Poliittiset pelinappulat?

 

Pelejä pelattaessa tarvitaan pelivälineitä. Puolueiden käydessä poliittista peliä, ihmiset ovat pelivälineitä. Peleihin on laadittu säännöt joita tuomarit yrittävät valvoa otteluiden aikana. Poliittisessa pelissä perustuslaki on sääntö numero yksi, jonka puitteissa puolueet kisailevat. Päätuomareina ovat oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies.

 

Pelaajat arvostavat pelivälineitään, oli sitten kyseessä pallo, kiekko tai shakki-nappulat. Puolueiden käydessä poliittista peliä, peliväline (ihminen) on hiekkasäkki, vailla kunnioitusta, jota on lupa potkia ja hakata. Hallituspuolueilla on aina kotikenttäetu. Sen peliä vastustajaan nähden katsotaan herkemmin läpi sormien.

 

Kuluvalla hallituskaudella peli on ollut kovaa ja raakaa, pelivälinettä (ihmisiä) on riepoteltu mielin määrin, pääasia on ollut päästä voittajana maaliin. Pelin alussa hallitus asetti esim. työllisyystavoitteeksi 72 % työllisyyden. Tuolla osa-alueella, peliä on pelattu tosi räikeästi ja halpamaisesti. Keinoja kaihtamatta, vailla inhimillisiä ja moraalisia arvoja, hallitus on jyrännyt pitkäaikaistyöttömät, nuoret ja muut vailla työtä olevat. Kannattajat, elinkeinoelämä ja oikeistolaiset tahot vaativat ns. verta pakkiin. Poliittisessa pelissä sääli on sairautta tai muuten kannattajat katoavat muihin puolueisiin ja uusiin yrittäjiin.

 

Sotepelissä käydään oikealla laidalla kovaa vääntöä. Ihmisten terveys, sairaudet ja hädät ovat toisarvoisia, sääntöjä rikotaan minkä ehditään kun tuomarin silmä välttää, oikeaa laitaa viilettäessä kohti valinnanvapautta. Pääkatsomossa terveysjättien edustajat kannustavat ja taputtavat käsiään sekä lopulta palkitsevat kokoomuksen parhaana sotepelin pelaajana. Pelivälineestä (ihmisistä) kukaan ei piittaa, ei kanna huolta, kyyhöttäköön kentän laidalla murjottuna.

 

Puolueiden käymä poliittinen peli on siitä erikoista, että peliväline (kohderyhmät) vaihtuvat ja niitä kierrätetään. Nykyisellä hallituskaudella pelit eivät totta tosiaan ole olleet tylsiä. Pelikentälle potkittaviksi ovat päässeet opiskelijat, työttömät, työläiset, eläkeläiset, vammaiset ja kaikki muut pienillä tuloilla kituuttavat.

 

Ainoastaan suuromistajat ja suurpääoma ja rikkauksista nauttivat eivät ole päässeet mukaan yhteenkään peliin. Eivät tietenkään, sillä hehän ovat organisaatio joka poliittista peliä pyörittää, laativat säännöt ja valitsee kulloisenkin pelivälineen eli ihmisryhmän päähän potkittavaksi.

 

Kansalaiset, oletteko valmiita? Maakuntasarjapeliä hiotaan täyttä päätä osana sotepeliä. Sairailta ja hoitohenkilökunnalta vaaditaan rautaista terveyttä, jotta pelinappulana siitä pelistä jotenkuten ehjin nahoin selviää. Jos ehjin nahoin selviävät, voidaan valmentajakolmikon Juha Sipilän, Petteri Orpon ja Sampo Terhon katsoa epäonnistuneen työssään ja kalossin kuvan odottavan piakkoin takapuolessa oikeistopuolueiden omistajilta.