Pitäisi saada halotuksi n. 75 cm pitkiä puita haloiksi.
Kaupalliset laitteet eivät siihen kykene.
Onko kellään kohtuullisen hintaista tai helppoa ratkaisua asiaan?
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Pitäisi saada halotuksi n. 75 cm pitkiä puita haloiksi.
Kaupalliset laitteet eivät siihen kykene.
Onko kellään kohtuullisen hintaista tai helppoa ratkaisua asiaan?
Itse olen roiskinut noita Fiskarsin halkoma kirveellä, menee koivut ja muut, pitää vaan säästää puhkua
En tiedä päteekö ihan tähän mutta mieleeni tulee yksi esittely minkä näin. Ei ihan noin pitkiä mutta melko pitkiä kuitenkin pistettiin klapeiksi Leveraxella, tiettävästi ihan ehta kotimainen keksintö tämä.
http://www.leveraxe.com/fi/
Jos niitä on paljon, ”traktorin ruuvi” lienee kelpo ratkaisu.
Ehdottomasti tehokkain lienee tämä halkaisuruuvi ja ehdottomasti vaarallisin.
Tiedän kokemuksesta, että sulaa koivua, vähänkään oksaisempaa ei kyllä kirveellä halki oikein saa näin sulan kelin aikaan.
Mites, eikös niitä pystyhalkojia ole tuon mittaiseen. Toisaalta, pystyhalkojaan tuommoiseen 10 tn, uppoaa sitten kyllä lähes 1000€.
Minä tein vuosi aikaa sitten parikymmentä mottia metristä puuta sulan aikaan, sahalla molemmat kyljet auki ja kirveellä loput. Aina siis oksasimmasta kohdasta. Ehkä hiukan hidas, mutta tehokas keino ja pitkää purua tulee. Mutta mikä kiire minulla.
Kieltämättä tuo halkojen teko (siis halkominen) on minulla jäänyt muutamaan yrittämään. Tuo sahauksen merkitys, luulen oivaltavani.
Minä nyt olen katkonut kaadetusta puusta n 33cm pätkiä, mönkijällä puulanssille ja splitterillä klapeiksi.
Yksi hyvä halkomiskirves (Bilnäs) minulla oli mutta se on jo vuosia ollut ”jossakin”, sillä liukkaalla ja huonosti muotoillulla Fiskarsilla en montaa kertaa edes yrittänyt. Tuolla roikkuvat kaikki kolme varaston seinällä niissä kun on se kätevä reikä, muuta käteväähän niissä ei ole. Rosellin retkipiilu, rekikoira-ajoiltani, minulla on mutta siitä ei metrisen halon halkaisijaksi ole.
Billnäsin vanhaa halkaisuterää eivät nykyiset voita edellyttäen, että se on oikein kiinnitetty varteen.
Sen terän halkaisukulma ja terän kaari on optimaalinen ja kehitetty ”satojen” vuosien kokemuksella.
Lisäksi terä on kerrostaottu.
Jos ei ihan hirmuista määrää tarvitse halkoa, niin voisi yrittää lyödä Fiskarsin halkaisukirveen pölkyn kylkeen kiinni ja sitten lekalla päälle. Eli kirvestä käytetään kiilana.
Tarttee vielä olla kova alusta, joka ei anna periksi pölkyn alla.
Voihan tuota menetelmää käyttää jos haluaa särkeä Fiskarsin terä-/varsikiinnityksen, toisaalta, ei vahinko suuri ole.
Pyörähtävä halkaisukiila on ihan kohtuullinen ratkaisu lekan kaveriksi.
https://www.finna.fi/Cover/Show?id=lusto.M011-29233&index=0&size=large&w=1200&h=1200
Ylläolevasta linkistä voi ihailla kunnon halkaisukirvestä. Kuva; Lusto-Suomen metsämuseo.
Ennen puut pätkittiin pokasahalla ja halottiin kirveellä ja pinottiin moteiksi siellä missä ne kaadettiinkin. Isoissa puissa kyllä käytettiin haljellessa kahta kirvestä, joskus kiilanakin. Kyllä niiden hamarat olivatkin sitten sen näköisiäkin. Harvemmin oli mitään kiilaa mukana, jos sen tarve tuli, niin se tehtiin koivusta.
Lopputalvesta ne motit ajettiin pois hevosella ja parireellä.
No,se tästä aiheesta, kyllä Juhan puiden pitäisi haljeta näillä moninaisilla ohjeilla.
Julista halkaiseminen kilpailutuksen alaiseksi ja pölleille valinnanvapaus halkaisutavan suhteen. Kyllä sen sitten tapahtuu nopeasti ja halvalla, kysy vaikka hallitukseltamme… 🙂
Heikki se tuolla toi melko mielenkiintoisen menetelmän esille. Kerrostaottu. Kerrostaonta usein sekoitetaan damastointiin. Molemmissahan ahjohitsataan useita teräslaatuja keskenään.
Kerrostaottu tarkoittaa sitä, että kaksi tai useampia teräslaatuja ahjohitsataan. Usein keskelle erittäin kova, esim HRC-62 teräs ja molemmin puolin pehmeämpää teräslaatua. Saadaan helppo teroitettavuus ja sitkeys. Mora-puukothan tunnetaan tästä.
Damastointi taas tarkoittaa sitä, että monia teräslaatuja ahjohitsataan; kierretään spiraalille, taotaan ja taas kuumennetaan ja taotaan muotoonsa. Tätä voi tehdä tosi pitkään ja erilaisilla teräslaaduilla.
Lopullinen muoto kun on saatu; tuloksena hionnan ja kiilloituksen jälkeen on monikuvioinen terä ja sepästä riippuen erittäin laadukas ja kallis esim veitsi.
Japanilaiset sepät hallitsevat nykyisin parhaiten tämän tekniikan mutta historia kuitenkin ”osoittaa sormensa” lähi-itään ja sen muinaisiin seppiin.
Kalle
Minusta vanhat Fiskarsit on damastointia ikään kuin itämaisten miekkojen takominen.
Nyt menee hieman asian sivusta mutta kommentoikaapa jos uskallatte.
Mielestäni tämä blogaus ei ole hyötyblogaus sen pohjalta mitä nämä pelisäännöt sanovat. Se on liian lyhyt eikä tarjoa asiantuntijasisältöä. Toisaalta, tämä on todella hyödyllinen blogaus koska tämä esittää erittäin hyvän kysymyksen johon voi kokemus- ja asiantuntijapohjalta esittää monenlaisia perusteltuja vastauksia.
Tästä johtaen, pitäisikö hyötyblogien konsepti jakaa kahteen: hyötyblogit ja hyvät kysymykset? Tämäkin on nimittäin aihe josta voisi tulla paljon näkökulmia pitkällä aikaa. Siltikin se mielestäni vaatisi vähän pidemmän avauksen sekä ehdottomasti otsikkokuvan (artikkelikuva), mutta lähtökohtaisesti itse kysymys on sen verran hyvä että sen kelpaisi nostaa esille.
Tuossa kun Heikin kanssa olimme vähän kuin eri mieltä; kuitenkin tavallaan molemmat oikeassa.
Ahjohitsaus, kerrostaonta ja damaskointi, periaatteessa tarkoittavat samaa asiaa. Monet minun laillani käsittävät kerrostaonnan ikään kuin damaskoinnin yksinkertaisimmaksi muodoksi. Tarkoittaa sitä, että kerroksia, teräs/rauta, on vain muutamia kerroksia, siis valmistuskustannukseltaan varsinaista damaskointia halvempi, lopputulos silti todella hyvä kirves/veitsi tms. Damaskoitu kylläkin.
Varsinaiseksi damaskoinniksi ymmärrän taonnan, jossa kerroksia saattaa olla monia satoja ja luonnollisestikkin, valmistustekniikaltaan monin verroin kalliimpaa.
Nykyisiä tehdasvalmisteisia kirveitä ei edes taota, ne vain koneistetaan paksuhkosta levystä prässätyistä aihioista, karkaistaan joten kuten ja näitä tuotteita ovat kaupat pullollaan.