Nyt olisi viherpiiperöille paikka osoittaa kykynsä ja sitoutumisensa luonnon puolustamiseen…

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005702110.html

”Siilit, oravat ja muut metsäneläimet kärsivät kuivuuden vuoksi jo hätää – ”Nyt kaikki apu ihmisiltä olisi tarpeen””

Nyt kaikki viherpiiperöt kantamaan vettä ympäri metsiä hätää kärsiville eläimille…

10 vastausta artikkeliin “Nyt olisi viherpiiperöille paikka osoittaa kykynsä ja sitoutumisensa luonnon puolustamiseen…”

  1. Eräs ystäväni joka on asunut Tanzaniassa naureskelee näitä Suomen kuivuuspuheita. Kyllä niitä sateita vielä tulee, viimeistään syyskesällä.

  2. Ehkä pitäisikin antaa olla kuin Afrikassa. Luonto hoitaa heikoimmat ja sairaimmat yksilöt päiviltä ja muiden eläinten ruuaksi ja elämä jatkuu.

  3. Maapallon kannalta sama voisi olla tarpeen holtittoman väestönlisäyksen suhteen ainakin Linkolan mielestä.

  4. Ei varmasti ole iso ongelma, Suomi on järvien ja muiden lätäköiden luvattu maa.. Minäkin olen elukoille sanonut, että siitä vaan meidän rapunpielestä vettä järvestä juomaan.

  5. Ihan sattuman kautta olen huomannut juottavani lintuja ja ehkä joku oravakin on saattanut käydä, nimittäin koirien vesikipalla joka on pihassa.

  6. Ymmärrän varsin hyvin pieneläjien ahdingon tämmöisessä poikkeuksellisessa kuivuudessa,
    Meillä on juomavettä tarjolla pihapiirissä…kaikille.
    Järvien maa… kun lähimmälle järvelle on matkaa; tarjolla oleva juomavesi on luonnon eläjille lottovoitto kun sitä saa elinpiiriltään. Minä tykkään erilaisista eläimistä pihapiirissäni; ketään poissulkematta.
    Voihan minua viherpiiperöksikin nimtellä; siitä vaan.
    Minä nyt vaan tykkään pihapiirissäni elävistä todella paljon

    1. Täysin samaa mieltä, jopa sellaista vanhaa variksen mötikkää on kiva katsella, kun se käy päivittäin kiusaamassa koiria. Kukkoilee ylpeänä, menee ihan metrin kahden päähän kun koiruus makailee ja ”KRAAK”, ihan kuin sanoisi, että minä olin täällä ensin.

  7. Se vesiongelma ei ole ihan niin suuri, kuin puhutaan. Totta,että pintamaa ja metsissä lehdet, sammal ja muu roska on todella kuivaa, juuri niin kuivaa mitä voi kuukauden poudan jälkeen olla. Viimeksi tänään aamulla katselin tienvarsiojassa olevaa vettä, jota oli paljonkin. Viikolla olen kulkenut metsissä ja siellä olevissa notkoissa olen katsellut kosteita paikkoja. Ilmeisesti vaan talven lumien sulamisvesiä on vielä jäljellä.

    En tosiaankaan väitä, etteikö avotulen kanssa pitäisi silti olla tarkkana, tai oikastaan sitä ei saa tehdä lainkaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *