Venäjä yritti kaikin käytettävissä olevin voimin valloittaa koko Suomen Neljännellä Strategisella Suurhyökkäyksellä vuonna 1944.
Puna-armeija kuitenkin epäonnistui yrityksessään tuhota Suomen Puolustusvoimat ja Suomi saavutti loistavat torjuntavoitot jääden itsenäiseksi valtioksi.
Ensin Venäjä yritti strategista läpimurtoa Karjalan kannaksen kautta, mutta Suomi saavutti siellä kolme upeaa torjuntavoittoa.
Kun päähyökkäys epäonnistui, niin Venäjä yritti koukata Laatokan pohjoispuolelta Karjalan kannaksella puolustautuvien suomalaisjoukkojen selkään avaamaan tien Helsinkiin. Suomi kuitenkin saavutti sielläkin upean torjuntavoiton. Venäjä ei vieläkään luopunut yrityksestä, vaan jätti Lemetin hujakoille Laatokan pohjoispuolelle 7.Armeijan 37.Kaartinarmeijakunnan odottamaan, että 32.Armeija pääsisi syvään läpimurtoon viimeistään Ilomantsissa avaamaan ”portin” 37.Kaartinarmeijakunnalle, joka taas avaisi ”portin” Kannaksen kautta Helsinkiin.
Kuinka ollakaan Suomi saavutti suurenmoisen torjuntavoiton myös Ilomantsissa motittaen ja lyöden siellä kaksi venäläisdivisioonaa ja pysäytti niille apuun tulleet joukot.
——
Suora lainaus: ”Ilomantsin korvessa alkanut mottitaistelu nähtiin Stavkassa (Venäjän korkein sodanjohto – jp) siksi viimeiseksi pisaraksi, joka sai maljan vuotamaan yli. Seuraavana päivänä Karjalan Rintaman paras iskuvoima, Lemetin suunnalla toiminut 37.Kaartinarmeijakunta sai käskyn siirtyä Moskovan lähistölle. Näin Stavka luopui suurhyökkäyksen jatkamisesta, kun nopea hyökkäys Suomeen oli muuttumassa pitkäaikaiseksi sodaksi.”(Ari Raunio, et al – Jatkosodan Torjuntataisteluja 1942-44; 2013; sivu 283)
Lopussa olevan lainauksen autor on professori Juri Kilin.
Puolassa matkalla kohti Berliiniä ryssä tarkoituksella viivytti hyökkäystä, kun antoi ensin saksalaisten tuhota vastarintaan nousseet juutalaiset.
Varsovan kansannousun suorittivat pääsääntöisesti etniset puolalaiset, toki joukossa oli myös juutalaisia. Venäjä yllytti puolalaisia nousemaan kapinaan saksalaista miehittäjää vastaan juuri siksi, että saksalaiset tuhoaisivat nämä länsimieliset puolalaiset patriootit. Venäjä lupasi armeijansa tulemaan apuun puolalaisille, mutta päinvastoin pysäytti joukkonsa ja esti myös jenkkejä ja englantilaisia auttamasta tehokkaasti kapinaan nousseita puolalaisia.
Kiitos täsmennyksestä.
USA ja Englanti pyysivät liittolaiseltaan Venäjältä lupaa käyttää Versovan avustuslennoilla venäläistä lentokenttää tankkaamiseen, jotta olisivat voineet pudottaa suurempia kuormia apua puolalaisille – mutta Venäjä kielsi senkin. Venäjä nimenomaan halusi, että Saksa murskaa puolalaiset patriootit.
Suosittelen lämpimästi tätä artikkelia – tietysti tarkoin lähdeviittein luotettaviin lähteisiin.
Alunperinhän Govorovin läpimurtoarmeijan tavoitteet olivat syvällä suomessa ja etenemisestä kohti Helsinkiä puhuttiin avoimesti. Viipuri oli vain välitavoite.
Lento-osasto Kuhlmeyn toiminta alkoi myös kuluttamaan hyökkäysjoukkoja kunnolla juuri Viipurin luovutuksen aikoihin oltuaan vasta muutamia päiviä Suomessa.
Totta Juha.
Ryssien piti päästä suoraan huristamaan hyökkäysvaunuillaan Valkeasaaresta, Viipurin kautta Helsinkiin. Käsky Puna-armeijalle oli tuhota Suomen armeija ja sitten vaan eteenpäin.
Vaan, kun se tuhoaminen ei onnistunut, niin SA kävi viivytystaistelua ja viimein Kivisillansalmen toisella puolella Tienhaarassa ryssille pistettiin luu kurkkuun. Siitä ei huristella Helsinkiin. Seuraavaksi Tali-Ihantalan suurtaistelut. Ei päässyt ryssä siitäkään lävitse, vaikka kuinka hakkasi päätään Karjalan mäntyyn.
Piti yrittää 59.Armeijalla Viipurinlahden ylitse, vaan taas tuli turpiin. Sitten Äyräpää-Vuosalmen taistelut, vaan sieltäkään ei päässyt lävitse – tappiot vaan kasvoivat kasvamistaan. Jne., jne.
Oikeastaan pitää nostaa ryssille hattua siitä Neljännestä Strategisesta Suurhyökkäyksestä vuonna 1944 koko Suomen valloittamiseksi.
1. Yllätys onnistui hyvin. Suomen päämajalla ei ollut hajuakaan, että ryssä hyökkää Valkeasaaressa niin suurin voimin.
2. Läpimurto tehtiin niin perusteellisesti ja nopeasti, että Suomi ei ennättänyt keskittää ajoissa reservejään VT-linjalle pysäyttämään hyökkäys.
3. Suomi oletti ryssien hyökkäävän täydellä voimalla päätien Kivennavan suunnalla, joten siellä oli vahva puolustus – mutta ryssät olivat etsineet heikon kohdan VT-linjasta ja se oli Kuuterselässä. Ryssät pääsivät siellä läpimurtoon, joka ei ollut liian vähäisin vastaiskujoukoin eliminoitavissa.
4. Mutta sen jälkeen suomalaiset joukot pystyivät kuluttamaan ja hidastamaan vihollista kaikkialla niin, ettei Suomen valloitusyritys onnistunut.
Suomen piti välietappi, Suomi kukistetaan ja jatketaan samalla ilomarssilla niin syvälle länteen kuin mahdollista. Toisin kävi ja joukkoja oli siirrettävä kilpajuoksuun kohti Berliiniä. Suomen läpijuoksusta oli tulossa sota. Se olisi sitonut liikaa joukkoja ja kalustoa.
Siksi paperilla menetetyt maa-alueet ryssille tuntui vääryydeltä.
Ei tämä maailma sii ä mielessä ole muuttunut edelleen ryssä vääryydellä maata itselleen hamuaa, väkivalloin ja sitten yksipuolisesti sopien.
Niin, Puna-armeija ei valtavasta ylivoimasta huolimatta kyennyt täyttämään Stavkan antamia käskyjä. Persiilleen meni Suomen valloitusyritys silläkin kertaa. Ei päässeet ryssälän sotilaat liottamaan varpaitaan Atlantille (Norjan rannikolle).
Talvisodassa Puna-armeija ei kyennyt valloittamaan niitä alueita, jotka Moskovan rauhansopimuksella annettiin ryssälälle. Jatkosodassa sama juttu.