Punakaartilaiset joukkomurhasivat antautuneita, aseettomia, suojeluskuntalaisia.
Punaisten remmakointi pitkin vuoden 1917 loppupuoliskoa oli kuohuttanut muuta väestöä niin, että se oli ryhtynyt perustamaan suojeluskuntia tuekseen ja turvakseen. ”Niin tehtiin Tampereellakin, jonne perustetun suojeluskunnan päälliköksi valittiin kapteeni Ernst Söderholm, ja johon liittyi muun muassa komppanian verran Tampereen teknisen opiston oppilaita.
»Kapinan ensi päivästä aloittivat punaiset Tampereella ajojahdin kaikkia suojeluskuntaan kuuluvia kohtaan», kirjoittaa Castren.”[i]
”Koska suojeluskuntalaisten turvallisuus alkoi käydä aina vain uhatummaksi, he näkivät ainoaksi mahdollisuudekseen pyrkiä kohti pohjoista valkoisten puolelle.”[ii]
”Kello kaksi torstai-yönä 31. tammikuuta joukko lähti marssimaan Kangasalaa kohti. – – Väsynyt suojeluskuntalaisten joukko saapui torstai-aamuna kello kahdeksan tienoilla Suinulan rautatieaseman eteläpuolella sijaitsevaan Markkulan taloon, jonne matkalaiset pääsivät hetkeksi lepäämään. – – Samassa alkoi ampuminen. Suojeluskuntalaisilla oli ainoastaan yksi sotilaskivääri, johon oli 15 patruunaa, yksi haulikko, yhdeksän mauser-pistoolia ja viitisentoista revolveria. Niillä ei paljoa kyetty puolustautumaan punaisten kivääritulta vastaan. Muutamat vanhemmat miehet ehdottivatkin antautumista, mutta Söderholm ei ottanut esitystä kuuleviin korviinsakaan. Sen sijaan hän suunnitteli Södermanin kanssa murtautumista punaisten ketjun läpi. Aie ei ehtinyt toteutua, sillä samassa hän kaatui vaikeasti haavoittuneena maahan kiväärin luodin lävistettyä hänen rintansa. Kun kolme muutakin miestä haavoittui heti, katsoivat suojeluskuntalaiset viisaimmaksi antautua. He lähettivät partion neuvottelemaan antautumisehdoista. Tampereen lentävän punakaartin päällikkö Waldemar Sammalisto otti valkoisten neuvottelijat vastaan. Neuvottelun tuloksena sovittiin, että suojeluskuntalaiset luovuttavat aseensa ja saavat vastineeksi vakuuden henkensä ja omaisuutensa säilyttämisestä. Tämän sopimuksen perusteella suojeluskuntalaiset luovuttivat aseensa punaisille ja järjestäytyivät paririviin talon pihalle punakaartilaisten asettuessa vahtimaan heitä.”[iii]
Niinpä niin, sitten punakaartilaiset ja venäläiset sotilaat aloittivat aseettomien, antautuneiden suojeluskuntalaisten teurastamisen. Kirjassa on monta sivua kuvausta mitä tapahtui ja miten.
”Tämä silmittömän julma Suinulan verilöyly sai Tampereella olleet ulkomaiden edustajat esittämään Tampereen Työväenjärjestöjen Johtavalle Komitealle seuraavan vastalauseen:
»Me allekirjoittaneet, jotka tällä paikkakunnalla edustamme Ruotsin, Suur-Britannian ja Italian valtakuntia, olemme saaneet tietää, että sitten kun työväenluokkaan kuuluvat sotilaallisesti asestetut joukot, joita kutsutaan punakaartilaisiksi, ja porvariluokkaan kuuluvat asestetut suojeluskuntalaiset olivat Kangasalan pitäjässä olevan Suinulan aseman lähistöllä tapahtuneen aseellisen yhteentörmäyksen jälkeen keskenään tehneet sopimuksen siitä, että viimeksimainitut laskisivat aseensa ja heille tätä vastaan taattaisiin hengen ja omaisuuden koskemattomuus, olivat suojeluskuntalaisten laskettua aseensa, punakaartilaiset ja paikalle saapuneet venäläiset sotilaat ampuneet ja murhanneet heitä, minkä lisäksi avuttomia haavoittuneita oli surmattu ja ruumiit ryöstetty.
Tätä niin hyvin kansainvälistä oikeutta törkeästi loukkaavaa kuin myöskin inhimillisiä tunteita mitä suurimmassa määrin kuohuttavaa menettelyä vastaan esitämme täten jyrkimmän vastalauseemme.
Tämän tulemme me myöskin virallisesti ilmoittamaan hallituksillemme.
Tampereella, helmikuun 2 päivänä 1918.
Gösta Sumelius (Ruotsin konsulaatin sinetti)
Uno Khüru (Italian konsulaatin sinetti)
W:m Cooke (Englannin konsulaatin sinetti). »_”[iv]
Seuraavalla sivulla on luettelo murhatuista. Nimet, iät, ammatit ja kotipaikat.
[i] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 75
[ii] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 75
[iii] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivut 76-77
[iv] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 79
Oletan ettei Aamulehti ole kirjoittanut ainakaan tänä vuonna tällaista tapahtuneen 1918.
Lue tämän päivän Aamulehti- kyllä näitä siellä käsitellään B-osa s. 8-9. Nyt nimenomaan punaisten tekemät murhat.
”Pyrinnön puheenjohtaja surmattiin sisällissodan 1. verilöylyssä”
”Aseet räiskyivät Suinulassa ” ( Kangasalan naapurissa)
Tilaa edes näköislehti, pysyt kärryillä. Aamulehti on ottanut asiakseen aiheen monipuolisen käsittelyn johtuen Tampereen roolista.
Kai siellä Varkaudessakin kirjastossa Aamulehdet ovat saatavilla.
Tai soita AL asiakaspalveluun ja pyydä asiaa koskevat lehdet kotiisi. Ei maksa mitään.
Maksoin pitkään Aamulehden digitilausta, mutta lopetin sen kun Aamulehden sensorit sensuroivat toistuvasti minun täysin asiallisia uutiskommenttejani.
Aamulehti vain korjailee vuosikymmeniä jatkunutta yksipuolisuuttaan. Hufvudstadsbladetin sekomaaneista – korjaan – svekomaaneista ei tähän ole vielä löytynyt uskallusta, eikä todennäköisesti löydykään, sillä se se saattaisi merkitä tuon esi- ja jälkihitleristisen puolueen lopettamista. Ruotsinkieliset ovat kuitenkin varakkaita ja kykenevät perustamaan uuden maniasta vapaan puolueen koska tahansa.
http://lehtilehti.fi/2008/03/kansalaisjournalismia-vko-12-aamulehti-pyytaa-anteeksi-vuoden-1918-kirjoitteluaan/
”Kansalaisjournalismia vko 12: Aamulehti pyytää anteeksi vuoden 1918 kirjoitteluaan”
——————————-
”Apunen muistuttaa, että tämän päivän pullamössöarvoja ei kannata edes miettiä kun puhutaan vuodesta 1918 eli Aamulehden lanseeraaman termin mukaan “Suuren sovun perinnöstä”.
“Jumalauta!” Apunen innostuu ja perustelee uutta nimiehdotusta sodalle, jonka nimestä ei ole edes tutkijapiireissä päästy vieläkään yhteisymmärrykseen.
“Kyllä silloin oli harvinaisen suuri yksimielisyys siitä, että punikit pitää kerralla päästää päiviltä. Voin vain omasta puolestani valitella, että tuo toimeliaisuuden aikakausi lopulta vesittyi”, Apunen päättää.”
RKP:n sodan aikaisen puheenjohtajan Eric von Rettigin, lausuma kahden eri rodun välisestä taistelusta voitaisiin ottaa yleiseen tietoisuuteen joissakin asiayhteyksissä ja käyttää nimitystä ”rotusota”, koska sen taustana oli svekomaanien vuosikymmeniä jatkunut hyökkäävä rotupropakanda suomenkielisiä kohtaan. Propakanda oli niin voimallista, että suomalaisten alhainen ja matalamielinen rotu oli kuuluisa kautta Telluksen.
Punaisten uhreista merkittävällä osalla oli ruotsinkielinen nimi, joka sekin puoltaa osaltaan ”rotusota” -nimeä.
“Kyllä silloin oli harvinaisen suuri yksimielisyys siitä, että punikit pitää kerralla päästää päiviltä. Voin vain omasta puolestani valitella, että tuo toimeliaisuuden aikakausi lopulta vesittyi”, Apunen päättää.”
Tämä ei ollut Apusen oma kommentti, vaan lainaamansa kommentti.
Mihin tuo olettamuksesi perustuu . terv tepivaari
Olen seurannut suunnilleen päivittäin Aamulehden uutisia, eikä tule mieleen. Heikki väitti että on ollut juttuja myös punaisten rikoksista – ei vaan tule mieleen.
Kun nyt miettii tais olla näin päin että punaisten teot oli silloin enempi taululla kun mitä Aamulehti nykyään kirjoittaa .
Minä sitten puhun 31pv 1kk 1918 en tästä päivästä sata vuotta myöhemmin . terv tepivaari
Niin kuin sanoin aikaisemmin- päivämäärä on väärä tulkinta antaa laajaa kuvaa kokonaisuudesta. Nuo keskittyvät vain punaisten tekemisiin, jotka ovat vain varjo valkoisten tekemisistä raakuuksista.
Näin on Heikki asia Aamulehti tuo julki molempien teot eikä tulevassa tuleva varmuudella miellytä kaikkia .
Mutta se on hyvä että asioista nyt vihdoinkin puhutaan ja sen sai Sauli aikaan . terv tepivaari
AL sivu B9 tänään lehdessäkin. Jopa urheiluseuran jäsenet jakaantuivat eri puolille.
Mielestäni vihanpito alkoi yleensäkin punaisissa ja se oli enemmänkin suuttumusta sortoa vastaan sillä kansa oli jakaantunut kahtia.
Nyt sata vuotta myöhemmin kahtia jakaantuminen on menossa. Meillä on puoli miljoonaa syrjäytynyttä ja saman verran heitä jotka tekevät kaikkensa pysyäkseen voittajien puolella. Oikeistopresidenttiä kannatti n 70% ulkopoliittisista syistä.
Niilo
Presidentillä ei ole ollut puoluejäsenyyttä kuuteen vuoteen, eikä nytkään.
Ja, kun ei ollut kelvollisia pressaehdokkaita vasemmistossa. Demaritkin asettuivat Saulin taakse pääosin.
Mitä olis ollut laittaa Saulia vastaan ketään hävinnyt olisi kuitenkin niitä tullaan käyttään kuuden vuoden päästä .
Ja ei pressa ole puolueen jäsen pressa aikanaan . terv tepivaari