https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005950706.html
”Pääkirjoitus: Aika puhua myös rikosten uhreista – parempi vaaliteema kuin maahanmuutto
Tekijöistäkin on tärkeää keskustella, mutta miksi uhrit unohdetaan kokonaan? Eikö väkivallan teon tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneen uhrin tai uhrin omaisen asema olisi yhtä tärkeä ellei jopa tärkeämpi vaaliteema? Saavatko uhrit apua vai joutuvatko nuolemaan haavansa yksin, hiljaa ja syrjässä, seuranaan muistiin tarrautuneet kauhukuvat? Ikuisesti.”’
Jostain syystä meillä ollaan aina kovin huolissaan rikollisen oikeusturvasta, mutta uhreista ei juurikaan puhuta eikä ilmeisesti piitata.
Tuomioistuimissakin katsotaan rikollisen etua ja Helsingin hovioikeus vapauttaa moninkertaisia murhaajiakin, joilla asiantuntijoiden mukaan väkivaltarikoksen uusiminen on todennäköistä.
”Vapauttaa murhaajan” on vähän vahvasti sanottu, pidettiin häntä nyt 15 vuotta kiven sisällä. Kieltämättä olen itsekin täysin eri mieltä päätöksestä, kun todettiin että hänellä on suuri riski uusia rikoksensa, olisi täytynyt olla vapauttamatta.
On tärkeää puhua uhrien auttamisesta, mutta uhreista ei saa tehdä heidän tahtonsa vastaisesti myöskään lööppien päähenkilöitä. Heillä pitää olla oikeus myös pysyä julkisuudesta piilossa.
Valitettavasti tällä hetkellä näyttää siltä, että uhreista tehdään niitä lööppien päähenkilöitä,mutta varsinaista apua ja tukea ei todellakaan anneta eivätkä viranomais-/sosiaalitahot todellakaan juuri auta.
Vaalien 1995 edellä Jäätteenmäki piti palopuhetta Tampereen vanhassa
kirjastossa. Puheen jälkeen saatiin silloiselle oikeusminisiterille tehdä
kysymyksiä.
Pääsin kysymään. Ihmettelin miksi viranomaiset ovat huolissaan syyllisen
oikeusturvasta, mutta eivät ole huolissaan uhrin oikeusturvasta.
Jäätteenmäki vastasi. ” Siihen on tulossa parannus ”.
Hieman on Tammerkoskessa vettä virrannut lupauksen jälkeen???
Niin jos uhri menettää elämänsä onko 15 vuotta tekijälle läheskään riittävä? Kirjoittelu on asia erikseen.
Vihapuhe kumpuaa kansan oikeustajusta.