Kerroin 3.3.2016 artikkelissani kuinka Suomen Vapaussodan molemmat osapuolet valmistautuivat hyökkäykseen. Venäläiset ja apurinsa punikit 10.3.1918 ja Suomen armeija 15.3.1918.
11.3.2018 artikkelissani on kerrottu miten punaisten hyökkäys sujui, oli vaikeuksia päästä aloittamaan aikataulussa.
Nyt ollaan siinä 15.3.1918 – 100 vuotta sitten, mutta Suomen armeijan hyökkäys ei päässyt vielä kunnolla käyntiin. Punaisten hyökkäykset olivat sitoneet, väsyttäneet ja kuluttaneet Suomen armeijan joukkoja, tieolot hidastivat tykistön keskittämistä, uusia joukkoja valmistui hitaasti, jne.
Mannerheimilla oli perustellut syyt siirtyä puolustuksesta hyökkäykseen mahdollisimman pian. Vielä maaliskuun 12. päivän illalla vahvistetussa päämajan käskyssä numero 593 sanottiin mm.:
”Tarkoitukseni on 15 p:nä päivän koittaessa ryhtyä linjalta Kuru-Ruovesi-Vippula-Mänttä-Jämsä hyökkäykseen Orivettä kohti. – –
3. Satakunnan ryhmän päällikön käskyssä n:o 400, kohta 1 määrätty rautatielinjan Karkku-Kulovesi y.m. valtaaminen on toimitettava maaliskuun 15 p:nä. – –
4. Hämeen ryhmän oikea sivusta (eversti Hjalmarson) etenee, työntäen tieltään Vaskivedellä olevat vihollisjoukot, Kuruun, jonka tulee olla vallattuna 14 p:n iltana.
5. Wilkmanin osasto on matkavalmiina 14 p:n iltana, jolloin voidaan odottaa oltavan selvillä tilanteesta.
Mannerheim” (Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 106)
13.3.1918 lykättiin käskyssä 593 määrätyt liikkeet seuraavaan päivään.
”Huolimatta niistä sangen painavista syistä, joiden katsottiin puoltavan uudistettua lykkäystä, päätti ylipäällikkö antaa asian nyt mennä omaa kulkuaan.”(Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 108)
Satakunnan ryhmän taisteluvahvuus 15.3.1918 oli: 41 komppaniaa, 4476 miestä, 36 konekivääriä ja 5 tykkiä. (Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 115)
Hjalmarsonin osaston taisteluvahvuus 15.3.1918 oli: 18 komppaniaa, 2303 miestä, 12 konekivääriä ja 8 tykkiä. (Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 122)
Ryhmä Wetzerin taisteluvahvuus 15.3.1918 oli: 24 komppaniaa, 3375 miestä, 33 konekivääriä, 4 kranaatinheitintä ja 7 tykkiä. (Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 128)
Wilkmanin osaston taisteluvahvuus 15.3.1918 oli: 27 komppaniaa, 3749 miestä, 22 konekivääriä ja 9 tykkiä. (Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 132)
”Hjalmarson, joka maaliskuun 15 p:n aamulla ryhtyi etenemään Virtain Vaskivedeltä valloittaakseen Kurun, aloitti yleisen hyökkäyksen.”(Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 136)
Kirjasarjan Suomen Vapaussota, osa V (5), kertoo aivan loistavasti taisteluista, omista ja vihollisen mokista, menestyksistä, sankariteoista, kaatumisista, haavoittumisista, jne.
Ylivoimalla ja koulutetuin voimin oli helppo hyökätä osaamattomia huonoin asein varustettuja vastaan. Ihan puolueettomana totean.
Aamulehteen tulee sarja Tiililän päiväkirjoihin perustuvaa tietoa. Saas nähdä onko tasapuolista aiheen käsittelyä?
Punaisilla oli määrällinen ylivoima.
Suomen armeijan joukot olivat 15.3.1918 lähinnä huonosti koulutettuja komppanioita, jotka eivät olleet harjoitelleet ainakaan mainita saakka edes komppaniakokoonpanossa. Pataljoonien muodostaminen oli aivan alkutekijöissään.
Jääkärirykmentit olivat koulutuksensa alussa – niistä oli tulossa oikeita taistelujoukkoja, mutta ei niitä taisteluissa ollut vielä 15.3.1918 ensimmäistäkään.
Vapaussodassa punaisella (venäläiset ja kapinalliset) osapuolella oli aluksi parempi ja runsaampi aseistus. Valkoiset (Suomen armeija) oli aluksi hyvin huonosti aseistettu. Vasta helmikuun loppupuolella saatiin Saksasta ihan samanlaisia kiväärejä, konekiväärejä ja tykkejä kuin oli punaisilla. Ne nimittäin olivat Saksan venäläisiltä joukoilta ottamaa sotasaalista.
Ennen kuin aseita saatiin jaettua eri puolille Suomea, niin tilanne oli valkoisella puolella aivan surkea. Sitten piti vielä oppia käyttämään aseita. Patruunapula ja ammuspula oli yleensä huutava. Punaisilla sen sijaan ei tuntunut olevan minkäänlaista pulaa ei patruunoista, eikä ammuksista.
Vapaus-sota, sisällissota tai miten sitä kutsutaan. Se piti käydä jotta ollaan itsenäisiä. Olisihan tämä voinut pahimmillaan olla 30-luvun lopulla ja se olisi jakanut pahimpaan mahdolliseen aikaan kansakuntamme niin jotta ulkovalta (itä) olisi siitä hyötynyt.
Kun Venäjä ei vetänyt miehitysjoukkojaan Suomesta, niin Suomen oli pakko käydä Vapaussota Venäjää vastaan.
Kun Venäjä onnistui yllyttämään osan suomalaisista punaisista nousemaan aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan sekä aseisti kapinalliset, niin oli pakko kukistaa myös se kapina.
Kapinallisten ja Venäjän joukkoja Suomessa johtivat yleensä venäläiset upseerit. Tykistöä käyttivät venäläiset ja usein myös konekiväärejä. Venäläisten upseerien, jotka taistelivat Suomea vastaan Venäjän valtiojohdon käskystä, nimilista on pitkä kuin nälkävuosi. On aivan surkea asia, että punikit veljeilivät ikiaikaisen vihollisemme kanssa – syyllistyen maanpetokseen. Toki sitä tapahtui myös Talvisodan ja Jatkosodan aikana.