Hyökkäyksen alkaessa eversti Aaro Pajarin 18. Divisioona (18.D) oli ryhmitetty valtakunnan rajalle pääpiirtein Imatran-Rautjärven väliselle alueelle.[ii] Ilmeen kirkonkylän vapautuksen jälkeen suunta oli kaakkoon. Siten 18.D vapautti mm. Kirvun, Inkilän ja Sairalan.
Vuoksen 18.D ylitti Hopeasalmesta omin lupinensa (oikeammin vastoin kieltoa). Kun armeijakunta antoi ylimenokäskyn, niin kaksi pataljoonaa oli jo vastarannalla.[iii] Ylimeno alkoi 17.8.1941 kello 23.00. Salaamissyistä tykistövalmistelua ei ammuttu.[iv]
”Eversti Pajari lähetti armeijakunnan esikuntaan väkevän sanoman: »Olen ylittänyt Vuoksen, etenen röyhkeästi.»”[v]
Koko artikkelini Karjalan Kannaksen vapauttamisesta ryssän miehityksestä löytyy täältä.
Kun Venäjä aloitti Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan alkaen 22.6.1941 kello 6.05, niin Suomi lähti vastahyökkäykseen ottamaan Venäjän Suomelta ryöstämät alueet takaisin oikealle omistajalleen.
Taisipa siellä olla myös isäni.
Isävainaani sedät olivat Jatkosodan aikana 3. divisoonassa jonka komentajana oli Pajari.
Pajari oli oikea sotilas – mutta Jatkosodan aikana hänellä oli jo melkoisen huono kuulo – siten keskustelut kuuluivat kauas. Sama homma ns. ”Hiljaisen Viljasen” kanssa.