Kaikissa kaupungeissa on oma kulttuurinsa , mutta myös mielikuvat niistä. Tässä parjatun Lahden kaupunki esimerkiksi. Muita vastaavia löytyy Helsingistä, Vantaalta, Orimattilasta, Artjärveltä, Porvoosta jne.., joista on kokemusta.
Muutimme Lahteen työn perässä Helsingistä hiukan vastenmielisesti aluksi. Mutta emme Lahteen, vaan Hollolan Lahteen, joka on ”aivan eri juttu” kuin Lahti, vai ?
Hollola niin kuin Lahti ympäristöineen on super- kaunis kuten myös Tampere järvineen.
Lahdessa uusi lehdistöihminen pääsi piireihin vain, kun sai kaverit Lahden Hiihtoseurasta ja Tykistöklubista tai Teollisuusseurasta ja osasi ryypätä niiden kanssa- joskus liikaakin- mutta pakko oli. Lahti lämpeni sisäänpäin enemmän kuin tukkoinen savupiippu ja edelleen.
Mutta, mikä Lahti oli todellisesti. Se oli, ja on klassisen musiikin tyyssija huippuosaajineen, Osmo Vänskä, Matias Rouvali, Seppo Korhonen, Kalevi Kiviniemi , Krohnit jne..
Sibeliustalon perustamien urkuineen oli noiden em. henkilöiden ml. Etelä- Suomen Sanomien mahtityö. Siinä porukassa olin. Ennen kuin Sibeliustalo saatiin aikaan, meillä oli teltta, jossa Erkki Toivanen juonsi juuri sillä paikalla mihin sitten yhden äänen valtuuston enemmistöpäätöksellä konserttitalo rakennettiin. Tiedän tuon yhden henkilön.
Edesmennyt Erkki Krohn junaili Landen kansainvälisten urkuviikkojen päätapahtumaksi mammuttikonsertin ravintoloineen Lahden Mustakallion tunneliin (400M ). Siellä oli tanssilavat kevyelle tanssimusiikille ja Kiviniemen urkukonsertit. Väkeä oli tuhansia. Ravintoloitsija Tapi Tolvanen huolehti herkuista. Aivan mieletön kokonaisuus, mitä kukaan muu ei ole uskaltanut toteuttaa muualla.
Jotta asiat menisivät eteenpäin, istuin mm. ministeri Uosukaisen, Karita Mattilan ja Kalevi Kiviniemen kanssa pöydässä puhaltamassa samaan hiileen valoa Mukkulan kartanolla.
Myöhemmin istuimme Mukkulan runomaratonilla Paavo Lipposen ja Päivin kanssa terassilounaalla, ja Tony Taberman istui pöytäämme keskustelemaan runoudesta ja elämästä.
Tällaista oli päällisin puolin halveksitussa Lahden Business cityssä.
PS. Simon Vaatehuone 99- Simon , Luhdan, CM- Hannu Aaltosen ja nyk. SOK:n pääjohtaja Taavin kanssa juonittiin samoissa pöydissä .
Lahti on paljon enemmän kuin kuvitellaan täältä vain Tampereen vinkkelistä.
Hyi hel—ti, kun oma kehu haisee tässä blogissa. Täytyy pian rientää pois täältä.
Väiski – haise sinäkin. Tämä taas oli totta Lahdesta. Kohta kerron vähän vastaavaa Turusta. Täytyy vain olla monessa mukana, josta näkökulmat muodostuvat !
Eikös se ole hyvä kertoa jos on starojen kanssa saanut mellestää. Kerrankos täällä planeettaa taaplataan. Joskus voi olla meheviäkin juttuja. Enpä kehtaa kertoa kenenkä tv tähden (nainen) kanssa olen ilman rihman kiertämää saunonut… Kaikkea pitää olla elämän aikana.
Marko, niin olin minäkin yhden tunnetun tanssijan kanssa. Kaikki ukot hamusivat, mutta vaan isäntä ”sai”.
Missin kanssa tanssin kerran ns pukutilaisuudessa Sibelius talolla Lahdessa, kukaan muu ei uskaltanut mennä hakemaan häntä tanssiin, no meikähän kävi, siinä sitä sitten rintojen edessä tanssittiin.
Kävi pyytämässä uudelleen meikää tanssimaan, erittäin mukava oli tämä Anna-LiisaTilus ja nätti.
Pitkään tanssittiin ja juteltiin perheistä ja kuinka mukavaa on, muut kyseli jälestä ; ”noh, mitä, noh mitä” ja ihan vain tanssittiin oikeasti, olihan tuo hieno jotta tuli pyytämään myös minua, kyllä oli kateellisia kavereita. Aina kun juontaa tv;ssä sanon vaimolle : ” mä oon tanssinu hänen kanssa..” voi sitä perus kettuilun määrää siten taas …
Niin minäkin Katariina Sourin( Katan) kanssa, kun hän oli vielä ”normaali”.
Hyvä veto, todellakin kun se oli vielä ”normaali”, eikös tämä pyri nyt kansanedustajaksi,,, ohhoijjaa
Tuossahan tuo Souri, ns Kärkkäinen on juuri Sannikka ja Ukkola ohjelmassa nilittämässä,,,,tv 1
Meikä on sotkeentunut välillä enemmän noissa musiikki piireissä, Michael Monroen kanssa saanut laulaa vuonna 2011 kiertueen Sensory Overdrive aikaan ja paljon muuta. On vain hyvä että elämään jää hyviä muistoja.
Tampere on kulttuurikaupunki, jossa ei ole pidetty naismaisena ja epämiehekkäänä miesten harrastaa kaunokirjallisuutta, lukea ja kirjoittaa sitä. Tätä samaa luonnollisesti elävää kulttuuritamperelaisuutta on myös huikeasti yli harrastelijatason noussut teatteri.
Ainakin Lahti ja Helsinki jäävät tässä jälkeen vaikka Lahdella on ollut vahva siivu Viipurin perintöä, mm Viipurin syystä maineikas musiikkiopisto ja Helsingillä on kaikki mahdollinen, hallinnot, budjetit, säätiöt, korkeakoulut.
Viljo, Lahden ydinosaamien kulttuuriin ja businekseen on juuri syntynyt viipurilaisesta perinnöstä.
Jopa siellä asunut Krohnin musiikkisuku oli ”olut-suku” Pietarista. Myöhemmin Rugenin saarella Pohjois- Saksassa.
Samoin Sinebrykoffin porukka Pietarissa Suomeen..