Mainilan laukaukset 31.8.

Imperialistinen Venäjä ampui 26.11.1939 Mainilan laukaukset saadakseen tekosyyn hyökätä Suomen kimppuun – Talvisota. Venäjän NKVDn (KGB, FSB) joukot ampuivat tykeillä ja kranaatinheittimillä omia joukkojaan. Venäjä väitti suomalaisten ampuneen ne laukaukset. Venäjä myönsi Suomen syyttömyyden ko. laukausten ampumiseen vasta ”kansojen vankilan” romahdettua viitisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Suomalaisia jäi kismittämään aiheeton syytös. Venäjä aloitti jälleen uuden sodan Suomea vastaan, hyökäten Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Suomi aloitti vastahyökkäyksen 10.7.1941 saavuttaakseen sellaisen puolustuslinjan, joka sitoo vain siedettävän määrän suomalaisia joukkoja, sekä vaikeuttaa Venäjän yllättäviä terroripommituksia syvälle Suomen alueelle.

Elokuun viimeisenä päivänä 1941 Suomi sitten viimein ampui ”Mainilan laukaukset”, jotka olivat jääneet ampumatta Talvisodan yhteydessä. Kun Venäjä kerran väitti kiven kovaan Suomen ne ampuneen, niin pitihän ne sitten ampua vaikkakin pari vuotta myöhemmin.

Muutamiin 203 mm kranaatteihin nimittäin maalattiin TK-miesten kuvatessa teksti »Mainilaan» ja sen jälkeen ammuttiin kylään usean patteriston tuli-isku.

Kuva lehdestä Sotaveteraani 5/2005 sivulta 18.

Ennen Toista Maailmansotaa Suomella olisi ollut mahdollisuus ostaa USAsta mm. tykkejä, vaan ei ostettu – ”säästettiin”. Talvisodan sytyttyä suomalaiset lähtivät shoppailemaan USAan, mutta nyt sitten ”neutraalina” pysyttelevä USA ei enää suostunut myymään. Valtuuskunta löysi kuitenkin Ensimmäisen Maailmansodan aikaista romua, josta alettiin käymään neuvotteluja, jotka eivät johtaneet sodan kuluessa tuloksiin. Talvisodan jälkeen Suomi sai viimein tilattua tätä romua. 32 kpl näitä I MS aikaisia 203 mm brittivalmisteisia haupitseja saapui viimein Petsamon satamaan heinäkuussa 1940 neljä kuukautta Talvisodan päättymisen jälkeen.

Tästäkin tositarinasta viisaammat voisivat ottaa opikseen, että puolustusmateriaali on ostettava aikoinaan syvän rauhantilan vallitessa.

13 vastausta artikkeliin “Mainilan laukaukset 31.8.”

  1. Puoli vuosisataa Talvisodan jälkeen Venäjä myönsi ampuneensa itse Mainilan laukaukset tekosyyksi hyökätä Suomeen. Nykyinen Venäjän hallinto kiistää jälleen hyökkäyksensä.

  2. Entäpä jos Venäjä ei olisi ampunut näitä lavastettuja laukauksia vaan olisi pistänyt ukkoo ja masinaa rajan yli tuosta vaan. Olisiko maailma reagoinut eri tavalla, nythän nämä ”Mainilan laukaukset” hämmensi ulkovaltoja…

    1. Venäjällä on ollut ja on sellainen tapa, että Venäjän hyökkäyksen uhri lavastetaan syylliseksi. Ehkä se on sekä ulkoiseen, että sisäiseen käyttöön. Ehkä ryssät lähtevät ryöstöretkelle vieraaseen maahan innokkaammin kun se lavastetaan syylliseksi.

    1. Markon linkin takaa löytyi tällainenkin kappale:

      ”Venäjän mediassa on viime aikoina ollut artikkeleita ja tv-ohjelmia talvisodasta. Niissä on jopa väitetty, että Suomi ampui Mainilan laukaukset ja että Suomi itse provosoi tahallaan talvisodan alkamisen.”

      1. Juu, halusimme talvisodan koska meillä ei ollut 1939 mitään muutakaan tekemistä. Ja tottakai meidän oli fiksuin valita naapureistamme se suurin valtio jotta olisi tarpeeksi sitä tekemistä.

        Pakkohan tämä asia on näin esittää koska muutoin näillä alustoilla jokin punikki levahtaa taas totaalisesti… Kun ei kestä tosiasioita.

        Parasta ”sotahullujen” toimintaa ikinä, ohyeah, rocken roll! Tziizuz sentään. 🙂

        1. Venäjän julistusten mukaan Suomessa oli vallassa verenhimoisten diktaattorien kopla, joka sorti Suomen työväestöä. Pitihän Venäjän välttämättä tulla auttamaan työväestöä vapautumaan sortajien ikeestä.

          Lukekaapa millaista propagandaa Venäjä harjoitti Suomea vastaan juuri ennen hyökkäystä Suomen kimppuun.

    1. Marko: ”Eli ei tämä maailma Mainilan laukauksistakaan ole juuri muuttunut”

      Niin, vuonna 2008 Venäjä hyökkäsi Georgiaan väittäen Georgian asevoimien murhanneen Tshinvalissa 2000 siviiliä. Heidi Tagliavinin raportin mukaan Tshinvalissa oli kaikkiaan 162 uhria mukaanluettuna Georgian vastahyökkäys, Venäjän hyökkäys ja Venäjän pommitus. Siinä 162:ssa saattoi hyvin olla mukana myös aseistettuja taistelijoita.

      Vuonna 2014 Venäjä valehteli Kiovassa tapahtuneen aseellinen vallankaappaus, vaikka todellisuudessa:

      Ukrainan venäjämielinen presidentti Viktor Janukovitsh kieltäytyi 21.11.2013 odottamattomasti allekirjoittamasta assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta Euroopan Unionin kanssa ja antoi selvästi ymmärtää suuntautuvansa Venäjän isännöimään Euraasian liittoon.

      Ukrainan kansa reagoi tähän presidenttinsä petokseen ja valtasi Kiovan keskustan. Massojen taktiikka oli yksinkertainen – kaduilta ei poistuta ennen kuin hallituksen politiikka muuttuu.

      16.1.2014 Ukrainan vallassa ollut koalitio rikkoi totaalisesti Ukrainan Parlamentin sääntöjä ja sääti ilman opposition paikallaoloa epädemokraattisen lakipaketin.

      Ukrainan pitkäaikainen pääministeri Mykola Azarov joutui eroamaan 28.1.2014 ja pääministeriksi tuli varapääministeri Serhyi Arbuzov.

      Rauhanomainen mielenosoitus muuttui veriseksi alkaen 18.2.2014 ja venäläisten tarkka-ampujien suorittamaksi mielenosoittajien ja poliisien joukkomurhaksi 20.2.2014. Joukkomurhan jälkeen yli 50 hallituskoalition kansanedustajaa siirtyi opposition leiriin ja suuri osa viranomaisten joukoista kieltäytyi täyttämästä käskyjä ja poistui.

      22.2.2014 Ukrainan parlamentti äänesti parlamentin johdon vaihtamisesta ja presidentti Janukovitshin erottamisesta. Päätöksen puolesta äänesti 328 kansanedustajaa, eli sillä oli hyvin vahva kannatus. Virkaatekeväksi presidentiksi nimitettiin Oleksander Turtshinov.

      23.2.2014 venäläiset vaihtoivat väkivalloin Sevastopolin kaupunginhallituksen ja pienet vihreät miehet (Venäjän erikoisjoukkojen sotilaat) alkoivat valumaan Sevastopolin sotasatamasta koko Krimin niemimaalle.

      27.2.2014 ne Venäjän erikoisjoukkojen sotilaat ilmaantuivat Krimin alueparlamentin rakennukseen ja niiden paikallaollessa ”äänestettiin” Krimin johtoon porukka, joka oli vaaleissa saanut viisi prosenttia äänistä ja joka välittömästi tiedotti halunsa liittää Krimi Venäjään.

      27.2.2014 pääministerin tehtäviä hoitanut Serhyi Arbuzov luovutti pääministerin valtuudet Arseni Jatsenjukin hallitukselle, jolla oli parlamentin enemmistön tuki takanaan.

      Eli sotilasvallankumous tapahtui Krimillä (Sergei Aksjonov valtaan), eikä aseellinen vallankaappaus Kiovassa, kuten Venäjän propaganda valehtelee.

        1. Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto allekirjoitti Helsingissä Etyj-sopimuksen, joka tähtäsi länsi- ja itä-blokkien suhteiden parantamiseen. Sopimus sai jatkoa vuonna 1990 Pariisissa, jossa allekirjoitettiin “kylmän sodan rauhansopimus”. Neuvostoliitto oli allekirjoittajien joukossa.

          Vuonna 1994 Venäjä allekirjoitti Budapestin sopimuksen (Budapest Memorandum), jossa Ukraina luovutti ydinaseensa Venäjälle. Venäjä sitoutui kunnioittamaan Ukrainan rajoja. (Verkkouutiset)

          Vaan kuinkas kävikään. Ryssä on rikkonut sopimuksia ja näitä sopimuksia on lisääkin. Kuinka neuvotella diktaattorin kanssa.

          1. Hyökätessään Suomen kimppuun 30.11.1939 Venäjä rikkoi törkeästi Suomen ja Venäjän välillä voimassa ollutta hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta, sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä, sekä allekirjoittamaansa YKn edeltäjän Kansainliiton peruskirjaa. Niinpä Kansainliitto potki Venäjän pihalle Kansainliitosta.

            YKn pitäisi vastaavasti potkia Venäjä pihalle YKsta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *