Tämä ei rajoita yrityksen kokoa, vaan sitä, että koeaika osoittaa mihin uusi työntekijä pystyy asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Sen koeajan jälkeen on hyvin harvinaista, että joku pystyy pluffaamaan. Koko irtisanomissuojan muuttaminen on hoopoa tältä osin.
Sitten tulee tietenkin nopeat markkinamuutokset, jotka vaativat sopeutusta vanhojenkin työntekijöiden osalta, oli iso tai pieni yritys.
Ravintola-alalla on varsin joustavat työehdot, jossa työn vaihtelevuus määrittelee työn tarpeen tilapäisestikin.
Tää tunnepitoinen suhtautuminen on hämmentävää.
SAK vastustaa työllistämistä.
Mikä suomalaisia vaivaa ??
Valitettavasti on kokemuksia siitä, että joku kykenee bluffaamaan sen koeajan ja näyttää oikean luontonsa vasta sitovan sopimuksen allekirjoituksen jälkeen.
Siinä eivät auta hurskaan väitteet koeajan aikaisesta pystymisestä.
Sovittaisiinko niin, että sekä työnantaja että työntekijä ovat ihmisiä? Ja ihmiset voivat olla monenlaisia. Voi olla karsea työnantaja, joka haluaisi uhlailla potkuilla jos työntekijä ei suostu kaikkeen, mitä työnantaja vaatii. Ja voi olla työntekijä, joka lusmuile ja hakee sairaslomaa pikku pipeihin tai koska lemmikkimarsu kuoli tai vielä pahempaa, palvelee asiakkaita huonosti. Yksikin töykeä tyntekijä voi pilata koko yrityksen maineen ja muiden työn. Toisaalta se töykeä voi olla se työnantajakin. Sellaisesta työpaikasta toisaalta haluaakin pois, mutta kun työpaikkoja ei kasva joka oksalla ja saatetaan asua pienellä paikkakunnalla, niin rahan takia on pakko purra hammasta. On hyvä, että on edes jotain turvaa ay-liikkeestä silloin. Irtisanomisissa voitaisiin myös suosia ”kavereita” jos vaaraa vastuuseen joutumisesta ei olisi.
Yrityksiä ja yrittäjiä löytyy kaikenlaisia. Onkohan jotain vialla kun yrityksessäni ei ole ollut (30v), yhtään huonoa työntekijää. Aina on pärjätty lakien puitteissa.
Yrittäjiä löytyy siinäkin mielessä monenlaisia että yhdellä on taito valita yritykseensä sopivia työntekijöitä ja toisella ei.
Tätä samaa ihmettelen myös. Olin aikoinani eri työpaikoissa ja näitä ongelmia ei ollut lainkaan.
Suhtauduin työnantajaan asiallisesti ja sain asiallista kohtelua.
Teho Paketin kanssa samaa mieltä. Työelämä kun on kaksisuuntaista; työnantajan ja työntekijän vuorovaikutusta. Ei siihen lainsäädäntöä eikä muuta mahdolliseksi riitatuomariksi tarvita.
Niin, ei siinä mitään yhteiskuntaakaan tarvita; vain yhteistoimintaa molemmin puolin. Se loppulopuksi lienee kummankin etu.
Aina on myös koeajan jälkeen mahdollisuus palkata työntekijä ensin määräajaksi.
Omasta mielestäni asiassa hyvin ”punavärittynyt” julkinen keskustelu on vääristänyt kokonaiskuvan erittäin pahasti.
Varsinainen esitys ei ole edes sinnepäin mitä vasemmalta annetaan tahallisesti väärinymmärtää.
Juhani oikeassa ja muuta ei kaivata.
Jotenkin tuntuu että tää kohina on ihan vain osa vaalitaistelua.
Mun mielestä SAK haukkaa nyt kyllä komeesti paskaa kun lähtee moiselle linjalle. Tulevaisuudessa työntekijät kyllä muistaa että SAK vastustaa työllistymistä.
Vanhan työntekijän irtisanominen on jo mutkikkaampaa ellei ole tuotannollista tai taloudellista syytä irtisanomiseen. Siinäkin pitää olla tarkka, ettei tuotannollisista syistä irtisano työntekijää ja palkkaa heti hiukan muunneltuun tehtävänkuvaan uutta ”nuorempaa”. Sillä saa heti riidan aikaan.
Tiedän kyllä epämääräisiä työnantajia. Työsopimusta ei tehdä ja koko homma pyörii epämääräisesti, työntekijä ei tiedä, millaiset ehdot työsuhteessa on. Tai palkkaa ei makseta ja lopulta maksetaan, mutta toinen työntekijä saa enemmän palkkaa samasta hommasta. Olen myös tavannut monta työntekijää ja yrittäjääkin, jolle asiakas ei ole ollenkaan tärkeä eli kohtelu on välinpitämätöntä tai töykeää. Ihan vaan sivusta seuraten.