Yleisesikuntakapteeni Wolf H. Halsti kirjoitti pätevää tekstiä reservipäällystön koulutuksesta 80 vuotta sitten (1939):
”Suuret sotaharjoitukset ovat nimenomaan päällystön koulutuksen tärkeimpiä vaiheita, katselmuksia, joissa joukkojen sotakelpoisuus voidaan todeta. Suurella yleisöllä on usein aivan väärä käsitys asiasta se pitää »manööverejä» jonkinlaisena leikkiin vivahtavana ajanvietteenä. Näyttää siltä, että tilanne nyt on muuttumassa suotuisammaksi, koska kuluvaa vuotta (1939) varten jälleen on myönnetty koko armeijaa käsittävää harjoitusta varten määrärahat. Näiden koulutustilaisuuksien tulisi ehdottomasti muuttua jokavuotisiksi.
Koska aktiivipäällystöä ei läheskään riitä kaikkien sodan ajan armeijan virkojen täyttämiseen, on sen rinnalle koulutettava reservipäällystöä, t.s. on annettava sopiville asevelvollisille päällystökoulutusta. Näin menetellään kaikissa maissa, joiden puolustuslaitos perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Sodan aikana he toimivat päällystön alimmissa viroissa joukkueen johtajina ja osaksi komppanianpäällikköinäkin.
Tämän ryhmän koulutus on järjestetty siten, että asianomaiset vakinaisen palveluksen aikana – joka on 440 päivää – ensin käyvät aliupseeri- ja sen jälkeen reserviupseerikoulun, minkä jälkeen he resrviupseerikokelaina saavat käytännöllistä koulutusta. Kotiuttamisen jälkeen kelvollisiksi havaitut ylennetään reserviupseereiksi, ja reservin kertausharjoituksissa he johtavat sodanaikaista joukkoaan yhteensä 2×30 päivää. Varsinainen harjoitteluaika – koulutuksen tärkeinvaihe – on kaikkiaan n. 5-6 kuukautta. – –
Kokonaisuutena katsottuna reservipäällystömme taso on arvioitava verrattain tyydyttäväksi. Tästä saamme suureksi osaksi kiittää suojeluskuntajärjestöä, jonka riveihin huomattava osa siitä on liittynyt säilyttääkseen ja täydentääkseen tietoaan ja taitoaan.” (Wolf H. Halsti – Suomen puolustaminen; 1939/2006; sivut 144-145)
Halstin teksti oli pätevää 80 vuotta sitten ja se pätee tänäkin päivänä. Tarvitaan pitkää tehokasta koulutusta, pitkiä suuria sotaharjoituksia ja Suojeluskuntia.
Ei ole rahaa pitkiin suuriin harjoituksiin valtion kirstussa. Eikä työnanatajat moiseen edes suostuisi. VEH harjoituksiin ei tule tarpeeksi porukkaa koska työnantajat monasti estää ne.
Rahalla se pyörii. Kun sitä ei ole siihen budjetoitu, ei onnistu.
Tottahan toki tarvitaan rahaa maanpuolustukseen.
Puolustusmäärärahat pitää nostaa nopeasti ja pysyvästi vähintään tasolle 2% bruttokansantuotteesta. Kun niistä on nuukailtu käytännössä koko Jatkosodan jälkeisen ajan, niin kymmeneksi vuodeksi vähintään tasolle 2,5% BKTstä.
VEH Harjoitukset suuntautuvat pääosin toimintaan sitoutuneille maakuntajoukoille ja taistelukoulutusyksiköille, mutta harjoituksiin voi saada kutsun kuka tahansa reserviläinen. Normaalisti vapaaehtoinen harjoitus kestää viikonlopun ajan.
Perinteisistä kertausharjoituksista poiketen vapaaehtoisissa harjoituksissa ei makseta reserviläispalkkaa, mutta muut etuudet ovat samat kuin muissakin harjoituksissa.
Vaikka osallistuminen on vapaaehtoista, harjoituksen alkamisen jälkeen reserviläistä koskevat samat lait ja määräykset kuin ketä tahansa sotilasta. (PV)
Näitä harjoituksia työnanatajat inhoavat. Tiedän kokemuksesta sekä tullessa harjoitukseen kun porukkaa puuttuu on yleisin syy juuri tämä. Pitäisiköhän työnanajien osallistua myös näihin talkoisiin, heitähän harvemmin näkee missään harjoituksissa, kovista harjoituksistakin heitä uupuu juuri sen takia että heillä on firma.
Entäs jos kaikki olisi yrittäjiä Suomessa, eikä kukaan tulisi..karrikoiden mutta ymmärrät pointin.
VEH on suunnilleen samaa kuin suojeluskuntien lyhyet harjoitukset (Virossa).
Virossa työnantajien on lakisääteisesti päästettävä työntekijänsä sekä kertausharjoituksiin, että suojeluskuntien harjoituksiin. Ei ole nokan koputtamista.
VEH , käsketty henkilölle jolla on sotajansijoitus, vapaaehtoinen harjoitus. Suoraan verrannollinen normaaliin kertausharjoitukseen.
Niin, Suomessa työnantajat estää jopa koviin harjoituksiin menemisiä, varsinkin nämä vapaaehtoiset käsketyt harjoitukset on helppo estää.
Tämmöinen on Suomi..
Suomessa kertausharjoituskutsut annetaan lähes aina monta kuukautta ennen kyseistä harjoitusta. Siten olisi aikaa järjestellä asiat siihen malliin, että kertausharjoitukseen pääsee ongelmitta.
Virossa harrastetaan myös pikaharjoituksia ilman ennakkoilmoitusta – tyyliin heti joukon perustamispaikkaan. Niistä voi hyvinkin olla harmia työnantajille, mutta samaa henkilöä ei toisaalta hyppyytetä pikaharjoituksissa yhtenään.
Onko se edes laillista, että työnantaja estää työntekijää menemästä kertausharjoitukseen? Minua epäilyttää suuresti.
Se on laillista. Ei työnantajan tarvitse suostua. Voi vedota moneen seikkaan. Sitten kun työpaikoilla on irtisanomisen pelko, ei työntekijä lähde taistelemaan asiansa edestä. Olen törmännyt asiaan useasti. Näitä kuulee kun käy siellä kertaamassa.
Toisaalta jos työntekijä tosiaan haluaa päästä johonkin kertausharjoitukseen, niin hän myös yleensä sinne pääsee – käyttää vaikka lomapäiviä.
Ihan kuultuja keinoja joilla työnantaja torppaa krt harjoitukseen menemisen , jos ainoastaan sinä osaat jonkun erikoishomman eikä tilalle saada väliaikaisesti ketään muuta tekijää. Ja onnistuu vielä perustelemaan, että hommaa on pakko tehdä juuri kertaushetkenä.
Tällöin mm ei tarvitse mennä.
Näitä on lukuisia tarinoita. Mutta se siitä. Kun ei ole valtiolla rahaakaan kertautella kuukausi sodalla…mm maahanmuutto kikkailuluun on palanut jo yli 1,4 miljardia euroa…silläkin rahalla olisi saanut jotain aikaiseksi…edes vähän…ihan vähän..
Ynnä tuulivoimatuet, kehitysapu, turha byrokratia, jne.
Maahanmuutto pelleilyyn mennyt reilu miljardi euroa on sama kuin olisi poltettu rahat juhannuskokossa. Tuulivoimala on edes pystyssä…
Molemmat ovat haitallisia Suomelle.