Jotkut osaavat tehdä samasta raaka-aineesta parempaa

On se vaan kummallista miten samasta raaka-aineesta voi tehdä joko tavallisen ruokatankkauksen tai aivan herkullisen aterian.

Yksi esimerkki on aivan viime päiviltä. Vuodenvaihtumisen jälkeen oli saatavana melkein kohtuulliseen hintaan sellaista kinkusta tehtyä leikettä, jota en olisi varmaankaan ostanut normaalihintaan. Olen nautiskellut siitä ostoksesta monta päivää, tänään viimeisen annoksen voilla voidellun ja mikrossa lämmitetyn Reissumiessiivun päällä. Se taisi olla Korpelan Suussa sulavaa savusaunapalvikinkkua, tai jotakin sinne päin. En ymmärrä miten kinkusta on savustamalla voitu saada niin erinomaisen makuista – ja monenlaista kinkkua on tullut tässä elämässä syötyä. Olisikohan tavallisten leppälastujen sijaan tai lisäksi ollut jotakin muuta, joka antoi niin upean maun? Kuvittelen, että se savustaminen on myös ollut erittäin pitkäaikainen, sillä maku ei ollut vain pinnassa, vaan hyvin suuret ohuet siivut olivat hyvänmakuisia myös ”sisältä”. Toki minä pistin monta ohutta siivua kerralla leivän päälle.

Toinen esimerkki on Tallinnasta. Olin marraskuun lopulla yön tavallista paremmassa hotellissa vanhassakaupungissa – kun seuraavana päivänä minun piti kouluttaa Suojeluskunnan päämajassa. Tiesin että aamulla pitää hotellissa tankata kunnolla kun koulutuksen valmistelun ja koulutuksen aikana ei ollut luvassa oikeaa ateriaa, vaan vain hilppeitä ja juotavaa.

Hotellin aamupalalla oli sen normaalin valikoiman lisäksi valtava määrä muuta erilaista valittavaa. Taisin kuitenkin silloinkin aloittaa puurolla. Mieleen on kuitenkin jäänyt, että sen tavallisen hotelliaamiaisen pekoni (raitasika) oli ilmeisesti parasta mitä olen koskaan saanut. Toisella kierroksella otin sitä hieman munakokkelin, lihapullien ja pikkunakkien kaveriksi.

Nimenomaan se pekoni oli niin hyvää, että tein santsikierroksen jossa oli iso annos sitä pekonia ja hieman myös munakokkelia. En osaa edes kuvitella miten siitä tavallisesta ”raitasiasta” oli saatu niin suurenmoisen makuista, mutta niin vaan oli. Kävin erikseen kiittämässä hotellin henkilökuntaa nimenomaan siitä pekonista.

Toki sen ylimääräisen kierroksen jälkeen hyödynsin vielä mm. erinomaista juustovalikoimaa.

Varmaankin arvaatte, että koulutuksen taukojen aikana minua ei kiinnostanut ”hilppeet” vaan join lasitolkulla vain ihan tavallista hyvää vettä (toki ”automaatista” kylmää, eikä tavallista kraanavettä). Ehkä se vesi oli verrattavissa lähdeveteen.

12 vastausta artikkeliin “Jotkut osaavat tehdä samasta raaka-aineesta parempaa”

  1. Itsekin olen ostanut tuota Korpelan suussa sulavaa palvikinkkua.
    Toinen suosikkini leivän päälle on Wurstin sisäpaistisuolaliha.

  2. Jäänyt tuo punainen liha itsellä aika vähälle, kanapuolella ei vielä oikein gurmeeta ole – se pitää keittiössä itse tehdä se gurmee-faktori.

  3. Parasta palvia mitä pitkän elämäni aikana olen suuhuni laittanut sain vastikään kilon palan naapuriltani. Hän oli savustuttanut joitakin sian kasler paisteja Björköbyyn kylässä Raippaluodon saaren äärilaidalla. Siellä on kuulemani mukaan vuosikymmenien jos ei vuosisatojen kokemus savustamisesta, enimmin lampaita savustavat mutta myös sian ja hirvenkin ruhon osia.
    Aikojen saatossa ovat hienosäätäneet savustuksen taidon sellaiseen huippuun että ei paremmasta väliä. Pitkään säilyy auvoinen ilme, silmät puoliraollaan etäisyyteen tuijottaen hänellä ken vastikään Björköbyyn palvia reilun siivun on voileipänsä päällä nauttinut.

  4. Tämähän on Myllymatti ihan todellista tietoa. ”Saaristolaissavustaminen”, jos toki sisämaankin vanhojen savustajien tietotaito alkaa hukkumaan. Tuolla Jämijärvellä löytynee vielä ehkä ns vanhan kansan savustaja.
    Nämä teolliset savustajat; Kivikylä, Korpela, Savupojat = HK-scan. Bulkkiteollisuutta. Savusaunat näiden kohdalla saa unohtaa; paitsi mainokset.
    Meillä Tammelan Portaassa löytyy vielä yksi savusaunassa savustaja, tuskin pitkään.

  5. Se muuten tuo raaka-aine ei ole mitenkään yksiselitteinen asia. Rakvere; bulkkituotteita halvalla huippuravintoloihinkin.
    Toisaalta Eestissä, kuten Suomessakin, löytyy huipputuotteita mutta hinta laadukkaidenkien ravintoloiden kohdalla lienee rajoite.
    Jos minun tulee Eestissä nälkä, turistirysä, vanha kaupunki kyllä jää sitä haluaville.
    Esim Koplissa, nyt jo vähän ylimainostettukin mutta löytyy aivan uskomattoman hyviä pieniä ruokapaikkoja.

  6. Kyllä Suomesta savustusosaamista löytyy. Lahdessa eräs tunnettu Rotisseur-kulinaristi savusti lammasta, jonka veroista en ole koskaan syönyt.
    Toinen maalaisisäntä antoi meille savusaunassa makunsa saaneita ruisjyviä sekä ohraa.
    Nämä mestarit niin kuin Kallekin ovat, ikävä kyllä, pientuottajia.

  7. Nyt Heikki kyllä sorruit pikkuisen ylisanoihin; kiitokset kuitenkin.
    Savustaminen, kuten eräs todella asiantuntija sanoi; ei se ole kiireisen miehen hommaa.
    Toisaalta, vaikka perusasioista tietoa olisikin, kyllä aina kannattaa kokeilla uusia juttuja; saattaa onnistuakkin ja aina kannattaa opiskella ja opetella asiantuntijoilta vielä ehkä lisää.

  8. Tallinnan vanhakaupungista löytyy aivan erinomaisen hyviä ravintoloita, tosin hinnatkin ovat sitten sen mukaisia.

    Erinomaista ruokaa, erinomaisen punaviinin kera, ja loistava palvelu (viimeksi marraskuussa annoin palvelusta tippiä 20 euroa). Aterialla oli ruokalajeja niin paljon, että en enää edes muista mitä kaikkea tuli syötyä.

  9. Maikrahvissa kerran söin, onneksi en itse maksanut. Muuta hyvää ei ollut kuin ehkä yrittäjälle muhkea hinta.
    Vanha kaupunki on turistirysä. Siihen samaan aikanaan suomalaiset lankesivat kun oli ravintola Mannerheim, kuului kategoriaan Mannerheim vodka.
    Minä nyt tippien osalta noudatan jos tarvetta on sitä 10-15% laskun hinnasta. Kahdensadan euron ateriaa en koskaan kyllä ole syönyt mutta minullahan onkin tämmöinen talonpoikainen maku ja siitä tippienkin suuruus/oma varallisuus sanelee rajansa.

  10. Kun jokapäiväinen ruoka on edullista, niin joskus voi sitten herkutella kalliin aterian hyvän punaviinin kera. Hyvä punaviini ei ole hyvässä ravintolassa halpaa.

    Minulla kuluu jokapäiväiseen ruokatankkaukseen keskimäärin erittäin vähän rahaa. Nytkin söin aamiaiseksi neljän litran annoksesta puolukkapuuroa, lounaaksi kuuden litran annoksesta hyvää mutta halpaa risottoa ja päivälliseksi 10-broilerihernekeittopurkillisen, jonka olen ostanut erittäin halvalla hyvästä tarjouksesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *