemäärälle… Saksalaisilla oli koneita muttei polttoainetta… Olisiko pitänyt ottaa käyttöön suuret määrät Saksalaisten koneita kun meillä oli koulutettua henkilöstöa ja polttoaineeta niihin,,, mielenkiintoinen näkemys… Miksei niitä vaadittu enemmän tänne ??? Sopivilla lupauksilla sodan jatkamisesta olisi varmasti saatu…
Juha, meillä oli polttoainetta varmuusvarastoituna varsin hyvin ja oli runsaasti hyviä lentäjiä, jotka joutuivat lentämään jo taistelukoneiksi täysin kelvottomalla kalustolla (Brewster, Morane, Fiat, …). Oli päivänselvä virhe, ettei hankittu kunnon kalustoa Saksasta – se virhe maksoi paljon suomalaista verta – ja aiheutti aluemenetyksiä.
Tilanne ei ollut niin paha että emme olisi kestäneet. Ja olihan selvää että ryssä veti jo kalustoaan pois rajoiltamme kilpajuoksussa Berliiniin.
Paperilla annettiin liian helposti maita, kyliä, tehtaita jne.
Kestetty olisi taatusti vaikka vuosia.
Mutta olisi myös ollut mahdollisuus valloittaa Viipuri takaisin ja siirtää rintama uudelleen Rajajoen hujakoille, niin ettei yhtään ryssän joukko-osastoa olisi ollut Tarton rauhansopimuksen rajan sisäpuolella.
Se on sitten kokonaan eri asia, mitä olisi tapahtunut paljon myöhemmin.
Ongelma oli kai lähinnä poliittinen että Suomi oli jäämässä yksin. Olisiko palattu vuoden 1939 tai 1945 rajoille jos olisi vallattu Viiipuri ja rajajoki takaisin?
Niin, Suomen aseveli Saksa oli selvästi häviämässä sodan. Suomi oli mm. elintarvikkeiden osalta riippuvainen tuonnista. Olisi pitänyt saada takeet, että ainakin viljaa saataisiin ostettua jostakin tulevaisuudessakin.
Siksi kun sota sitten loppui ja tuli rauha ei moni sitä oikeutettuna pitänyt. Samaahan se ryssä yrittää juuri parhaillaan Ukrainan maaperällä, itä-Ukraina on miehitetty. jonkin sopimuksen tekivät mitä Venäjä ei noudata, varmaan haluaisi paperilla saada lisää maata. Toivotaan että Ukraina pistää hanttiin ja sotii eikä suostu virkamiesten kusetettavaksi kuten Suomessa kävi 1944
Hyvin moni sotilas ja lotta vuodattivat katkeria kyyneleitä sen epäoikeudenmukaisen aselevon ja rauhan vuoksi. Yleisesti he joutuivat marssimaan luokkaa 100 km länteenpäin sen aselevon vuoksi. Esimerkiksi Laatokan rannalla oleva Taipale oli Suomen asevoimien hallussa niin Talvisodan kuin Jatkosodan taistelujen päättyessä. Sieltä oli pitkä matka marssia reppu selässä Moskovan pakkorauhan rajalle.
Ukrainalla on edessä vaalit ja imperialistinen roistovaltio Venäjä tekee taatusti kaiken mahdollisen ja mahdottoman, että Ukrainassa tulisivat valtaan venäjämieliset ja suuntautuminen länteen päättyisi.
Kovasti sotkeevat vaaleja, sehän jo tiedetään. Onneksi meillä on tälläinen demokraattinen onnela tuolla idässä ( lausutaan sarkastisti…). ei ole mitään huolta, aseetkin voidaan takoa auroiksi (kuten Halonen ja Tuomioja jo ehti osittain tekemään), onhan itä naapuri valmis puolustamaan Suomen suverenisuutta omalla armeijallaan.
Aivan kuten Donetskin alueella, Venäjä suojelee ukrainalaisia itseltään, silloin tällöin tarjoo jopa junamatkan Siperiaan,,,täyshoitolaan oppositiolle..
Niin se menee kuten kerroit Marko.
Eikä se koske vain Suomea ja Ukrainaa. Virossa on venäläisiä, jotka tekevät mitä tahansa Venäjän puolesta ja Viroa vastaan. Sama juttu Latviassa, Georgiassa, jne.
Homma on ihan perseestä. Meillä on vielä liuta suomalaisia, jotka ovat valmiita tekemään mitä hyvänsä Venäjän puolesta ja Suomea vastaan. Grrr…
Sitten on vielä ne Leninin mainitsemat ”hyödylliset idiootit”.
Myös Suomessa on venäläisiä jotka kriisin tullen tekee mitä vaan oman maansa (Venäjän) puolesta ja Suomea vastaan… Muistakaa myös se.
Juuri näin. Venäjällä on laki, jonka mukaan venäläisten on toteltava Kremliä, FSBtä, jne. – vaikka olisivat saaneet esimerkiksi Suomen kansalaisuuden. Ei ole väärin olettaa, että ne myös tekevät mitä käsketään, ettei tule outoa myrkytystä, outoa auto-onnettomuutta, tms.
Suomessa on aikas paljon venäläisiä, näistä ei tarvitse kuin 10% olla FSB:n vaikutusvallan alaisia ja rähinän aikana saavat mittavaa tuhoa ja ruumiita (avainhenkilöitä) aikaiseksi…
Ja ei ole vaikeaa.
Niin se on. Ynnä tänne solutetut spetsnazit.
Suomen poliitikot ovat vielä tahtoen tai tyhmyyttään auttaneet siinä.
Varsinkin viikonloppuisin, juhlapyhinä ja ikäluokan vaihtuessa Suomen maavoimien puolustusvalmius on käytännössä nolla.
Hyökkäys Juhannuksena olisi täydellinen katastrofi.
Niinpä, ja se tulisi taas poliittiselle johdollemme täytenä yllätyksenä. Valmiina tekemään tunnistuslennon olisi ehkä kaksi Hornettia. Hyvässä lykyssä ne kaksi lähes aseistamatonta konetta olisivat ilmassa 10 minuutissa hälytyksestä. Juhannuksena sekään tuskin pätisi. Jos taas yritettäisiin ottaa mukaan täysi aselasti, niin ryssät olisivat jo kimpussa ennen kuin ne aseet saataisiin varastosta koneisiin.
Yksi ikivanha skenaarioni.
Asiasta toiseen… Koliseeko kohta Syyriassa kunnolla…
Venäläisen Izvestija-lehden mukaan maa on kokoamassa Välimerelle ennennäkemätöntä merivoimiensa voimannäyttöä.
Syyrian parlamentin tiedottaja Naji Gabid sanoo Izvestijalle, että alusten tarkoituksena on estää länsimaita puuttumasta Syyrian sodan “nopeaan lopettamiseen”, Verkkouutiset kertoo.
Venäläisen laivastoasiantuntija Dmitri Boltenkovin mukaan Assadin joukot valmistautuvat suureen hyökkäykseen Idlibin maakunnassa. Venäjän alusten kerrotaan tukevan iskuja tarvittaessa ohjuksilla.
( SUOMEN SOTILAS)
Tässä lisää:
https://www.verkkouutiset.fi/venaja-kokoaa-valimerelle-laivastoa-syyriassa-odotetaan-hyokkaysta/
Ryssät meinaavat teilata Idlibissä pirunmoisen määrän siviilejä, jotka eivät rakasta Venäjän liittolaista joukkomurhaaja AlAssadia.
Jenkkilä on varoittanut, että se iskee kunnolla hyökkääjiin jos niin tapahtuu.
Kyllä Suomessa oivallettiin jo Stalingradin tappion jälkeen talvella 1943 että ollaan uppoavassa laivassa. Neuvostoliiton rauhanehtoja pidettiin kuitenkin liian kovina varsinkin kun armeija oli lyömättömänä Itä-Karjalassa. Myös Saksaa piti varoa, koska se oli vielä niin vahva että olisi voinut yrittää miehittää Suomen ja nimittää natsihallituksen. Niin kävi Unkarille. Vaikka Suomen armeija olikin vahva jatkosodan lopussa niin sodan kokonaistilanne oli sellainen, että rimpuilu olisi ollut turhaa ja voinut pitkällä tähtäimellä johtaa vielä huonompaan lopputulokseen. Lisäksi moni olisi vielä menettänyt henkensä. Suomen johto toimi mielestäni melkoisen viisaasti. Moka tuli kylläkin sotilaallisesti siinä ettei Neuvostoliiton suurhyökkäykseen Kannaksella oltu varauduttu ja etulinjaa pidettiin huonossa maastossa, hiekkamaalla, jonka Neuvostoliiton tykistö voi ampua tasaiseksi. Kaiken kaikkiaan olimme silti ainoa sotaa käynyt maa Britannian ohella joka ei joutunut miehitetyksi, vaikka maata menikin. En jaksa uskoa, että Stalin olisi taipunut antamaan yhtään enempää kuin Moskovan rauhassa vuonna 1940 vaikka olisimme kuinka sotineet. Kyllä Puna-armeija viimeistään Saksan kukistututua seuraavana keväänä olisi jyrännyt Suomen.
Norppa esittää tapansa mukaan tosiasioita ja argumentteja mielipiteensä tueksi – niin pitääkin.
Vaihtoehtoisen historian skenaarioita on mahdotonta todistaa oikeaksi kun on tiedossa miten todellisuudessa kävi. Suomelle olisi voinut käydä huonommin, mutta olisi voinut toisin toimien myös käydä paremmin.
USAn ja Venäjän välit nimittäin huononivat nopeasti Saksan kukistumisen jälkeen ja Venäjän jo heikoiksi kuluneet asevoimat sitoutuivat miehittämään Viroa, Latviaa, Liettuaa, Puolaa, Ukrainaa, Unkaria, Tshekkoslovakiaa, Itä-Saksaa, Romaniaa, jne. Metsäveljet taistelivat Venäjää ja kommunistinukkehallituksia vastaan tehokkaasti mm. Ukrainassa ja Liettuassa.
Ei Venäjällä ollut riittävästi resursseja valloittaa Suomi ainakaan vielä vuonna 1946. Se oli nähty jo 1944, vaikka silloin Suomi ryssi melkoisesti.
Virhe oli siinä että ei vaadittu Karjalaa takaisin vuonna 1991.
Sekin oli virhe, mutta Jatkosodan asemasodan aikanakin olisi pitänyt varustautua, harjoitella, linnoittaa, jne.
Jos 1939 Venäjä, silloinen Neuvostoliitto ei olisi hyökännyt Suomeen. Se olisi hyökännyt viimestään 1940 keväällä. Se olisi voinut olla meidän osalta pahempi asia. Sota olisi voinut syödä voima varat ennen jatkosodan aikaa… Oletteko ikinä miettineet tätä.
Marko, on erinomainen asia että yllytät meitä ajattelemaan erilaisia skenaarioita.
Kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 30.11.1939, niin Suomen varustautuminen oli aivan surkeassa jamassa. Tykistöä oli varsin vähän, se oli pienikaliiberista ja ammuksia oli mitättömän vähän.
Marsalkka Mannerheim yritti voittaa aikaa myönnytyksin, että Suomi ennättäisi varustautua paremmin ennen Venäjän hyökkäystä. Suomi yritti silloin viimeinkin ostaa aseita hinnalla millä hyvänsä.
Kuten huomaat, niin kolikolla on vähintään kaksi eri puolta.
Se mitä olisi voinut tapahtua jos niin ja näin ei olisi tehty tai tapahtunut kiehtoo aina. Toisaalta mitä on tehty on myös muuttanut maailman historiaa. Loppujen lopuksi pienet asiat, nimi paperissa, käden puristus, kaikki nämä voi muuttaa koko kansan historiaa joko hyvään tai huonoon suuntaan.
Näin on.
Jos Venäjä olisi hyökännyt kesällä eikä talvella niin voi hyvin olla että Suomen miehitys olisi onnistunut. Ehkä Baltia maiden antautuminen vaikutti siihen että Stalin ei uskonut suomalaisista olevan suurta vastustusta.
Kylmällä talvella oli vaikutuksia moneen suuntaan. Myös suomalaisille tuli runsaasti paleltumavammoja esimerkiksi siksi, ettei ollut riittävän suuria saappaita joihin olisi mahtunut lämmikettä. Moni suomalainen sotilas ottikin kaatuneilta ryssiltä huopikkaat ettei jalat paleltuisi.
Suomalaisten hiihtotaidosta oli paikoin etua, mutta ei se ratkaiseva etu ollut. Kyllä ryssien hiihtotaitoisia joukkojakin lahdattiin perusteellisesti.
Talvella vihollinen pääsi vesistöjen ylitse kun ne olivat jäässä, kesällä vesistöt olivat puolustajalle suojana – ei niitä noin vain ylitelty.
Jatkosodan vastahyökkäysvaiheessa 1941 suomalaiset peittosivat ryssät mennen tullen, joten ei se kesä ollut edullista aikaa Venäjän joukoille. 1944 ryssä yritti valloittaa Suomen kesällä, mutta valloittamatta jäi.
On aika selvää, ettei sellainen mottitaktiikka olisi kesällä onnistunut. Kyllä venäläiset ja ukrainalaisetkin osasivat metsässä kävellä, vaikka eivät hiihtää. Tankitkin olisivat siellä jonkin verran voineet varmaan ajaa.
Talvet olivat 1930-luvulla olleet erittäin leutoja. Sitten tuli hirmutalvi juuri vuonna 1939. Vähäluminen ja leuto talvikin olisi voinut olla Suomelle kohtalokas.
Motitus ei sinänsä ollut suomalaisten tavoitteena, mutta kun ryssä ei päässyt eteenpäin niin se kaivautui ja asettui puolustukseen – olipa kesä tai talvi. Suomelta puuttuivat raskaat kranaatinheittimet joilla olisi voinut laukaista motit. Motit sitoivat suomalaisia joukkoja aivan liian paljon.
Venäläisten näkemyksiä motissa olosta voi lukea täältä.
Kyllä motitus oli tavoitteenakin ja ankara talvi ja lumi auttoi siinä: mottihan on saarrettu joka puolelta ja tarkoituksena on näännyttää motissa olevaa. Puna-armeijalla oli paperilla murskaava ylivoima, varsinkin kaluston suhteen. Mutta koska kalusto pääsi pohjoisessa tulemaan vain kapeita teitä ei sitä ylivoimaa päästy käyttämään. Esimerkiksi Suomussalmella ensin hyökännyt 163. divisioona saarrettiin ja pakeni sitten jättäen raskaan aseistuksensa. 44. divisioona oli tulossa sen avuksi Raatteen tietä. Ukrainalaiset sotilaat saivat talvivarusteeksi villahupun ja sitten heidät laitettiin tulemaan rajan yli kolonnan mukana. Ympärillä oli synkkä metsä ja lumihanki, jonne ei hiihtotaidottomilla puna-armeijalaisilla ollut asiaa. Tulta ei voitu tehdä, vaikka pakkasta oli jopa 40 astetta eikä porukalla ollut kamiinoita. Jos olisi ollut kesä tai lauha, vähäluminen talvi, niin tilanne olisi ollut aika lailla toinen. Puna-armeijalaiset olisivat voineet taistella metsässä suomalaisia vastaan ja varmaan käyttää tankkejakin paremmin. Taistelu mies miestä vastaan olisi ollut tasaväkisempää ja neuvostojoukoilla oli enemmän miehiä ja kalustoa. Kovan talven takia kaikki oli sullottu kapeille tieurille, ne olivat paljon helpompi maali. Kesällä ei puna-armeijalaisilla olisi ollut myöskään huolta paleltumisista ja joukkojen taistelumoraali olisi ollut parempi.
Juurikin näin, olisi ollut perin vaikeaa kesä aikaan tämä sama offensiivi meidän pysäyttää, tappiot olisivat ensinnäkin kohonneet huomattavasti. Sekä se että Neuvostoliiton (Venäjä), ei olisi ollut tarve edetä tiettyjä uria pitkin, talvi mahdollisti sen että puolustajalla oli mahdollista ennakoida.
Kesällä olisi ollut ainoimpana vesitiet esteenä, toisaalta, talvella ne oli jäässä ja heidän etunaan, mutta kuten tiedetään paljon hoiti pakkanen ryssää pois päiviltä… sekä se että huolto oli vain tiettyjen taipaleiden kautta hoidettavissa talvella, toisin kuin kesällä.
Onneksi meillä oli hätiköivä naapuri, toivotaan samaa hätiköintiä jatkossa…
Sodassa pitää olla tavoitteena tuhota vihollisen joukko. Suomenkin tavoitteena oli tuhota vihollisen joukko, eikä suinkaan saartaa ja näännyttää.
Saartaminen sitoo omia joukkoja hirmuisen määrän, jos yritetään saada motti pitäväksi, ettei vihollinen saa apua, eikä pääse karkuun.
Pitkäaikaiset motit johtuivat siitä, ettei Suomen voima riittänyt vihollisen tuhoamiseen. Esimerkiksi Talvisodan Kuhmossa suomalaisia joukkoja sitoutui suuri määrä pienten vihollismottien piirittämiseen, niitä joukkoja olisi tarvittu esimerkiksi Karjalan Kannaksella (vaikkapa Summa).
Kuhmossa puuttui raskasta aseistusta niin kuin muuallakin ja hyökkääjät linnoittautuivat niihin motteihin. Talvi auttoi tekemään ne motit ja Kuhmossa se auttoi myös erikoisemmalla tavalla. Mottien avuksi Kuhmoon lähetettiin eversti Dolinin johtama prikaati, n. 2000 hiihtotaitoista miestä, varsutettuina uusilla automaattikivääreillä. Nyt vaan ne kiväärit olivat ilmeisesti tehtään rasvassa, joka tapauksessa ne eivät taistelutilanteessa kovalla pakkasella toimineet. Se oli merkittävä syy prikaatin epäonnistumiseen.
Dolinin prikaati tuhottiin lähes viimeiseen mieheen, mukaanluettuna eversti Dolin.
Talvi versus kesä asetelma sodankäynnissä ei ole mustavalkoinen.
Kesällä upottavat suot ja vesistöt ovat este liikkumiselle – auttavat puolustajaa, ja hidastavat hyökkääjää. Talvella, ellei ole hirveästi lunta suot ja vesistöt ovat jäässä ja kantavat liikkujaa.
Talvella jos on runsaasti pehmeää lunta, niin suksillakaan ei pääse nopeasti etenemään – kunnon hankikelillä suksilla pääsee hyvin eteenpäin.
Konekiväärin ja kranaatinheittimen kanssa on monesti ikävä edetä maastossa olipa kesä tai talvi.