Jääkäripataljoona 27 lipunnaulaus Libaussa.
”Evl. Thesleff saapui kaupunkiin 9. 2. seurassaan ratsumestari M. Gripenberg ja maisteri E. Välikangas. Seuraavana päivänä pataljoonalla oli viimeinen niistä jääkärien laskelmien mukaan neljästätoista paraatista, joissa se oli Saksan kamaralla esiintynyt. Thesleff esitti pataljoonalle Suomen armeijan ylipäällikön tervehdyksen, kuvasi kotimaassa vallitsevaa tilannetta, ilmoitti Jacobsonin kaatumisen ja lausui pataljoonalle kehotuksen sanoja. Vapaalle isänmaalle kohotettiin eläköönhuuto. Toisen eläköönhuudon sai Thesleffin esityksestä »sen toivo, vähälukuinen, mutta raudanluja suomalainen jääkäripataljoonamme».
Saman päivän iltana suoritettiin toinenkin seremonia – pataljoonan lipun naulaaminen. Tämän suomalais-saksalaista aseveljeyttä symboloivan lipun Berliinissä asuva professorinrouva Hedwig Hahl oli valmistuttanut ja lahjoittanut pataljoonalle jo keväällä 1916. Syystä tai toisesta majuri Bauer oli pitänyt sen piilossa jääkäreiltä ja samoin olivat tehneet hänen seuraajansakin. Naulaustilaisuudessa kapt. Ausfeld piti lyhyen, ytimekkään ja mieliinjääneen puheen. Jääkärien enemmistö sai nähdä lippunsa vasta pataljoonan hajottamisen jälkeen, helmikuun 13. päivän valatilaisuudessa. Se liehui Arcturuksen komentosillalla jääkärien saapuessa Vaskiluotoon ja vihreätakkisen rivistön kärjessä heidän marssiessaan Vaasaan.” (Matti Lauerma – Jääkäripataljoona 27; 1966; sivu 821)
Osa jääkäreistä oli jo Suomessa käymässä Vapaussotaa Venäjää vastaan, Etukomennuskunta oli matkalla Suomeen, Pääjoukko oli lähdössä Suomeen.
Otteita historian kulustamme – kiitos.
Lipulla oli oma merkityksensä yhteisen asian kohottajana.
Isäni oli sodassa ja tuli aika jolloin joukkoja siirrettiin marssivauhtia uuteen kohteeseen. Väsyneille otettiin osaksi matkaa soittokunta eteen ja se nosti askeleen kevyemmäksi – totesi hän.
Väärin ryhmitetty armeijamme oli marskin eräs virhe.
Niilo: ”Lipulla oli oma merkityksensä yhteisen asian kohottajana.”
Joukko-osaston lipulla on kauempana historiassa ollut valtavan suuri merkitys. Oli kunniatehtävä kantaa lippua taistelukentällä. Vihollinen puolestaan yritti tappaa upseerin, joka kantoi lippua ja kun se onnistui, niin aina löytyi uusi lipunkantaja.
Virossa alin upseeriarvo on lipnik – juuri lippu-upseerin mukaan (vastaa Suomen vänrikkiä).
Nykyisin lipulla on merkitystä joukko-osastohengen nostattajana ja käytetään lähinnä paraateilla.