”INNOKAS kalamies kapteeni Haka on Itä-Karjalan hyviä kalavesiä muistaen tuonut kotoaan pitkäsiimalaatikon. Äänislinnan aseman tungoksessa tarttuu siitä esille tullut vallaton koukku asemalaiturilla kiirehtivän lotan manttelin liepeeseen. Siimaa on ulkona jo useita metrejä, ennenkuin perässä juokseva kapteeni saa lotan pysähtymään. Kun kapteeni on kontällaan irroittamassa koukkua, seuraa kiinnostunut matkaseurue tilannebta. Luutnantti Ollila vilkaisee sievään, kasvoiltaan punaiseksi karahtaneeseen lottaan ja tokaisee: ”Millainen kala! Minäkin taidan hankkia matkakatiskan.”-”
(Kansa Taisteli; 2/1967; sivu 65)
Pitkäsiiman nostaminen on mielenkiintoista touhua, kun ei tiedä mitkä vonkaleet siellä siimanpäässä potkii.
Isäni opetti minulle pitkäsiimakalastuksen jo kun olin pieni lapsi.
Meilläkin oli pitkäsiima, mutta en muista siitä kuin kummallisen laatikon täynnä siimaa ja koukkuja.
Tuttua on ja kalaa tulee, mutta mielestäni aika työläs ja taitoa vaativa.
Harvemmin kuitenkaan tällaista saalista. 🙂
Vähäpoikana enoni kanssa pitkävartisella haavilla pyydystettiin ruutanoita vesikuopasta, laitettiin syöteiksi pitkäsiimaan ja kuhaa saatiin. Se oli Tammelan Pyhäjärvi, kalaisa vesi.
Joskus iltamyöhällä sateen jälkeen kerättiin Mustialan kartanon pelloilta kastematoja, pitkänsiiman syöttinä toimivat hyvin, ahvenia tuli saaliiksi.
Joskus onnistuu isolla syötillä saada iso saalis, joka sotkee siiman.
Ulapan uimareille pitkäsiima voi koitua kohtaloksi, jos ei ole teräasetta mukana.
Ei pitkällä siimalla enää kukaan kalasta hyvä onki mutta hankala muutoin terv tepivaari
Viritin pitkäsiimaa kaverin kanssa. Loppuvaiheessa saimme huomata, että alkupää oli tarttunut veneentappiin. joten uusiksi meni.
Noihin voi tarttua myös lintuja, jotka käyvät siimaa kokemassa. En muista oliko moisesta kuinka paljon kokemusta. Mutta intohimoinen pitkäsiimamies oli hän.
Itse sain naapurilta pitkäsiiman, koska kahdeksankymppisenä ei jaksanut. Saapi nähdä tuleeko koskaan laitettua, kun nyt ei ole venettäkään.
Pitkäsiimakalastus on vähän vaivaloinen, perinteitä vaalivan ja kalastuksesta aidosti tykkäävän laji, paljon helpompi on laskea katiska tai verkko. Taitanee olla katoavaa kansanperinnettä niinnuin kai tuulastus ja nuijakalastus ohuen kirkkaan syysjään alta.
Vesilintuja saa kyllä helpommin verkolla kuin pitkäsiimalla.