Punakaartilaiset raiskasivat ja murhasivat 100 vuotta sitten.
Joukko nuoria yritti paeta punakaartien hirmutekoja kapinallisten hallussa olevalta alueelta Suomen hallituksen valvomalle alueelle. He jäivät pakoreissullaan kiinni.
Joukossa olleet kaksi nuorta naista raiskattiin, kidutettiin ja murhattiin punakaartilaisten toimesta. Kahdeksan miestä kidutettiin ja murhattiin samoin punakaartilaisten toimesta. Jostakin syystä punakaartilaiset jakoivat vangit kahteen ryhmään, joista kaksi murhattiin 20.3.1918 ja loput kahdeksan 21.3.1918.
Nämä rikokset on kuvattu erittäin tarkasti kahdeksalla kirjan sivulla viitetietoineen. On kerrottu niin murhamiesten kuin murhattujen nimet ja samoin punapäällikön nimi, joka käski tappaa vangit.
Siis kylmiä faktoja, eikä kuten punaisten kertomat sepitykset.
20.3. murhatut olivat:
Jaakkola Antti, 21-vuotias ylioppilas Vehkalahdelta,
Makonin Eugen, 17-vuotias yhteiskoulun oppilas Haminasta.
21.3. murhatut olivat:
Hauhio Eino, 18-vuotias kirjanpainon oppilas Haminasta,
Husgafvel Helmi, 25-vuotias tuomiokunnan kirjuri Haminasta,
Jaffe Nikolai, 17-vuotias yhteiskoulun oppilas Haminasta,
Kattelus Einar, 18-vuotias talollisen poika Sippolasta,
Lainio Aino, 24-vuotias lakitieteen ylioppilas Haminasta,
Pukki Matti, 30-vuotias talollisen poika Luumäeltä,
Purho Hugo, 21-vuotias talollisen poika Sippolasta,
Tynys Matti, 21-vuotias hevosmies Vehkalahdelta.[i]
Lainaan pätkiä kirjasta:
”Takaa-ajajistaan tietämättä he ajoivat Savitaipaletta kohti. Ylitettyään Lennusjärven he tulivat Kaulion kylään, jossa väijyksiin asettuneet punaiset vangitsivat heidät ja veivät heidät Taavettin asemalle punakaartin esikunnan kuulusteltaviksi. Kuulustelun jälkeen punakaartilaiset ottivat heidän rahansa ja kellonsa ja kertoivat, että heidät viedään Savitaipaleelle. He telkesivät vankinsa kylmään rautatievaunuun odottamaan kuljetusta. Heille ei kerrottu, että punakaartin esikunta oli määrännyt heidät murhattavaksi matkalla.”[ii]
Väinö Uski oli kehunut, että ”hän yhdessä useamman muun punakaartilaisen kanssa oli kuljettanut yllämainitussa joukkueessa olleen Neiti Helmi Husgafvelin erääseen lehmäläävään, jossa olivat hänet raiskanneet ja kuumilla raudoilla polttaneet sekä sitten kiduttamalla tappaneet.”[iii]
——
[i] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 116
[ii] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivut 110-111
[iii] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 114
Maanpettureista, raiskaajista, kiduttajista ja murhaajista aivan liian moni pääsi ansaitsemastaan rangaistuksesta.
Kohta joku ”metoo” kampanja ihminen hermostuu. Eihän asioista saa puhua niinkuin ne on. Saako sitten vaikka korvauksia historiasta. Elämä oli raakaa sata vuotta sitten, samanlaista raakuutta on pitkin planeettaa vielä paljon, ei tämä maailma ole miksikään muuttunut.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tämän pakomatkan aikana ylioppilas Antti Jaakkolalle annettiin levähdyspaikassa uudet sukat rikkonaisten tilalle.
Toisille taas kelpasivat ne murhatun sukatkin – takki ei kelvannut kun oli tökitty pistimellä ihan riekaleiksi.
Tasapuolisuuden nimissä pitäisi olla myös toisin päin tehdyt raakuudet ja tapot.
Niitä on Jatkosodan jälkeinen kirjallisuus ja media pullollaan. Usein keksittyjä tarinoita. Punaisten hirmuteot puolestaan on yritetty aktiivisesti piilottaa – unohtaa.
Nekin on jo aika tuoda esiin – tapahtuneina tosiasioina, eikä keksittyinä tarinoina.
Kyllähän nuo on sikäli on hyvä tuoda esiin, koska on väitetty vasemmistolaisen väkivallan olevan eri tyyppistä:
https://www.youtube.com/watch?v=2HmSHp57IHY
Nytkin vasemmisto on väkivaltaisempaa kuin RKP:n aatteellinen sisar PVL, joka kiellettiin.
Mutta kyllä svekomaanitkin pillastuvat, jos heiltä viedään pois oikeus finnien etniseen syrjintään.
Väkivalta olikin erityyppistä.
Esimerkiksi nämä nuoret pakolaiset olivat aseettomia siviilejä, jotka vain yrittivät paeta punikkien hallussa olevalla alueella ollutta terroria hallituksen joukkojen hallussa olevalle alueelle turvaan. Heidät nimenomaan murhattiin ilman mitään oikeaa syytä. Erittäin julma kiduttaminen oli punikkien yksinoikeus.
Valkoiset sen sijaan pääsääntöisesti teloittivat rikollisia. Joka liittyi punakaartiin ja otti aseen käteen syyllistyi maanpetokseen, josta normaali tuomio oli kuolemantuomio.
Aamulehti kirjoittaa puolueettomasti joka päivä molempien puolien toiminnasta.
Eiköhän ne valkoiset kuitenkin tappaneet enemmän punaisia, raiskauksista puhumattakaan, kuin toisin päin?
Esitä todisteet omassa blogissasi, äläkä levitä kommunistipropagandaa minun blogissani.
Valkoiset olivat Suomen laillisen hallituksen alainen laillinen armeija.
Punaiset olivat lauma rikollisia.
Aamulehden laajat artikkelit joka päivä.
Kai pitää muistaa pari yksinkertaista asiaa:
Suomi oli ennen itsenäistymistään Venäjän alainen vielä pääosan vuodesta 1917
Torpparien elämä oli kurjaakin kurjempaa ja samaa oli useissa kaupungeissa. Tästä syystä tapahtui kansanousu, johon vielä maassa olevat venäläiset osallistuivat.
Rikollisiksi syyttäminen on ala-arvoista syystä, että hakivat parempaa elämää.
Tiedoksi, että Suomi oli demokraattinen valtio:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Suomi_oli_demokratia.htm
Suomessa ylintä valtaa käytti vapailla demokraattisilla vaaleilla valittu Eduskunta. Suomessa oli laillinen Hallitus, joka nautti Eduskunnan luottamusta. Eduskunnassa oli jo käsittelyssä mm. torpparilaki.
Punakapinalliset nousivat aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista Hallitusta vastaan – Venäjän yllyttämänä, Venäjän aseistamana ja Venäjän joukkojen rinnalla. Kyseessä ei ollut mielenosoitus, eikä kansannousu.
Kyseessä oli törkeä ja raskas rikos – maanpetos. Siten kapinalliset olivat yksiselitteisesti rikollisia. Lisäksi kapinalliset murhasivat aseettomia henkilöitä, kiduttivat, raiskasivat, ryöstivät – lisää rikoksia.
Voittaja sanelee historian.
Kyllä ja aina, niin tässäkin ennen kuin historiantutkijat kollaavat asioiden todellisuuden ja, mitä tapahtui kummallakin puolella.
Suomessa on vapaus kirjoittaa punaistakin historiaa ja sitä on kirjoitettu aivan valtavasti – varsinkin Jatkosodan jälkeen syvän ja pitkän suomettumisen aikana. Törkeitä valheita – kommunistipropagandaa.
Huom. Voittaja sanelee historian, millainen historia meillä olisi jos punaiset ja venäläiset olisi voittaneet….ymmärrätte varmaan minun pointin….
Ymmärrän Sinun pointtisi.
Punaiset kuitenkin ovat antaneet ymmärtää, että voittajat olisivat väärentäneet historiankirjoituksen. Näitä kahta asiaa ei saa ajaa sekaisin.
Historia on kirjoitettu niinkuin se nyt on.
Valitettavasti meillä on erikseen historiankirjoitus, jossa kerrotaan mitä on oikeasti tapahtunut mm. Vapaussodassa, Talvisodassa ja Jatkosodassa.
Sitten on erikseen suomettunut ”historiankirjoitus”, jossa esimerkiksi unohdetaan kokonaan Vapaussota, syytetään Suomea Talvisodasta ja valehdellaan Suomen aloittaneen Jatkosota. Tietysti myös vääristellään jääkäriliike ja suojeluskunnat.
Torpparikysymys ei aiheuttanut sisällisistaa, punakapinaa, millä nimellä nimellä vain. Syitä oli useita, ja olisiko yksi merkittyävimmistä syistä ollut Toveri Leninin harjoittama kiihotus, yllytys ja suorastaan painostus Suomen sosiaalidemokraatteja kohtaan nousta kapinaan laillista hallitusta vastaan, sekä tietysti venäjän bolsevikkien punaisille antama ase- ja miehistöapu.
Lasse, kyllä toveri Stalin kävi myös yllyttämässä kapinaan – kuin myös pietarinsuomalaiset kommunistit, kuten Rahjat.
Ehkä yksi suurimmista tekijöistä oli, että Venäjän johto lupasi Venäjän armeijan ja Venäjän laivaston auttavan kapinallisia. Punaiset uskoivat voittavansa ja pistävänsä porvarit turpeen alle.
Loppujen lopuksi pieni osa suomalaisista nousi kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan. Ei edes läheskään kaikki demarit.
Stalin kävi agitoimassa porukkaa SDP:n kokouksessa Suomessa 1917, tässä vallan toveri henkinen puhe:
https://histdoc.net/historia/1917-18/stalin1917.html
Otteita Suomen ystävän, isä aurinkoisen puheesta:
”Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!” on pantava täytäntöön. Täysi vapaus elämänsä järjestämiseen Suomen kansalle, samoin kuin kaikille muillekin Venäjän kansoille! Suomen kansan vapaaehtoinen, rehellinen liitto Venäjän kansan kanssa! Ei mitään holhousta, ei mitään valvontaa ylhäältäpäin Suomen kansaan nähden! Tällaiset ovat Kansankomissaarien Neuvoston politiikan periaatteet. Vain tällaisen politiikan avulla voidaan luoda Venäjän kansojen keskinäinen luottamus.
Toinen lainaus siitä Stalinin kiihotuspuheesta suomalaisille demareille:
”Toverit! Meille on tullut tietoja, että teidän maassanne on samanlainen valtakriisi kuin oli Venäjälläkin Lokakuun vallankumouksen aattona. Meille on tullut tietoja, että teitä myöskin pelotellaan nälällä, sabotaashilla jne. Sallikaa Venäjän vallankumousliikkeen käytännössä saadun kokemuksen perusteella lausua teille, että kaikki nämä vaarat, vaikka ne olisivat realisetkin, eivät suinkaan ole voittamattomia. Ne, nämä vaarat, voidaan voittaa, jos toimitaan päättävästi ja horjumatta. Sodan ja rappion, lännessä syttymässä olevan vallankumousliikkeen ja Venäjän työläisvallankumouksen kasvavien voittojen ilmapiirissä ei ole sellaisia vaaroja ja vaikeuksia, jotka voisivat kestää teidän rynnäkkönne. Tällaisessa ilmapiirissä voi kestää ja voittaa vain yksi valta, sosialistinen valta! Tällaisessa ilmapiirissä kelpaa vain yksi taktiikka, Dantonin taktiikka: rohkeutta, rohkeutta ja vielä kerran rohkeutta!
Ja jos te tarvitsette meidän apuamme, me annamme sitä teille, veljellisesti ojentaen teille kätemme.
Tästä voitte olla varmat. ”
Varsin mielenkiintoista on miettiä, että miksi lukuisat venäläiset upseerit lähtivät kommunistien kelkkaan tappamaan ”porvareita” mm. Suomessa, mutta myös muualla.
Eversti Svetshnikov ei suinkaan ollut ainoa venäläinen korkea upseeri Suomessa sotimassa Suomea vastaan.
Kannattaa muistaa, että jo ennen Vapaussotaa venäläiset ”anarkistisotilaat” tappoivat Suomessakin vinon pinon omia upseereitaan:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Murhanhimoiset_venalaiset.htm
Kopioin siitä artikkelista pätkän tähän:
Venäjän miehitysjoukot Suomessa murhasivat upseereitaan maaliskuussa 1917.
”Lopullisesti kuri romahti laivastossa maaliskuun 16. päivän iltana. Vallankumousta juhlivat matruusit nostivat omavaltaisesti punaiset lyhdyt laivojen mastoihin, huusivat uraata ja ampuivat ilmaan yhteislaukauksia. Yrittäessään palauttaa järjestystä päällystö joutui miesten raivon kohteeksi. Upseerinmurhat alkoivat leviten kulovalkean tavoin laivasta toiseen ja jatkuen myös maissa koko yön ja seuraavan aamupäivän. Ruumiit heitettiin jäälle, työnnettiin avantoihin tai jätettiin yksinkertaisesti kadulle. Kaikkiaan Helsingissä surmattiin 38 laivaston upseeria. Lisäksi joitakin yksityisiä maavoimien upseereita ammuttiin kaupungilla.”[i]
”Lähtiessään miehistön pakottamana 17. 3. Rautatientorilla pidettyyn Skobelevin tervetuliaisjuhlaan amiraali Nepenin joutui jakamaan monen alaisensa kohtalon saadessaan Katajanokan upseerikerhon luona takaapäin ammutun kiväärinluodin niskaansa.”[ii]
Ja syyskuussa.
”Viipurissa heitettiin 12. 9. 1917 Turun sillalta veteen ja ammuttiin sinne yksitoista kenraalia ja esiupseeria – näiden joukossa 42. AK:n komentaja, kenraali Oranovski. Viipurin varuskunnan keskuudessa tapahtuma kantoi nimeä »Upseerien uimakoulu». Yksityisiä upseerinmurhia tapahtui lisäksi mm. Helsingissä. Heikko hallitus ei rohjennut ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin syyllisten rankaisemiseksi.”[iii]
——
Kaikkein alhaisimmat voimat olivat liikkeellä silloin ja myös suomalaisten punikkien joukossa.
Markku Savikiveltä liian paksua, asiaan kuulumatonta tekstiä minun asiablogiini. Niipä poistin sen.
Jos haluat kirjoittaa sellaista, niin kirjoita omaan blogiisi.
Se olikin vastaus lähinnä Markon tekstiin, joka ei myöskään liittynyt avauksen aiheeseen kovin läheisesti. Vastaukseni oli kärjistetty, mutta asiasisällössä oli vinha perä.
Nuorsuomalaisuudessakin oli itsenäistymisajatusta, jonka toinen sortokausi oli vuosien mittaan nostattanut, mutta tuo toinen sortokausi loppui, kun keisari luopui vallasta, jolloin suomalaisten sortokausia edeltäneet oikeudet palautettiin.
Toveri Putkinen joukkomurhailee älyllistä keskustelua.
Tämä on minun blogini ja minä päätän mistä aiheista minun blogissani keskustellaan ja mistä ei.
Omassa blogissa nyt kai saa sanoa aika vapaasti itse.
Juhanin blogi on huomioitu Suomen Sotilaan facebook sivuilla ja näin ollen Pirkan Blogit on saanut näkyvyyttä. Eli asia kirjoitus. Kiitos siitä.
Minä en ole keksinyt keinoa, miten jonkun kirjoittajan artikkelit saisi näkyviin kronologisessa järjestyksessä.
Tässäkin tapauksessa voisi olla kiinnostavaa lukea artikkeleitani ”100 vuotta sitten” kronologisessa järjestyksessä.
Tiedän tuon Stalinin yllytyspuheen sosiaalidemokraattien puoluekokouksessa 25-27.11.1917. Olen muutaman kerran tuonut sen myös esille tällä Pirkan blogeissa. Tarkoitin kommentissani, että Lenin oli pääorganisaattori bolsevikkipuljussa, joka kiihotti, yllytti ja suorastaan painosti Suomen sosiaalidemokraatteja ryhtymään kapinaan. Sosiaalidemokraatessahan oli kovan linjan miesten lisäksi maltillisia ja ”heiluvaisia” eli epävarmoja, ja viimeksi mainittuja taisi olla eniten.
Niin, Lasse, Lenin oli käytännössä verinen Venäjän diktaattori, ei hänelle uskaltanut kukaan sanoa vastaan.
Kuten sanoit, niin demareissa taisi olla eniten ”en osaa sanoa” porukkaa. Kuitenkin melkoinen osa niistä totteli puolueen käskyä nousta kapinaan.
Artikkelilla näkyi olevan eilen 430 näyttökertaa – ehkä sen Suomen Sotilaan linkin ansiosta.
20.3. 430 näyttökertaa;
21.3. 240 näyttökertaa;
22.3. vielä 33 näyttökertaa;
yhteensä 703 näyttökertaa tähän mennessä.
”Valkoiset sen sijaan pääsääntöisesti teloittivat rikollisia”
Tuo väite ei pidä paikkaansa ainakaan entisen Ylä-Satakunnan alueella Siurossa ja Suoniemellä.
Humalaiset valkoiset teloittivat Siuron rantakalliolle 16 paikallista ihmistä.
Kännipäissään, aseet käsissä toikkaroineet valkoiset murhasivat mm. paikallisen vanhan naisen, koska hän oli ottanut vastaan punaisten talonpojilta varastaman lehmän.
Vasta kartanonherra Rosenlewin puuttuminen veritekoihin lopetti summittaiset murhat. Kuolemantuomioita Siurossa jakeli joku lakia vähän opiskellut ”ylioppilas”.
Tapio, ole hyvä ja esitä todisteet. Ketkä murhattiin, päivämäärä, ketkä olivat murhaajat.
Huomaa väitteessäni sana ”pääsääntöisesti”.
Putkisen metodit ovat aivan samoja kuin KGB-Kremlin Lavrovilla, kysellään aina ”todisteita”.
Putkinen, lue Suoniemen ja Pirkkalan historiaa, sieltä löytyy kyllä ”todisteet”, valkoisten murhatöistä Siurossa.
Minun tapanani on esittää todisteet pitkin suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein luotettaviin lähteisiin.
Minä EN halua blogiini tyhjiä väitteitä, vaan todisteita väitteiden tueksi. Jos se ei sovi, niin pysy poissa minun blogistani.
Kun tämä artikkelini on ilmeisesti kerännyt ulkopuolisia lukijoita enemmän kuin tietääkseni mikään muu artikkeli, niin täydennän sitä vielä.
”Ensimmäinen uhri oli Eugen Makonin ja toinen Antti Jaakkola. Jyrkilä oli ottanut Makoninin ja Jaakkolan erilleen ja ajanut muista edelle. Jyrkilän käskystä punakaartilaiset olivat ampuneet Makoninin Kerikkomäessä Juopperin ja Lapaton kylien välillä sekä Jaakkolan Kylliälän ja Lyytikkälän kylien välillä Tikan puodin eteläpuolella. Ruumiit he olivat heittäneet maantien viereen ja potkineet lunta päälle.” (Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 112)
Loput vangeista, jotka ehkä vielä jotenkin olivat rääkkäyksen ja kidutusten jäliltä hengissä murhattiin Huopaistenvirran sillalla ja heitettiin jokeen. Jos joku näytti vielä olevan hengissä, niin sinne jokeen punikit ampuivat vielä uudelleen.
Sieltä joesta joukkomurhan uhreja naarattiin ylös ja tutkittiin lauantaina toukokuun 11. päivänä.(Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 115)