Olimme Aattona sukulaisissa kutsuttuna omassa keittiö”ravintolassa”. Meitä oli 6 aikuista 1 lapsi, mäyräkoira ja labradorin noutaja.
Emäntä oli laittanut ”kystä kylläiseksi” kaikkine perinteisine laatikoineen, kinkkuineen, rosolleineen sillin ja punaisen etikkakastikkeen kanssa, vihersalaatteineen, silleineen, savulohineen ja erityisesti lipeäkalaa-aah ! Kotikaljat, riisipuurot, sekametelisopat, kakut, kaurapiparit jne.. Kahvit jne ! Alkoholia ei nautittu, koska oli hautakierros illalla.
Kaikki pienessä kaupunkikeittiössä. Tunnelma oli käsin kosketeltava Joulupukkia odoteltaessa.
Nyt Joulupäivänä oikaisimme lounaan. Lidlestä kinkun viipaleet, rosollit, bataattilaatikko, lanttulaatikko, maksalaatikko, kylmäsavulohiviipaleet. Keitettyjä munia. Ravintolasillipurkki. Erikoissinappi Tammelan torilta.
Kinkkuviipaleet silavalla ja sinapilla rulliksi, samoin kylmäsavulohiviipaleet sinapin kanssa rulliksi.
Laatikot (puolet pienistä rasioista ) uuniin. Muut tarjoiluasetelmaan juhlapöytään, jonka vaimoni oli kattanut kauniisti. Ei kastikkeita.
Ruokailuhetkeä odotellessa italialaista roseeviiniä. Ruoan kanssa italialaista Tommasin punaviiniä. Jälkiruoaksi kahvia ja naapurin itse tekemiä kirsikkasuklaita- niin mehukkaita ja hyviä en ole koskaan maistanut.
Itse ei nyt valmisteltu mitään tänä Jouluna- kannattaa kokeilla pienissä ympyröissä.
Eiköhän se paras jouluruoka ole niitä asioita joista ei ole oikeaa vastausta. Jos kaupasta saa valmiina ravinnon sielunrauhan ja ruoka on hyvää, ei siinä menetä mitään.
Olipas diblomaattisen mukavasti sanottu. Suuntaus kuitenkin taitaa olla että yhä useammat saavat Jouluisen mielenrauhansa kauppojen loputtoman pitkistä eines- ym elintarvikehyllyistä.
Niin ja oikeastaan se pieni on parasta hyvässä seurassa
sillä ihmisen ei ole hyvä yksin.
Kun ensimmäinen Lidi tuli menin tietty ostamaan halpaa
ja törmäsin siellä varakkaaseen tuttavarouvaan
joka yritti ensin vältellä kohtaamistamme
ja lähelle päästyäni häntä ensin nolotti,
kun oli varakkaana tullut ostamaan halpaa
ja tuontitavaraa kotimaisen sijaan.
Meillä on itse tehdyt laatikot ja juomat (kotikalja). Kinkku ja karjalanpaisti on kauppatavaraa. Luuton kinkku se olla pitää. Kohta jatkuu syöminen.
Meillä oli se perinteinen maalaisjoulu, tytär pikkulikkojensa kanssa, yksi italialainen Roomasta,eikä yhtään koiraa. Kaikki oli omassa keittiössä tehty, minkä tehdä voi. Olihan siinäkin menoa ja meininkiä, kun jälkipolvi oli 1 ja 3 v. Pukkikin kävi ihan heitä varten ja kilttejä oli ilmeisesti oltu.
Pojan perhekeittiössä kaukana maalla hevosten ja karjan kanssa oli ns. perinteiset ruoat, ulkona loimutettua itse pyydettyä oikeaa lohta ja siikaa.
Tyttäreni perheellä ( 5h) Saksassa oli saksalais-mexicolainen Joulu tavan mukaisesti, joka on täysin erilainen kuin Suomessa. Naapurit kutsutaan ulkojuhliin keittoja ja juomia nauttimaan. Autokatoksessa vastapäätä orkesteri ja keskellä pihaa tanssitaan. Lapsilla on pomppulinna. Sitten on mexicolainen ”pinetan” rikkominen kepillä, josta tippuu mitä ihmeellisempiä herkkuja. Meno on kuin harmageddonissa.
Pari vuotta sitten olimme vuorostamme siellä ja minä kiersin joulupukkina eri perheissä. Sitten pukki tuli tanssimaan, jota menoa katsoivat silmät pyöreinä, kun näytimme muorin kanssa, miten lattareita oikeasti tanssitaan. Taisi olla kuva paikallislehdessäkin.
Eikö tuo ollut vähän impivaaralaista joulunviettoa? Kiittäkää onneanne, että ette joutuneet köpöttelemään paljasjaloin lumihangessa yön selkään.
(Kuten huomaat, niin kyllä täälläkin trollailla osataan.)
Mikä ihmeen trollaus??? Arvostelukykyä edes hiukan, please !
Savikiven Joulupöytään sopisi vain ruotsalainen Joulun hapansilakka.
Minä olen jo kauan sitten huomannut, että täällä on impivaaralainen trolli.
Pentti, hyvä, että olet huomannut- onneksi en kuulu siihen impivaaralaisen aatteen levittäjiin.