Olen tässä elämässä lukenut eräänkin kirjan. Joskus joutuu ponnistelemaan lukeakseen kirjan loppuun saakka. Yleensä luen kirjan kertaalleen ja se siitä. Sitten on kirjoja, jotka luen yhä uudelleen – joskus se odottaa kiltisti kirjahyllyssäni vuoroaan vuosiakin, mutta lopulta se on taas pakko lukea uudelleen.
Tänään otin taas uudelleen luettavaksi kirjan, joka on mielestäni yksi parhaita, ja olen lukenut sen jo melkoisen monta kertaa.
Kuinka ollakaan sekään kirjani ei ole viime vuosilta, eikä edes viimeisiltä vuosikymmeniltä – vaan se on vuodelta 1958. Alkuperäisteos vuodelta 1957. Tässä kirjassa ei ole enää kansia, vaan olen selkämykseen kirjoittanut huopakynällä kirjan nimen: Operaatio Barbarossa. Alkuperäisteos on ilmestynyt englanniksi nimellä: Moscow Tram Stop.
Kirjan sisältö on peräisin saksalaiselta sotilaslääkäriltä Heinrich Haape ja sen kirjoittamisessa on auttanut englantilainen Dennis Henshaw.
Haape osallistui pataljoonan esihoitoa antavana lääkärinä Operaatio Barbarossaan alusta alkaen Saksan ja Venäjän väliseltä rajalinjalta Liettuassa aina Moskovan portille (viimeiselle raitiovaunupysäkille) ja sieltä takaisin. Kyseessä on todellisen asiantuntijan kuvaus sotaretkestä – tavallisen rintamasotilaan kannalta, eikä kenraalien karttapöytien ääreltä. Pataljoonassa oli Operaation alussa 800 miestä ja sen palatessa Moskovan portilta niistä miehistä oli ensimmäisen hirvittävän talven jälkeen jäljellä 28 miestä. Haape neuvoo hyviä konsteja miten säilyä hengissä ja auttaa toisiakin säilymään hengissä.
Suosittelen kirjaa lämpimästi. Jos kirjastonne varastossa ei ole sitä, niin kaukolainana sen oletettavasti kuitenkin saa.
Kannet kirjasta puuttuivat jo siinä vaiheessa kun sain kirjan. Vaimoni toi sen minulle kun Varkauden Kauppaoppilaitos poisti kirjan kokoelmastaan.
Suosittelen tätä kirjaa, minulla on ensipainos, löysin sen joskus aikoinaan muksuna eräästä autiotalosta. Kirja on vuodelta 1957. Dietl – napapiirin kenraali.
Dietl oli suosittu kenraali joukkojensa ja suomalaistenkin keskuudessa.
Niilo Lauttamuksen: Vieraan kypärän alla, olen lukenut pariin otteeseen.
Ilmeisesti suomalaisesta vapaaehtoispataljoonasta Saksan itärintamalla?
Kyllä.
Yleensä en lue romaanikirjallisuutta, vaan sotahistoriasta tosiasioita.
Poikkeuksena luin vähän aikaa sitten vironkielisen, Virosta ostamani, kirjan Sergei Loiko – Lennujaam, vuodelta 2016. Se on kirja Ukrainan ja Venäjän välisestä sodasta, Itä-Ukrainasta, Donetskin lentoaseman erittäin kovista ja verisistä taisteluista vuosina 2014-2015. On autenttisia taistelujen kuvauksia, mutta ymmärrettävistä syistä kirjoitettu romaanin muotoon vaihtaen henkilöiden nimiä kuvitteellisiin.
Jahka se e-kirjana ilmestyy, tarkoitus olisi seuraavana lukea Vapauden voitto, eli tämä Elina Lepomäen kirja.
Käsivamma tekee paperikirjojen lukemisesta kivuliasta, teknologia helpottaa. Eikä sekään yhtään haittaa että maksoin hyvästä lukulaitteesta 60 euroa ja seuraavasta sadasta kirjasta siihen 0 euroa, kiitos jossa on klassista kirjallisuutta tällä hetkellä 56 000 teosta ilmaiseksi saatavilla.
Elinan 700 sivuinen tiiliskivi varmaankin kannattaisi lukea – ihan siitä riippumatta, että ei voi olla kaikesta samaa mieltä Elinan kanssa.
Tätä Haapen aivan loistavaa kirjaa tuskin on luettavissa e-kirjana, ainakaan suomeksi, vaikkakin se on aivan erinomainen. Pitkä, synkkä ja syvä suomettuminen painaa.
Kirja ei ole mikään natsismin ylistys, vaan erittäin inhimillinen, oikean kutsumuksellisen lääkärin kuvaus tapahtuneesta historiasta.
Haapen pataljoona muuten marssi Moskovaan täsmälleen samaa tietä kuin Napoleonin armeija 129 vuotta aikaisemmin. Napoleonin joukkoja marssi 600 000 miestä, siitä joukosta pääsi kyseisenä kauheana talvena Moskovan laidoille ainoastaan 90 000 miestä ja heistä vain muutaman sadan onnistui hoiperrella takaisin kotimaahansa. (Haape, sivu 70)
Haapen pataljoona nimenomaan marssi jalkaisin, kuten suuri osa muustakin Saksan armeijasta, esimerkiksi 64 km päivässä. Helvetinmoisessa helteessä, janoisena, tukehduttavassa pölypilvessä. Myöhemmin pohjattomassa liejussa ja viimein kesäpuseroissaan hirmuisessa pakkasessa ja tuulessa.
Niin tajusinpa juuri että tuo Elinan kirja on ensimmäinen suomenkielinen kirja mitä luen herran aikaan. Gutenbergissä leijonaosa sisällöstä on englanniksi, joskin suomeakin löytyy useiden satojen kirjojen verran. Itselle vaan englannin lukeminen on sujuvampaa.
Nämä Hitlerin miehet joutuivat suuruudenhullun Fuhrerinsa komentamana yrittämään Neuvostoliiton valloitusta luottaen mokomaan viiksiniekkaan sotapäällikkönä. Saman virheen teki Napoleon. Hänhän uskoi, että jos Moskova vallataan silloinen Venäjä on lyöty. Ei onnistunut pikkumieskään…
Huomasin jotta postaukseni poistettiin. Eli ei saa nauraa tälle Hitler touhulle. Ok….käsittääkseni tässä puhuttiin alunperin kirjoista eikä Iivon Hitler viittauksista…eli vähän menee niinkuin aiheen ohi.
Saksa ei edes yrittänyt valloittaa Venäjää. Oli selkä linja jolle oli määrä edetä. Saksa joutui tekemään ennakoivan iskun itään, kun Venäjä olisi muuten hyökännyt länteen heinäkuussa 1941 maailmanhistorian suurimmin voimin – tavoitteenaan valloittaa koko Eurooppa – aluksi.
Saksan hyökkäyksen ansiosta imperialistinen roistovaltio Venäjä onnistui valloittamaan vain puoli Eurooppaa ja vain puoleksi vuosisadaksi. Sekin vain siksi, että USAn typerä presidentti Roosevelt antoi Venäjälle käsittämättömän valtavan määrän apua:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/USAn%20materiaalinen%20apu%20Venajalle.htm
Tuon ”typerän” Rooseveltin/USAn ja liittoutuneitten mm. Iso-Britannia, Ranska jne. ja Neuvostoliiton avulla natsi-Saksa lyötiin. Vielä hengissä olevat juutalaiset pelastettiin keksitysleireiltä ym. Eipä tartte nostaa kättä Heil Hitler tervehdykseen, kun lakkasi natsi-Saksa olemasta. Aatu itse pisti kuulan kalloonsa.
USAn olisi pitänyt antaa Saksan ensin kukistaa imperialistinen roistovaltio Venäjä ja vasta sitten kukistaa natsihallinto.
Ja pidätetyt natsipamput saivat tuomionsa Nurnbergissä.
Ja natseja suuremmat rikolliset kommunistit jätettiin tuomitsematta.
Enpä usko, että Venäjällä toivotetaan tervetulleksi minkäänlaista valloittajaa.
Ylläpidon terveiset, mainittakoon että historiallisesti saa kirjoittaa ihan mistä vaan, jokaisesta diktaattorista mitä asiaan kuuluu. Sen sijaan ei saa kirjoittaa ilkeästi toisesta luonnollisesta ihmisestä, eikä pilkata kanssablogaajan henkilöä vaikka hän olisikin väärässä.
Mutta näin saa sanoa … ?
iivo
21.4.2018 23:23
On se hienoa lukea näiden pahviukkojen ampujien spekulaatioita itäisestä naapurimaasta.
jne, jne, mitä tämä aina laittaa, minä en mielestäni ole mikään pahviukkojen ampuja, en ole ketään pahvista tai normaali ukkoa ikinä ampunut…
iivo on pistänyt aiemminkin ihan järettömyyksiä meikän kirjoituksiin, jos ei ole muuta kuin valittamista, niin miksi valittaa,,,tekisi jonkun pahviukko blogin itselleen…
Eipä siltä ole asiallisia kirjoituksia ollut.
Marko, minä tai muut modet eivät ehdi lukea jokaista kommenttia. Jos koet että sinua kohti on käyttäydytty väärin, laita siitä viesti yllapito(ät)pirkanblogit.fi. Ehdottomasti säännöt samat kaikille.
Kyuu, eipä näitä kaikkia jaksa vahtia kuin pieniä lapsia, välillä joitain vain poistellu, tai laittanut vähän viestiä blogi kenttään jotta oliko nyt aiheellista taas,,,, osoittaa vain tälläisen kirjoitteluista se ”lapsi” siellä koneen takaa olevan.
Aikas järkevällä tasolla nyt alkaa olemaan kun eräät ei stalkkaa joka sanaa ja kommenttia enää, saa jopa sanoa jotain, varsinkin omalla blogilla…