”Jos vapaussotaa katsellaan niiden kahden sodan muodostamaa taustaa vasten, jotka Suomi joutui käymään viime maailmanpalon yhteydessä, ei kukaan voi olla näkemättä vuoden 1918 taistelua oikeassa valossaan: kolmen sotamme päämäärä on ollut sama! Niin paljon kun on tehtykin vapaussodan alentamiseksi pelkäksi sisällissodaksi, josta syy on haluttu vierittää maan laillisen hallituksen ja armeijan niskoille, se ei voi muuttaa sitä tosiasiaa, että me sekä v. 1918 että myöhemmin suojelimme valtakunnan koskemattomuutta ja olemassaoloamme itsenäisenä valtakuntana. Jollemme olisi nousseet v. 1918, Suomesta olisi parhaassa tapauksessa tullut laajan Neuvostoliiton autonominen alue, vailla kansalaisvapautta, vailla todellista valtiollista olemassaoloa ja vailla paikkaa vapaiden kansakuntien joukossa. Vaikka myöhemmin olemmekin joutuneet maksamaan vapaudestamme verrattomasti kalliimman hinnan, älköön vapaussodan uhreja ja ponnistuksia unohdettako. Harvoin lienee sotaa viety voittoon niin vähäisin aineellisin voimavaroin, harvoin niin vaativia sotatoimia suoritettu improvisoiduin joukoin.
Minulle henkilökohtaisesti ei suinkaan ollut helppoa palveltuani kolme vuosikymmentä suurvallan armeijassa ja totuttuani sen erikoislaatuun ja vakiintuneisiin muotoihin sopeutua vuoden 1918 olosuhteisiin, kun vielä olin vailla sitä tukea, jonka ylipäällikölle antaa toisaalta hänen hallituksensa, toisaalta sotilaallinen kuri, yhtenäinen koulutus ja katkeamattomat perinteet. Uskolliset työtoverit auttoivat minua selviytymään, ja suojeluskuntien sekä värvättyjen ja asevelvollisten joukkojen urhoolliset upseerit ja sotamiehet toivat meille voiton. Sen vuoksi mieleni on liikuttunut, kun olen antanut ajatusteni viipyä vapaussodassa. Suomen armeija, jota omassa maassa monet vihasivat ja parjasivat ja jota muuallakin väärin arvosteltiin, pelasti maan perikadosta ja laski perustuksen, lujemman kuin mikään julistus, Suomen tulevaisuudelle itsenäisenä valtiona.”[i]
——
[i] G. Mannerheim – Muistelmat, 1. osa; 1951; sivut 356-358
Siis Vapaussodasta, ”sisällissota” on harhaanjohtava nimitys.
”Niin paljon kun on tehtykin vapaussodan alentamiseksi pelkäksi sisällissodaksi, josta syy on haluttu vierittää maan laillisen hallituksen ja armeijan niskoille, se ei voi muuttaa sitä tosiasiaa, että me sekä v. 1918 että myöhemmin suojelimme valtakunnan koskemattomuutta ja olemassaoloamme itsenäisenä valtakuntana.”
Edellä oleva on hämärästi muotoiltu ajatus. Dingeldangelia.
Voisi kuvitella em. lausuman perusteella, ettei Mannerheim suosinut analyyttistä ajattelua. Analyyttisessä ajattelussa asiat eritellään, eikä kiedota toisiinsa takkumaiseksi rakenteeksi.
Mannerheim kirjoitti asian täysin ymmärrettävästi. Jos ei ymmärrä, niin on syytä katsoa peiliin.
Ymmärtää ken tahtoo, muutta logiikka on sekava, eli sitä ei ole.
Taikka sitten se edustaa ns. sumeata logiikkaa, jossa joutuu arvailemaan kirjoittaja totuusarvoja. Siihen kyllä piiloutuu ajatus, että kyseessä oli myös sisällissota, jota nimikettä voisi siis luultavasti hänen mielestään käyttää joissakin yhteyksissä. Se ei selviä, missä määrin hän hyväksyisi sisällissota -nimikkeen käytön missäkin yhteydessä.
Mannerheim kertoo, että jotkut tahot ovat halunneet käyttää Vapaussodasta alentavasti nimitystä ”sisällissota”.
Mannerheim ei käytä sitä nimitystä.
Eli sisällissota -nimikettä voi käyttää, kunhan ei käytä sitä alentavasti.
Siispä M:n arvostelun kärki kohdistui niihin, jotka eivät suvainneet vapaussota -nimikettä, mutta suvaitsevaisena M todennäköisesti hyväksyi sodalle muitakin nimikkeitä, kunhan ne nimikkeet rajoittuivat omaan tarkastelunäkökulmaansa.
Olisi parempi, että et jauhaisi paskaa minun blogissani. Jauha omassasi.
Termin ”sisällissodan” käyttäminen Vapaussodasta on alentavaa – merkitystä vähentävää.
Ainakin M. näyttäisi ”sisällissodan” hyväksyvän, jos vain ei käytetä vääristellen tai alentavasti. Mutta M. olisi voinut sanoa sen paremmin jäsennellen selkeyden vuoksi.
Sota venäjää vastaan osoitti ettei kapinalliset punaisiksi nimitetyt suinkaan halunneet venäjän vallan alle vuoden1918.
Sillä ei ole merkitystä mitä punaiset halusivat tai olivat haluamatta. Käytännössä ”punaisten” voitto olisi merkinnyt Suomen itsenäisyyden menettämistä ja joutumista osaksi Venäjää – kuten tapahtui vapaussotansa hävinneille Georgialle ja Ukrainalle.
Edelleen, jos osa suomalaisista ei olisi liittynyt Venäjän puolelle ja yrittänyt vallankumousta, ei yksikään olisi kuollut 100 vuotta sitten käydyssä sodassa.
Edelleen, näin se vaan on.
Ilman kapinaakin Suomi olisi joutunut kuitenkin taistelemaan Venäjän joukkoja vastaan ja siinä olisi tullut tappioita. Tappiot olisivat kuitenkin olleet oleellisesti vähäisempiä kuin tapahtuneessa historiassa, jolloin piti kukistaa myös kapina.
Eipä olisi tätä lahtari punikki syndroomaa jos ei murto-osa suomalaisista olisi mennyt ajamaan typerää vallnkumousta Venäjän kanssa.
Edelleen osa suomalaisista on vielä sinisilmäisiä Venäjän suhteen, se on ihmeellistä.
Suorastaan käsittämätöntä on miten vasemmistolaiset ovat Venäjän puolella, vaikka Venäjä ei enää ole kommunistinen. Oli se ”reporadio” mahtavan tehokas propagandakanava.
Vihreät, vasemmisto, kepu
On hyväksi ymmärtää muiden motiiveja ja ajattelutapaa. Venäjähän on mahdollinen uhka Suomelle ja siksi joudumme ylläpitämään kalliisti varusteltua puolustuslaitosta.
Mutta ehkäpä vasurit tarkastelevatkin asiaa myös globaalista näkökulmasta, josta tarkastellen militaristien ja pyssytehtaiden intressejä palveleva USA on uhkana koko Tellukselle.
———————–
Huolta aiheuttaa Venäjän johtajien horinat siitä, että tahtoisivat palauttaa Venäjän suurvalta-aseman. Parempi olisi kerätä Euroopan kirkoissa kolehtia, jotta Venäjä jotenkin pärjäisi.
Luultavasti Venäjän joukkojen evakuoiminen täältä sen jälkeen, kun Saksa ja Venäjä olivat solmineet rauhan 3.3-18, olisi ollut hidasta. Ei sakemannikaan poistunut Lapista käden käänteessä vuonna -44.
Saksalla oli myös hanke liittoutumisesta Venäjän kanssa länsivaltoja vastaan, josta syystä Britannia hyökkäsi Muurmanskin suunnasta. Länsivallat olisivat voineet hyökätä myös Ruotsin kautta, jolloin venäläiset olisivat tarvinneet joukkoja täällä.
Mannerheim oli paras mahdollinen johtaja niin vapaussodassa, talvisodassa kuin jatkosodassa.
Jotkut ovat sanoneet, että Mannerheimin oikea käsi Aksel Airo olisi ollut parempi ylipäällikkö kuin Mannerheim. Enpä usko. Mannerheim tunsi paitsi venäläisen armaijan toimintatavat myös venäläisen mentaliteetin. ”Ylipäällikön pitää ottaa huomioon myös se, että sota voidaan hävitä. Leningrad on venäläisille pyhä kaupunki. Jos sota hävitään ja jos suomalaiset osallistuvat Leningradin piiritykseen, venäläiset eivät anna meille koskaan sitä anteeksi”.
Tämä on yksi esimerkki Mannerheimin kaukonäköisyydestä.
Niin Lasse, Mannerheim oli ehkä jopa enemmän valtiomies ja diplomaatti kuin sotilas.
Minä olisin Mannerheimin asemassa sotinut ”täysillä” kun kerran piti sotia. Auttanut Saksaa valloittamaan Pietarin ja valloittanut Sorokan, sekä luovuttanut sen sitten saksalaisille pidettäväksi.
Ne kaksi voittoa olisivat ehkä riittäneet siihen, että Venäjä olisi hävinnyt Toisen Maailmansodan, aivan kuten Venäjä hävisi Ensimmäisen Maailmansodan.
Bolseviikit solmivat rauhan Saksan kanssa. Ja Saksa hävisi myös 1 maailmansodan. Nää olikin eräitä edellytyksiä Suomen itsenäisyydelle. Kuten valkoisten voitto.
Venäjä nimenomaan hävisi Ensimmäisen Maailmansodan Saksalle ja Saksa saneli ehdot.
Nykyinen valtiojohtokin presidentti Niinistö mukaan lukien käyttää termiä sisällissota, joten se on hyväksytty nimitys kauheille tapahtumille vuoden 1918 korkeimmalta valtiojohdolta. Jokainen toki voi käyttää itse mitä nimitystä haluaa. Ei taida olla olemassa ”väärää” nimitystä niille hirveyksille 100 vuotta sitten.
Isenäisyyssota jota myös vapaussodaksi kutsutaan.
”Sisällissota” nimitys on harhaanjohtava – totuuden vääristelyä.
Vuonna 1918 Suomi joutui käymään sodan Venäjää vastaan. Sen sodan rauhansopimus solmittiin Suomen ja Venäjän välillä.
Siten nimitys ”sisällissota” ”unohtaa” erittäin tärkeän historiallisen tosiasian.
Itsenäinen Suomi on joutunut käymään Venäjää vastaan tähän mennessä kolme veristä sotaa: Vapaussodan, Talvisodan ja Jatkosodan.
”Se, että Venäjä oli vuonna 1918 heikko ja sekasortoisessa tilassa, ei tarkoita sitä, etteikö Suomi olisi käynyt vapaussotaansa Venäjää vastaan.” – –
Virolaiset joutuivat aikanaan kokemaan sen, mitä vapauden menettämisestä koituu. Sen tähden Virossa puhutaan edelleen yksinomaan vapaussodasta, kun tarkoitetaan virolaisten taistelua venäläisiä ja paikallisia punaisia vastaan vuosina 1918-1919. Siellä sodan nimitystä ei ole poliittisista syistä muutettu niin kuin kävi meillä Suomessa vasemmistoradikalismin hallitsemina vuosikymmeninä.” (Mikko Uola, Vapaussoturi 2/18, sivu 35)
Ei Venäjä ollut silloin heikko, se oli sen ajan suurvalta, sillä oli voimavaroja ja varantoa, se oli heikko henkisesti.
Nyt Venäjä on heikko monella osaa, se bluffaa.
Venäjä oli vuonna 1918 sotilaallisesti heikko. Se oli lähtenyt ”soitellen sotaan” (nimenomaan Venäjä halusi saada aikaan Ensimmäisen Maailmansodan) ja Saksa iski Venäjän armeijan ”maan rakoon”.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Sarajevon_laukauksista_ens.htm