Jääkäreiden Etukomennuskunta viimeinkin merellä, kohti Suomea.
Etukomennuskunnassa piti olla 110 jääkäriä, mutta ei se vieläkään päässyt aivan täysilukuisena matkalle.
”Aseiden lastaus Miraan ja Poseidoniin saatiin valmiiksi jo 9.2., mutta laivat joutuivat odottamaan lähtölupaa vielä kolmatta vuorokautta, siihen asti kunnes ruotsalaisesta hävittäjäsaattueesta oli saatu varmuus. Keskiyöllä 11.-12.2. ne vihdoin lipuivat merelle, kannella seisovien jääkärien laulaessa Saksan kansallislaulua ja sen jatkoksi Porilaisten marssia. Niihin yhtyivät myös Virgon viisikolmatta jääkäriä, kovin karvain mielin tosin. Heidän laivansa sai jäädä odottamaan puuttuvaa ase-erää.” (Matti Lauerma – Jääkäripataljoona 27; 1966; sivut 818-819)
Puuttuva ase-erä oli Suomen tykistön kipeästi kaipaamat haupitsit. Niitä piti odottaa vielä miltei kaksi viikkoa. Keskiyöllä 20.-21.2. Virgo lähti merelle. (Matti Lauerma – Jääkäripataljoona 27; 1966; sivu 832)
Paluumatka oli ihan muuta kuin risteily Itämerellä. Piti päästä Vaasaan vaikeissa jääoloissa. Oli mahdollisuus törmätä vihollisaluksiin. Piti saada hiiliä hiilikäyttöisten laivojen polttoaineeksi.